tiistai 28. helmikuuta 2017

VAALITIEDOTE

Puolueet ja muut ehdokkaita vuoden 2017 kuntavaaleihin asettavat valitsijayhdistykset ovat tänään kello 16 mennessä vieneet ehdokastiedot Oulun kaupunginlakimiehelle. Oman puolueeni Oulun Perussuomalaisten paikallisyhdistys asettaa 72 ehdokasta, viisi enemmän kuin vuoden 2012 kuntavaaleissa.

Olen itsekin perussuomalainen ehdokas. Vaaliteemoinani ovat ulkomaalaiset, lääkärien kotikäyntien palautus ja Oulun kirjastopalvelujen edistäminen. Monia muitakin asioita listallani on ja tiedotan niistä mahdollisimman paljon. Ennen kaikkea olen kansallismielinen ehdokas kuntavaaleissa.

Kampanjabudjettini on rajallinen, mutta teen vakavasti otettavan kampanjan, päämääriä on kaksi: valtuutetuksi valinta tai vaihtoehtoisesti sellainen äänimäärä, jolla olen hyvissä asemissa kun lautakunta- ja muita luottamustehtäviä jaetaan. Sivistys- ja kulttuurilautakunta minua erityisesti kiinnostaa, mutta asian päättää Perussuomalaisten Oulun paikallisyhdistys.

Seuraava etappi on 9.3.2017 kun ehdokasnumerot jaetaan. Ne pitää sitten muistaa ilmoittaa lehtiin, joissa minulla on vaalimainontaa ja ehkä varat riittävät myös lentolehtisiin jaettavaksi kotini Kellon Kiviniemen alueella sekä Haukiputaalla.


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

NAISIIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA EI OLE ONGELMA

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osasto on juuri moittinut Suomen kuntapäättäjiä liian vähäisistä tiedoista naisiin kohdistuvasta väkivallasta, kuntien liian vähäisistä palveluista ja liian pienestä raha-avusta pahoinpideltyjen naisten tueksi.

Amnesty on tärkeällä asialla, mutta omasta mielestäni miesten naisiin kohdistama väkivalta on oire, ei tauti. Ajattelen asian näin: mies joka käyttää ruumiillista tai henkistä väkivaltaa muita miehiä kohtaan, käyttää niitä helpommin myös naista kohtaan, toisin kuin mies joka ei koskaan satuta ketään. Lyömään tottunut mies ei katso ketä lyö, vaan uhriksi valikoituu joku lähinnä oleva, esimerkiksi puoliso tai mies jolla on väärän värinen pipo.

Vertaan asiaa viinanjuontiin: joka juo paljon viinaa, todennäköisemmin joutuu putkaan kuin sellainen, joka ei juo lainkaan. Eli mies, joka ei lyö miehiä, harvemmin lyö naisiakaan ja sävyisä mies, joka ei tappele ja pottuile grillin jonossa, ei käytä väkivaltaa naisiakaan kohtaan.

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta hoitaa oiretta, eikä tautia. Todellinen tauti on yhteiskuntamme, jossa miehen kuuluu olla agressiivinen ja väkivaltainen. Arvostusta ja kunnioitusta saa vain käyttämällä ruumiillista tai henkistä väkivaltaa muita kohtaan, ja joka ei väkivaltaa käytä, usein joutuu sen uhriksi.

Mikäli jollain taikakeinolla tai panostuksella saadaan miesten keskinäinen väkivalta vähenemään, naisiin kohdistuva väkivalta vähenee sekin lähes automaattisesti.

Mitä vähemmän miehet hakkaavat toisiaan, sitä vähemmän hakataan myös naisia.

perjantai 17. helmikuuta 2017

HYVÄN PÄIVÄN ILTA

Eilen torstaina 16.2.2017 minulla oli erinomaisen hyvä päivä. Kaikki meni putkeen ja minun edukseni. Onhan noita hyviä päiviä, mutta eilen oli suorastaan suorastaan loistava "hallelujah moment"- päivä.

