maanantai 28. marraskuuta 2016

SAHARAN VIHREÄ LUONTO

Maailman suurin aavikko Sahara on pääasiassa sora/kivikko- ja kallioaavikkoa. Elokuvista tuttua dyynien hiekka-aavikkoa on vain vähemmistöosa Pohjois-Afrikassa.

Useimmat tietävät, että aikoinaan Sahara oli vehreää metsämaastoa, jolla eli menestyvää maanviljelyä, karjanhoitoa ja metsästystä harjoittava kulttuuri.Tästä kertovat löydetyt ruukunsirpaleet, metsästystä ja maataloutta kuvaavat kalliopiirrokset ynnä muut jäljet.

Vielä 9.000 vuotta sitten Sahara oli vihreä, mutta mahdollisesti liiallinen metsän raivaus pelloiksi ja karjan laitumiksi kaatoi alueelta kastetta keräävän puuston. Parituhatta vuotta metsien katoamisen jälkeen Sahara oli vielä savannimaastoa, jolla maatalous onnistui, mutta ajan mittaan vettä sieppaavat korkeat puut katosivat ja jäljelle jäi vielä nykyäänkin laajeneva suurille ihmisjoukoille elinkelvoton aavikko. Saharassa asuu alta kolme miljoonaa ihmistä sekä sen ympärillä satoja miljoonia, joista moni on avun varassa.

Suomalaisen luontokirjailijan Seppo Vuokon mukaan näin ei tarvitse olla. Saharan voi muuttaa taas vehreäksi, asuttavaksi savanniksi. Mikäli Saharaan istutettaisiin 300 miljoonaa puuntainta vuodessa, Saharasta tulisi ajanmittaan elinkelpoinen ympäristö. Aavikon viherryttäminen aloitettaisiin Saharan reunoilta, istuttamalla erilaisia  kastetta kerääviä vedensieppaajapuita ja suojaamalla taimet verkoilla kuumuutta ja eläimiä vastaan.

Metsäisessä Suomessa istutetaan noin 160 miljoonaa puuntainta vuodessa, eli 300 miljoonaa tainta on hyvinkin toteutettavissa. Kaikkiaan Seppo Vuokko arvioi tarvittavan 90 miljardia puuntainta Saharan muuttamiseksi savanniksi eli aikaa kuluisi saman verran kuin Saharan muuttumisessa savannista aavikoksi, noin 300 vuotta.

Kuulostaa pitkältä ajalta, mutta ydinjätteidenkin varastointi on jopa tuhansien vuosien projekti. Ilmastonmuutos on yksi suurimmista aikamme ongelmista ja Saharan viherryttäminen puilla sitoisi turvallisella ja hyödyllisellä tavalla hiiltä.

Mikäli aavikon annetaan levitä ja alueen ihmisten kamppailun vedestä sekä ruuasta pahentuessa, Saharan seuduilta on tulossa Eurooppaan kymmeniä tai satoja miljoonia pakolaisia paremman elämän perässä. Viherryttäminen antaisi heille mahdollisuuden jäädä kotiseuduilleen.

Projekti on pitkä, mutta toteutettavissa ja voitot suuria. Jokainen haluaa, ilmastonmuutoksen hidastuvan, ihmisten pysyvän kotonaan elämän leivässä kiinni tarvitsematta lähteä kotoaan epävarmaan tulevaisuuteen.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

HENGITYS ON A JA O

Kuntavaalit ovat muutaman kuukauden päästä ja vaalisuunnitelmia tehdään täyttä päätä. Perinteiseen tapaan Oulussakin on vaalien alla vaalikylä, jossa vierailee tuhansia ihmisiä. Moni heistä vanhempaa ikäpolvea ja kevään korvalla Rotuaarin kiveys saattaa hyvinkin olla liukas. On mahdollista, että vaalikylän vieraitten tai osallistujien joukossa tapahtuu onnettomuuksia tai sairaskohtauksia. Ehdotuksestani Oulun Perussuomalaiset päätti varautua turmiin järjestämällä ensiapukurssin.

Alunperin ideana oli lyhyt pikakurssi hätäsoiton tekemisestä numeroon 112 ja puhallus- paineluelvytyksen harjoittelu, mutta koska Oulun Perussuomalaisten riveistä löytyi ensiapukoulutuksen ammattilainen, kurssi pidettiin Punaisen Ristin EA1- kurssina. Ihmisten pelastamista pidettiin perussuomalaisten joukossa niin tärkeänä, että päätimme katsoa sormien läpi Suomen Punaisen Ristin maahanmuuttobisneksiin sekaantumista. Koulutuksen kustansi Perussuomalaisten koulutuskeskus Pekasus ja Oulun paikallisyhdistys tarjosi kurssilaisille kevyttä syömistä ja kahvit.

Kurssi kesti tavanomaiset kaksi päivää, ja paikkana oli Perussuomalaisten Oulun piiritoimisto Heinäpäässä. Koulutukseen osallistui 10 ihmistä, useimmat kuntavaaliehdokkaita ja lisäksi muita aktiivisesti tapahtumiin osallistuvia. Eli juuri heitä, jotka tulevassa vaalikylässä tulevat pyörimään ääniä kalastamassa tai muitten kampanjointia tukemassa.

Kurssilla käytiin lävitse eri vaaratilanteita ja niissä toimimista. Ensiarvoisen tärkeää on muistaa puhelinnumero 112, jonne voi soittaa vaikka puheaika olisi loppunut. Sieltä neuvotaan mitä tulee tehdä ja toimitetaan paikalle apua. Toinen mieleen jäänyt oppi oli, että hengitys on avun alfa ja omega; jos potilas hengittää, ollaan vielä voiton puolella.

Mikäli potilas ei hengitä, niin otetaan avuksi kurssilla harjoiteltu puhalluspaineluelvytys; painellaan potilaan rintakehää 30 kertaa ja puhalletaan suuhun 2 kertaa. Siis 30:2, se on helppo muistaa.

Minulle oli uusi tuttavuus defibrallaattori, eli laite joka sähköiskulla elvyttää potilaan sydäntä. Tekninen laite oli ns. idioottivarma; painetaan nappia ja noudatetaan koneesta kuuluvia selkeitä ohjeita. Kone määrittelee itse, tarvitaanko tilanteessa elvytystä sähköiskulla. Jos tarvitaan painetaan koneen ohjauksessa nappia, ja jos ei, niin ei paineta.

Ambulanssimiehistössäkin toimineen kouluttajan omat kertomukset elävästä elämästä pitivät mielenkiintoa yllä ja erilaiset sidonta-, elvytys- ja tukemisharjoitteet jäivät lihasmuistiin.

Mikäli taitoja ei vaalikylässä tai muualla ikinä tarvitse, sehän on ihan hyvä juttu mutta aina joku jossain tarvitsee apua ja nyt on 10 perussuomalaisen varmempi auttaa ihmisiä hädässä.




perjantai 25. marraskuuta 2016

ZAMA-ZAMA

Ylläoleva otsikko on eteläafrikkalainen sana, jonka suomenkielinen vastine olisi "tyhjännyhjäisijä" tai "onnenonkija". Sillä tarkoitetaan Etelä-Afrikan hylätyissä kultakaivoksissa ilman lupia, omin päin kaivavia kullanetsijöitä, jotka pyrkivät saamaan talteen isoilta kaivosyhtiöiltä kaivamatta jääneet pienet kultajäänteet.

Vuonna 1886 Etelä-Afrikassa alkoi kultaryntäys Witwatersrandin kultakentille. Aluetta kuvattiin El Doradoksi, jossa rikastuisi nopeasti ja nykyinen Johannesburgin suurkaupunki sai ryntäyksestä alkunsa. Myös suomalaisia lähti eteläiseen Afrikkaan kultaa kaivamaan, lähinnä suomenruotsalaisia rannikkoseuduilta. Moni heistä jäi maahan ja osallistui Buurisotaan vuoden 1900 kieppeillä.

Kultaa on siis kaivettu Witwatersrandista Welkomiin ulottuvan rikkaan "Kultakaaren" mailla jo reilusti toistasataa vuotta, ja moni kaivos on tyhjennetty niin tarkkaan ettei teollinen kullankaivuu ole kannattavaa. Kaivokset ja kaivoskuilut ovat kuitenkin yhä olemassa ja niistä riittää köyhälle miehelle leivänsärvinta tarkkaan kaivamalla.