Ensinnäkin, lähdin heti aamusta Ouluun hoitamaan asioita. Kaupunginkirjastoon tulin juuri sopivasti sen auetessa, ja sain lainani palautettua. Kyselin kahden kaukolainani perään, jotka ovat jääneet jonnekin välille, ja virkailija aikoi tutkia asiaa ja lähettää viestin missä mennään. Lähdin kirjastosta seuraavaa etappia Anita Antikia kohti, ja matkalla tulikin sähköposti että kaukolainani ovat tuntemattomasta syystä jääneet toimittamatta ja Weeds-sarjan kaudet 5 ja 6 on tilattu toisesta kirjastosta. Luultavasti tulevat ensi viikolla, ellen olisi kysynyt, olisin saanut odotella pitkäänkin ja turhaan.

Olen aikeissa myydä muutaman keräilykappaleen ja tarjosin niitä Anita Antikille. Yrittäjän aviomies oli paikalla mutta kauppoja ei syntynyt. Tavaroitani on jo varastossa sen verran ettei liikkeen vielä kannata uutta ostaa. Sain kuitenkin hyödyllistä hinta-arviota ja tietoa kipoistani, jotka ovat hyödyksi muualla kauppaa käydessä. Rahaa ei tullut, mutta käyttökelpoista ja kivaa nippelitietoa omistuksistani.

Seuraava pysäkki oli Aluehallintovirasto, Franzénin puistoa vastapäätä, talossa jonka seinässä lukee "LÄÄNINHALLITUS" niitten aikojen muistoksi jolloin läänejä vielä oli. Kerroin virastomestarille asiani; halusin tietää missä päin Kuusamoa on ollut kultavaltauksia. Ajatukseni on tonkia vanhoja alueita ja etsiä kaivajilta sen aikaisilla välineillä talteen ottamatta jäänyt kulta.  Virastomestari ystävällisesti ohjasi minut yhtä avuliaan virkamiehen kanssa, jonka kanssa tutkimme asiaa. Nähtävästi kultaa ei ole miesmuistiin kaivettu Kuusamossa, mutta kultaa siellä on; Juomasuon yhdistetty kulta- ja uraanikaivosta on suunniteltu jo vuosia. Sain vinkkejä mistä tutkia asiaa ja ins´allah olen kesällä lapion varressa tietyllä alueella Kuusamossa, ties vaikka jotain löytyisikin. Luotan siihen että vaskoolissa kimaltaa; kulta on siitä veikeää ainetta, että sitä löytyy lähes aina. Vain  määrä vaihtelee mitättömästä jättipottiin.

Päivän hommat eivät siihen päättyneet. Oli aika käydä Verovirastossa kyselemässä yritysverotuksesta. Olen kirjoittanut kaksikin kirjaa, ja lisää on suunnitelmissa. Mietinnässä on ollut että omakustanteitten sijaan rekisteröisin toiminimen, kustantaisin kirjani sen kautta. Periaatteessa olisin edelleen omakustantaja, mutten virallisesti; kirjoissa kustantaja olisi Firma X. Huolenaiheeni yhtiön perustamisessa oli yritysten ennakkoverotus; jos arvioisin yritykseni seuraavan vuoden tulojen olevan esimerkiksi 1.000 euroa, ja tuloja olisikin  10 euroa, joutuisin silti maksamaan veroja ennakkoon 1.000 eurosta. Rahat saanee tappelemalla takaisin, mutta se on byrokratian takana. Halusin tietää, voinko arvioida tuloja olevan 0 euroa, ilman että verottaja alkaa kysellä minkälaista bisnestä olemattomilla tuloilla pyöritetään ja ties vaikka iskisi rangaistusverolla  kostoksi liian pienistä tuloista. Kahden ystävällisen verottajan mukaan ennakkoveroa ei kannata pelätä; 0 euroa firman tuloiksi kelpaa. Arviota voi vuoden mittaan korottaa jos rahaa tulee enemmänkin. Sain käsityksen, että verottaja näkee mielellään suomalaisten yrittävän; vaikka sitten harrastusmielessä sivutoimena jolla ei ole tarkoitus rikastua tai edes elää.