Hylätyissä, huoltamattomissa kaivostunneleissa kaivaminen on luonnollisesti vaarallista, ja luvatonta. Kaivoksethan ovat yhä yhtiöitten omaisuutta. Kaivostunnelit saattavat sortua yllättäen ja haudata zama-zaman tai useampia alleen. Kuolemantapaukset laittomilla kaivauksilla ovat yleisiä, ja eräässäkin tapauksessa kahdeksasta sortuman alle jääneestä zama-zamasta pelastui vain kolme. Kaivajat yrittävät pelastaa toverinsa ja eteläafrikkalainen pelastuspalvelu tekee parhaansa, mutta karttoihin merkitsemättömät zama-zamojen kaivamat uudet tunnelit vaikeuttavat pelastustoimia.

Etelä-Afrikan valtio ja kaivosyhtiöt yrittävät estää zama-zamojen kaivostoiminnan. Syksyn 2016 aikana on vangittu noin 800 zama-zamaa ja suljettu parisataa laiton kaivausta. Mutta hylätyistä kaivoksista johtaa maan pinnalle runsaasti erilaisia aukkoja; ilmastointiaukkoja, huoltotunneleita ynnä muita. Näitten kaikkien tukkiminen pysyvästi ja valvonta on lähes mahdotonta.

Useimmat zama-zamat eivät ole eteläafrikkalaisia, vaan he ovat maahanmuuttajia muualta Afrikasta, kuten naapurimaista Lesothosta, Zimbabwesta ja Mosambikista. Moni heistä on maassa laittomasti ja heidän kuolemansa ja katoamisensa hylättyyn kaivokseen jää helposti yhteiskunnalta huomaamatta.

Zama-zamat ovat yhteiskunnan ulkopuolella, mutta he ja heidän vaarallinen työnsä on jo jättänyt jälkensä eteläafrikkalaiseen kulttuuriin, kuten kullanetsijät useinkin maailmalla. Heistä on tehty lauluja ja vuonna 2012 ilmestyi eteläafrikkalainen elokuva nimeltä Zama Zama, joka kertoo kahdesta veljeksestä, joista toinen on kaivoksia laittomasti hyödyntävä zama-zama ja toinen kultakaivokset omistavan yhtiö johtajia.

torstai 24. marraskuuta 2016

VALESOTARIKOLLISET

Viime aikoina Suomessa on esiintynyt etuliitteellä "vale" useita eri asioita; "valemedia", "valelääkäri". "valepoliisi" ynnä muita valheita. Lista jatkuu ja päivittyy vuosittain.

Suomeen on myös tullut turvapaikanhakijoita eri maista, pääasiassa Lähi-idästä. Joukossa on myös sellaisia, joita epäillään kriisialueilla tapahtuneista sotarikoksista. Eräitä on jo tuomittukin, huolimatta pitkän matkan ja väkivallan rikostutkinnalle aiheuttamista pulmista sekä kustannuksista. Sotarikoksista tuomitut kärsivät suomalaisen mittapuun mukaan annetut rangaistuksensa Suomessa.

Suomella on lakiin ja sopimuksiin perustuva käytäntö, ettei ketään luovuteta tuomittavaksi ulkomaille, mikäli rangaistuksena rikoksista saattaa olla kuolema tai muu epäinhimilliseksi katsottu tuomio.

Tämä, sinänsä oikea ja ainakin laillinen tapa, jättää turvapaikanhakijoille ikkunan auki väärinkäytöksille. On odotettavissa että turvapaikanhakijoitten joukkoon ilmaantuu "valesotarikollisia", jotka eivät ole ulkomailla syyllistyneet rikoksiin, mutta laskelmoivat, että tunnustamalla olemattomia sotarikoksia he saavat varmemmin luvan jäädä Suomeen. Logiikka on tämä: turvapaikkatutkinnassa voi tulla päätös maastapoistamisesta, mutta jos sanoo olevansa sotarikollinen, jota uhkaa kymmenien vuosien vankeus tai jopa kuolema, Suomi ei voi olemassaolevien säännösten mukaan palauttaa turvapaikanhakijaa kotimaahan. Suomesta käsin sotarikostutkinta on vaikeaa ja vaikka joutuisi tuomituksi, Suomen lievät tuomiot ja kehitysmaihin verrattuna mukavat olot vankilassa eivät "valesotarikollisia" pelota, koska tuomion jälkeen saa jäädä maahan sosiaaliturvan taatessa elintason, mikäli töitä ei löydy.