Päivän viimeinen etappi oli Maakunta-arkisto. Kävin katselemassa kullankaivuuseen liittyvää Kuusamon nimismiehen kirjeenvaihtoa vuosilta 1867-1869. Kaipaamaani tietoa en löytänyt, mutta Maakunta-arkiston tavat tulivat tutuiksi ja siellä käyn uudestaankin kirjailuun liittyvän taustatutkimuksen merkeissä. Ei ollut turha reissu sekään ja virkailija oli arkistossakin avulias.

Eikä hetkien kultainen ketju siihenkään päättynyt; olin Valkean La Torrefazione- kahvilassa juuri kun kahvimasiina kaipasi täyttöä. Ystävällinen, runsaasti tatuoitu kahvimies antoi minulle masiinan viimeisen kupin ilmaiseksi, "kun se oli vajaa kuppi". Minulle se riitti maidon kanssa hyvin. Kahvilassa tutkin sitten pankkiasioitani ja havaitsin että edellisiltana myyntiin laittamani osakkeet olivat menneet kaupaksi. Olin määrännyt hinnan melko korkeaksi, mutta kaupat kuitenkin syntyivät ja heti sen jälkeen osake alkoikin laskea. Ei se kauan laske, ja voi nousta vielä korkeallekin, mutta osakekurssin tässä vaiheessa sain hyvän määrän pelimerkkejä kuntavaali- ja mahdollista yrittäjyyttäni varten. Oli kiva nähdä että osaan tehdä bisnestä voitollakin.

Ilta menikin sitten kotona. Siellä sain sähköpostia Työ- ja elinkeinoministeriöstä. Kirjoitin blogissani pari päivää sitten Tinder- mallisen sovelluksen kehittämisestä saattamaan yhteen työnhakijat ja työnantajat. Saamani vastauksen mukaan ajatus on hyvä, toimiva ja toteutettavissa. Ainoa pulma on se, että ministeriöllä on homma jo hoidossa; toukokuussa julkaistaan Työmarkkinatori- nimellä valmisteltu sovellus, jota kehittäjät kutsuvat "Työelämän Tinderiksi". Sain siis hyvän ajatuksen, mutta hieman liian myöhään, kuten hyvissä ajatuksissa on tapana. Ajatusteni ajoitusta täytyy kellottaa olemaan ajatuksen saaneissa ensimmäinen, muuta vikaa niissä ei ole.

Illasta akoi jo väsuttää, aloin nukkumaan jo ennen keskiyötä, nukahdin aikanaan ja nukuin hyvin tämän perjantain 17.2.2017 lounasaikaan saakka. Heräsin pirteänä ja levänneenä.

Aina joskus tule helmipäiviäkin joita kannattaa muistella. 




tiistai 14. helmikuuta 2017

UUSI VANHA KIRKKO YLIVIESKAAN

En kuulu kirkkoon, mutta lämpöisiä ajatuksia minulla on kristinuskosta. Päähäni pälkähti laatikon ulkopuolinen ratkaisu Ylivieskan poltetun kirkon korvaamiseksi.

Kirjeeni Ylivieskan seurakunnalle:

Ylivieskan seurakunta

Ehdotukseni kirkoksi

Tervehdys. Olette rakentamassa uutta kirkkoa poltetun tilalle. Ideani asiaan on tämä: Ei rakenneta uutta kirkkoa, vaan ostetaan ulkomailta vanha kirkko joka puretaan ja pystytetään uudelleen Ylivieskaan. Ranska, Italia, tai vaikka Espanja, jossa kirkko menettää suosiotaan, luultavasti suostuisi luopumaan yhdestä monista vanhoista kirkoistaan (maksua vastaan ekumenian nimissä) Ylivieskan hyväksi. Ja koska Välimeren seudulla on tuhansittain kirkkoja, joitten kunnossapito maksaa, luopuva maa säästäisi rahaa ja Ylivieska saisi uuden, mutta silti historiallisen kirkon. Voi jopa olla edullisempaa tuoda kirkko kuin rakentaa kokonaan uusi suunnitteluineen.

Kirkon rakentaminen ei ole kuin paikallinen, korkeintaan Suomen tasoinen uutinen, mutta vanhan kirkon uusiokäyttö olisi uutinen ja kasvattaisi Suomen mainetta eräänä maailman innovatiivisimpana maana. Siis Ylivieskaan uusi, mutta silti historiaa täynnä oleva kierrätyskirkko. Se olisi myös ekoteko, jos kuljetus toteutetaan oikein.

Asiaa tulisi mielestäni tutkia ja harkita.

maanantai 13. helmikuuta 2017

TINDER TYÖTTÖMYYTEEN

Työttömyys on aina ollut ongelma Suomessa, lyhyitä ja harvoja kausia lukuunottamatta. Samoin ovat suomalaiset, eräs maailman kekseliäimpiä kansoja yrittänyt innovoida ideoita työttömyyden suitsimiseen. On käytetty teksti-televisiota, Pertti Salovaaran Työlinjalla-show´ta, internetiä ja perinteisiä keinoja saattaa yhteen työnhakija ja työnantaja.

Jonkun kannattaisi kehitellä Tinder-tyyppinen sovellus, joka saisi työttömän ja työnantajan kohtaamaan. Ajatelkaa, ei enää soittelua tai sähköposteja vaan työtä voisi hakea ihan vain olemalla kännykän ulottuvilla.

Uskoisin että teknologiakaupunki Oulusta löytyisi osaamista luoda älypuhelinsovellus työn ja työnhakijan etsimiseen. Ehkä Whatsapp- tai Telegram-pohjainen sovellus tai jokin muu, en tunne tekniikkaa kuin kotitarpeiksi,  voisi helpottaa työnsaantia, tai ainakin sen etsimistä. Tampereella jonkinlainen keikkapohjainen sovellus on ollut jo käytössä.
Kehotan Oulun insinöörejä ja ohjelmoijia tarttumaan ideaan sovelluksesta työnhakuun.Sellainen ainakin sopisi teknologiakaupunkimme imagoon ja sille olisi markkinoita maailmalla siinä missä Angrybirdseille tai muille.
SIVU 520

Työttömyys on ollut käytännössä aina ongelma, ehkä muutama lyhyt poikkeus on ollut jolloin kaikille halukaille on töitä hakemalla löytynyt. Jälleenrakennuksen aika, 1970-luvun öljykriisiä edeltävät pari vuotta ja kultainen 80-luku tulevat mieleeni. Lyhyitä pätkiä silloin tällöin.

Suomi on maailman innovatiivisimpia maita ja täällä otetaan helposti uudet tekniikat käyttöön, jos niille on tarvetta. Myös työnhakuun on keksitty laatikon ulkopuolelta ajatuksia.

Eräs 1990-luvun suosituimpia televisio-ohjelmia oli Pertti Salovaaran juontama Työlinjalla, johon soittamalla tai kirjoittamalla saattoi työtön päästä yhteyteen työnantajan kanssa tai työnantaja työttömän. Eli esimerkiksi työtön soitti suoraan lähetykseen ja kertoi itsestään ja joku työnantaja kuuli sen ja kutsui ehkä haastatteluun. Sitä sunnuntaisin seurasi suuri joukko ihmisiä, osa uteliaisuuttaan ja osa työtä tai työntekijää etsien.

Toinen näppärä keksintö työttömyyden saralla oli Yleisradion teksti-television sivut 520-523. Ensimmäinen sivu 520 oli otsikkosivu ja 521- sivulla oli useampi alasivu vapaita työpaikkoja. Sivulla 522 oli haettavana olevat työvoimakoulutukset ja viimeisellä sivulla 523 sama ruotsiksi.