Sama sääntö, ettei epäinhimillisten rangaistusten maahan ketään luovuteta, tekee Suomesta myös houkuttelevan kohdemaan myös oikeasti sotarikoksiin syyllistyneille. Kuka nyt pakenisi maahan, josta luovutetaan tuomittavaksi?

Toivottavasti valtio osaa tämänkin keinon jäädä Suomeen ottaa huomioon turvapaikka-asioita käsiteltäessä. Maahanmuutto on suurin Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa uhkaava vaara tällä hetkellä.

perjantai 18. marraskuuta 2016

88 PROSENTTIA

... suomalaisista luottaa median kertomaan. Etelämpänä Euroopassa Välimeren alueella sikäläiseen mediaan luottaa noin puolet tutkimuksessa kysytyiltä. Eroon on syynsä.

Suomessa on asukkailla, ainakin kantasuomalaisilla usko yhteiskunnan valtaapitäviin. "Kyllä kruunu omistaan huolen pitää" kuten sanonta kuuluu. Aiemmin tämä on ehkä pitänytkin paikkansa; Suomen vallanpitäjät ovat luultavasti pitäneet Suomen asioista huolta koska hekin asuivat täällä ja täällä heidän omaisuutensa oli.

Nykyään tilanne on kuitenkin toinen; suomalaiset yritykset ovat usein ulkomaalaisten sijoittajien omistuksessa ja Suomen herrat haluavat olla ulkomaanherrojen kavereita suomalaisten äänestäjien sijaan. Ja kun rahan etu on ulkomailla, myöskin vallan etu on ulkomailla eikä Suomessa.

Suomi on jo pitkään ollut yhden totuuden maa. Mediasta riippumatta niissä on samat uutiset samasta näkökulmasta kerrottuna. Uutisointi ja tiedonjakelu on Suomessa, ja muuallakin yksipuolista mielipiteenmuokkausta. Eriäviä mielipiteitä löytyy vain ns. "valemedioista", joita valtamedia kutsuu "valhemedioiksi" ja suoraan sanoo lukijoilleen, että älkää luottako muihin vaan vain meihin.

Median yksipuolisuus selittää miksi suomalaisista 88% luottaa mediaan. Kun ei voi vertailla medioita, koska ei ole mihin verrata, on helppo luottaa että uutinen on totuus. Kansalle ei anneta vertailukohtaa eikä meidän mieltämme hämmennetä monipuolisilla uutisilla joista joutuisi muodostamaan oman mielipiteensä. Nyt ei tarvitse kuin lukea uutinen ja uskoa se miettimättä. Nykyuutisia ei ole tarkoitettu luettavaksi rivien välistä vaan ottaa se kirjaimellisesti.

Pidän lupaavana vaihtoehtomedioitten uutisointia, mikäli niitä ei väkivalloin vaienneta, ne saavat ihmiset epäilemään ja miettimään saamaansa uutista. Kun epäilee "valemedian" uutista, niin alkaa ennemmin tai myöhemmin epäillä myös  "valtamedian" uutisointia.

maanantai 14. marraskuuta 2016

VIHAPUHE ON SUOMALAINEN

YLEltä on tullut kaksikin ohjelmaa, joissa Suomen sanottiin olevan ruotsalainen ja sitten venäläinen. Seuraava tieto ei ole kuitenkaan Yleisradiolta vaan luotettavammasta Me Naiset- lehdestä.

Moni uskoo sanan "vihapuhe" olevan upouusi sana, muutama vuosi sitten AD 2011 suomen kieleen ympätty käännös amerikankielisestä termistä "hate speech".

Näin ei kuitenkaan ole vaan "vihapuhe" on vanha suomalainen sana, jonka ensimmäisenä suomen kieleen lanseerasi kansalliskirjailija Aleksis Kivi jo Herran Vuonna 1864 näytelmässään Nummisuutarit.

Nummisuutareissa suutarimestari Topias kommentoi vaimonsa Martan ikäviä sanoja lausumalla näin:

"Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut."

Ei riitä orjalaivojen terva, eikä liittolaisuus Natsi-Saksan kanssa; saamme kantaa vastuumme myös vihapuheen isänmaana. Nippelitietoa historian hämystä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

HIETASAAREEN MERIPUISTO

Oulun Hietasaareen on suunniteltu huvipuistoa. Varmasti huvipuisto toisi kesäisin matkailijoita Pohjoiskalotin alueelta Ouluun, mutta pidän paikkaa vääränä. Jo turvallisuuskin epäilyttää; öljysatama ja satoja ihmisiä kerralla vetävä huvipuisto samalla pienellä saarella, jonne vie vain pari kapeaa siltaa kuulostaa tulenaralta yhdistelmältä.

Hietasaari on monelle oululaiselle ja turistille rauhallinen retkeilykohde joka kannattaa säästää liialta kaupallisuudelta. Urheilutilojen, kylpylä Edenin ja paikallisasutuksen lisäksi Hietasaarelle voisi perustaa huvipuiston sijasta meripuiston, Kotkassa sijaitsevan Katariinan Meripuiston kaltaisen. Katariinassa on hehtaarien laajuinen liikunta- ja virkistysalue kotkalaisille. Siellä on säilytetty luontoa, ja harkiten rakennettu tulistelu-, liikunta- ynnä muita ajanvietteitä polun varteen. Katariinan Meripuistossa on jopa erityinen tuhkansirottelupaikka vainajien tuhkien sirottelemiseksi mereen.

Kotkan Katariinan Meripuisto on suosittu ja palkittu virkistysalue, jollaista Oulukin tarvitsee. Hietasaareen pääsee helposti sekä bussilla että kävellen tai pyörällä. Oikein muokattuna Hietasaaresta tulisi entistä suositumpi ajanviettopaikka oululaisille ja Oulussa vieraileville.

Ajatukseni kiteytettynä: Säästetään Hietasaari huvipuistolta.

perjantai 11. marraskuuta 2016

TURNERIN PÄIVÄKIRJAT

Perusnuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on saanut syytteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toivainen sanoo Sebastianin solvanneen, panetelleen ja uhanneen islaminuskoisia ja loukkaamistarkoituksessa herjanneen ja häpäisseen muslimeille pyhiä asioita. Suomeksi tämä tarkoittaa, että Sebastian Facebookissa sanoi haluavansa islamin kitkettäväksi Suomesta ja piti islamia uhkana niille, jotka eivät ole muslimeja sekä länsimaisille arvoille.

Tapaus käsitellään aikanaan Oulun käräjäoikeudessa. Sebastian Tynkkynen on jo perustellut mielipiteittensä sanomista halulla puolustaa länsimaista arvomaailmaa ja kulttuuria.

Sebastian on mies, joka uskaltaa olla eri mieltä valtaapitävien agendan kanssa, ja on syytä epäillä, että syytteen taustalla piilevät viiden kuukauden päästä pidettävät kuntavaalit. Perussuomalaisia on samasta ajatusrikoksesta syytettynä muitakin ja syytteitä voi motivoida halu leimata perussuomalaiset rikollisiksi, joita äänestämällä joutuu itsekin leivättömän pöydän eteen.

Suomi, ja muu Eurooppa, on muuttumassa totalitääriseksi yhteiskunnaksi, jossa valtaapitävien -keitä he sitten ovatkin- kanssa eri mieltä olevia ei suvaita ja heidän suunsa tukitaan rikossyytteillä ja sakoilla, jopa vankeudella kuten jo tehdään Ruotsissa.

Syyte "kiihotus kansanryhmää vastaan" on tarkoitettu ainoastaan rajoittamaan kansalaisten mielipiteen ilmaisua ja sananvapautta. Sitä ei käytetä suojelemaan kantasuomalaisia tai kristittyjä muitten kiihotukselta heitä vastaan. Jo tämä tekee laista epäoikeudenmukaisen, sillä lain mukaan sellaiset lait, jotka kohdistuvat tahallaan tai tahattomasti vain yhteen kansanryhmään ovat syrjiviä.

Pahinta nykyisessä Systeemissä on se , että tämä on tiedetty etukäteen mutta sitä ei ole estetty. Juuri näin sorto alkoi William Luther Piercen salanimellä Anrew Macdonald vuonna 1978 kirjoittamassa romaanissa Turnerin päiväkirjat. Vapauksia, varsinkin sanavapautta kirjan tarinassa huomaamatta rajoitettiin demokratian ja tasa-arvon nimissä, ja lopulta sortovalta muuttui avoimeksi sodaksi vapautta vastaan.

Turnerin päiväkirjat on leimattu rasistiseksi ja jopa antisemitistiseksi, mutta kuten George Orwellin romaani Vuonna 1984 ja Aldous Huxleyn romaani Uljas uusi maailma, se kertoo tästä päivästä ja siitä mitä länsimaissa nyt tapahtuu. Moni onkin sarkastisesti todennut, että Vuonna 1984 tai Uljas uusi maailma ovat loistavia romaaneja, mutta niitä ei ollut tarkoitettu käsikirjoiksi maailman johtamiseen. Turnerin päiväkirjat kuuluu samaan kastiin näitten kahden kirjan kanssa. Joku on ne lukenut ja ottanut niistä oppia.

Maailman tulevaisuus ei näytä hyvältä. Meillä oli lyhyt vapauden aika perestroikan ja WTC-iskujen välissä, vajaat 15 vuotta mutta sen jälkeen ollaan menty suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon suhteen alaspäin; vain oikea mielipide hyväksytään ja väärinajattelijoilla ei ole oikeutta sanoa mielipidettään.

Jussi Halla-aho, Terhi Kiemunki, Teuvo Hakkarainen, Ilja Janitskin,  Junes Lokka ja nyt Sebastian Tynkkynen; jo suomalainen lista väärinajattelijoista on pitkä ja pitenee entisestään.

lauantai 5. marraskuuta 2016

SUOMI KUNTOON ROTUAARILLA

Viime aikoina yleistyneet kansan mielenilmaukset valtion maahanmuutto- eli käytännössä pakolais/turvapaikanhakijapolitiikkaa vastaan saivat tänään 5.11.2016 jatkoa Oulussa.

Oululaisen aktivistin Mikko Myllyn ystävineen masinoima mielenosoitus keräsi kello 12 Rotuaarin Kivipallolle toistasataa eri-ikäistä ihmistä. Talojen varjossa ja tuulikaappien lämpimässä oli lisää tapahtuman seuraajia.

Junes Lokka tapansa mukaan lähetti tapahtuman Youtubeen, ja kaksi muutakin lähetystä oli netissä. Mikko Myllyn avattua tapahtuman, Junes Lokka puhui kokemuksistaan maahanmuuttokriittisenä aktivistina. Hän avasi muun muassa valtamedian pelästyttänyttä youtubelähetystään afrikkalaisen Insesti-isän oikeudenkäynnistä vain jokunen viikko aiemmin. Valtamedian ratkaisu oikeudenkäynneistä suoraan raportointiin on Kalevan mukaan oikeudenkäyntien julkisuuden rajoittaminen. Hän kertoi myös saaneensa pyyhkeitä "veljeilystään persujen kanssa", mutta sanoi Perussuomalaisten saaneen hyvääkin aikaiseksi ja olevansa avoin kaikille suomalaisten etua ajaville.

Marco de Wit oli saapunut paikalle kiinnostuneille järjestämänsä bussikyydin mukana Tampereelta. Seurue oli puolisen tuntia avauksesta myöhässä, mutta Marcon pitämä puhe oli odottamisen arvoinen. Marco de Wit kritisoi valtaapitäviä ja heidän suomalaisille haitallista politiikkaansa. Tapahtumassa kerättiin myös Suomi Ensin- puolueen kannattajakortteja joita täyteltiinkin ahkerasti.

Puhujina oli myös  bloggari ja vloggari Tiina Wiik, yksittäisiä osallistujia aina Turkua ja Kolarin Imaamiksi kutsuttua vakituista mielenilmauksiin osallistuvaa myöten.

Tapahtumassa oli makkaratarjoilu, joka oli hyvinkin suosiossa; itsekin söin kuusi makkaraa. Makkaranpaistajat hoitivat hommansa hyvin; makkaraa oli aina valmiina eikä isompia jonoja päässyt muodostumaan.

Mielenilmaus aurinkoisessa pikkupakkasessa oli onnistunut tilaisuus ja sujui täysin rauhallisesti. Tapahtumaa turvasi järjestyksenvalvoja ja kaksi poliisipartiota autoissaan mutta heidän palveluksiaan ei tarvittu. Kaiketi kirpeä marraskuun pakkanen piti häiriköt ja pellepuvuissa palelevat kotilieden lämmössä.

Seuraava suurempi tapahtuma on 6.12.2016 kello 18.30 Helsingissä järjestettävä sitoutumaton 612- soihtukulkue Töölöntorilta Hietaniemen sankarihaudoille. Monikin tänäisen Rotuaarin tapahtuman osallistuja aikoo olla mukana myös 612-tahpahtumassa.


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

GUGGENHEIM HELSINKIIN

Helsingin jo torpattu Guggenheim- museo ei suostu pysymään kuolleena syntyneenä ajatuksena. Helsingin kaupunki ja Guggenheim Helsingin Tukisäätiö ovat valmistelleet kaupungille esityksen, joka käsitellään jo ensi maanantain 7.11.2016 Helsingin kaupungin hallituksen kokouksessa. Jo viisi vuotta esillä ollutta ajatusta Guggenheim- taidemuseon saamiseksi Helsinkiin ajetaan kuin käärmettä pyssyyn; asia aiotaan saada päätetyksi ennen kevään kuntavaaleja ja päättäjien vaihtumista. Nykyisiä Helsingin päättäjiä on kypsytelty asialle jo yksi vaalikausi, ja vaalien jälkeen olisi työstettävänä uusia päättäjiä joitten mielipiteet eivät välttämättä ole tai vaihdu Helsingin Guggenheimin kannalle.

Valtion rahaa ei tällä hetkellä Helsingin Guggenheimille ole tulossa, sen on ulkoministeri ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinikin selvästi sanonut. Vaalien jälkeen on päättäjät ja tilanne on kuitenkin toinen ja pääkaupunki Helsingin lihaksilla hyvinkin voidaan saada valtion mielipide muuttumaan. Ja joka tapauksessa Helsingin kaupunki tarvitaan maksajaksi omalle Guggenheimilleen eli veronmaksajat tämänkin maksavat. Valtiolta Helsingille tulevien valtionosuuksien kautta maksamaan päässevät myös Oulun, Karhulan, Lapin ja muun Suomen asukkaat.

Ajatus Guggenhemista Helsingissä on järjetön; siellä on jo puolen tusinaa taidemuseota ja nyt laitettaisiin vielä yksi lisää. Se tarkoittaisi lisää tukia muille Helsingin suomalaisille taidemuseoille tai sitten kapitalismi ajaisi osan taidemuseoista kävijöitten puutteessa vararikkoon pois isompansa tieltä. Veronmaksajan kannalta suo siellä, vetelä täällä; suomalainen maksaa aina.

Helsingin Guggenheimia on perusteltu sillä, että se toisi turisteja Helsinkiin. Guggenheim- museoita on kuitenkin maailmalla jo neljä, joista kolme on Euroopassa. Miksi ihmeessä turistit tulisivat itäeuroopaksi miellettyyn Helsingradiin Guggenheimia katsomaan, kun he voivat halvemmalla ja vähemmällä vaivalla mennä Espanjan Bilbaoon, Italian Venetsiaan, Saksan Berliiniin tai emä- Guggenheimiin New Yorkiin? Helsinki ollee ihan kiva paikka, mutta ei raa´asti sanottuna pysty kilpailemaan hinnalla, säällä, kulttuurilla tai millään yllämainittujen kaupunkien tai maitten kanssa. Lisäksi Helsingin Guggenheimin täytyisi kilpailla Pietarin museoitten, esimerkiksi Eremitaasin ja Tukholman museoitten kanssa. Vieläpä Kööpenhaminan Louisiana- taidemuseokin on kilpailumatkan päässä.

Guggenheim- museoita ajava Solomon R. Guggenheim- säätiö on voittoa tuottamaton järjestö, mutta rahaa sekin toimintaansa tarvitsee. Eri puolille Eurooppaa perustetut Guggenheim-miseot maksavat lisenssimaksuja eli rojalteja Guggenheim- nimen käyttämisestä. Helsingin Guggenheimille kaavailtu maksu on nykyisten arvioitten mukaan yli 23 miljoonaa euroa 20 ensimmäisen vuoden aikana eli rapiat 1,3 miljoonaa vuodessa. Guggenheim- museoita on perustettu yhä enevässä määrin ja voi olla että Guggenheim tähtää taiteen McDonaldsiksi; sellainen aikanaan löytyy lähes joka valtiosta tai kaupungista.

Jos eivät kävijöitten lipputulot käyttökustannuksiin ja lisenssimaksuihin riitä, niin sitten veroa maksava kansalainen herrasmiehenä ottaa laskun maksettavakseen.