Tiedän itse erään savolaisen, joka sivulta 522 bongasi koulutuksen Ruotsissa ja otti yhteyttä työvoimatoimistoon ja pääsi kurssille Matarenkiin. Eli sivut ilmeisesti toimivat. Itsekin luin niitä ahkerasti aikoinaan vaikken aina työtä tai koulutusta ollutkaan etsimässä, mutta vastaisen varalle halusin tietää missä mennään ja mitä tapahtuu.

Sivut pikkuhiljaa supistuivat vuosien mittaan ja viimeiset ajat niillä oli vain suomen- ja ruotsinkielisten työvoimapalvelujen numerot. Työttömyystilanne ei ole parantunut vaan uskon ihmisten jo tottuneen tai alistuneen ettei töitä löydy, ja jos löytyy, niin vain vähäksi aikaa ja palkalla ei elä. Homer Simpsonin sanoin: "Älä yritä, et onnistu kuitenkaan".

Viime vuoden vaihteessa, vuoden 2017 alkaessa jäljellä olevat työvoimasivut 520 ja 521 katosivat kokonaan. Asiasta ei lehdissä kirjoiteltu ja ilmeisesti vain minä huomasin asian. Ja minäkään en isommin sivuja kaivannut, pistin vain merkille yhden sivun historiassa kääntyneen, tai pikemminkin kadonneen.

Ehkäpä joku jossain päin Suomea on jo kehittelmässä älypuhelinsovellusta työnhakijan ja työnantajan yhdistämiseen. Vaikkapa Whatsapp-pohjainen sovellus, tai Telegram? Facebook ja teksti-televisio saivat jo aikansa ja se aika on nyt ohi.

perjantai 10. helmikuuta 2017

NÄLKÄMAAN LAULU

Kainuulainen Talvivaaran kaivos on erinäisten vaiheitten jälkeen muuttunut Terrafame Group- yhtiöksi. Jokunen vuosi on nyt pähkäilty jatketaanko kaivostoimintaa, lopetetaanko kaivostoiminta ja ennen kaikkea; kenen rahoilla.

Tänään on Suomen valtio tehnyt päällisin puolin hyvän sopimuksen singaporelaisen Trafigura- yhtiön kanssa. Trafigura- konserniin kuuluva Galena Asset Management- yhtiö on tulossa Terrafamen osakkaaksi ja lupautuu ostamaan Terrafamen tuottaman nikkelikobolttisulfidin  markkinahintaan seuraavien seitsemän vuoden ajan. Työpaikkoja pelastuu ja ehkä syntyy Nälkämaalla, latinaksi Terrafame ja ehkä me tienataan tällä. Sinertävällä taivaalla on kuitenkin muutama tumma pilvi, jotka varjostavat iloa kaupoista.

Suomen hallituksen uudella kaivosasiain kumppanilla Trafiguralla on nimittäin mainetta ympäristön saastuttajana. Pari esimerkkiä:

- Jätelasti tumpattu Afrikkaan. 100.000 ihmistä sairastui jätteistä ja ainakin 17 ihmistä kuoli. Korvauksia yhtiö maksoi 31.000 saasteista kärsineelle. Yhtiö on ollut tietoinen jätelastin suuresta myrkyllisyydestä.

- Trafigura on myynyt myrkyllistä dieseliä Afrikkaan. Eurooppalaiset rikin suoja-arvot ylittyivät monisatakertaisesti.

- Norjassa 2007 Trafiguran jätettä kuljettaneella aluksella yritettiin neutralisoida niin huonolaatuista bensiiniä, että sen myynti oli Euroopassa kiellettyä. Alus räjähti ja levinnyt rikki sairastutti paikallisia norjalaisia.

Lisäksi Trafiguraa on epäilty öljyn hinnan manipuloinnista Maltalla ja Irakissa Saddam Husseinin virkamiesten lahjonnasta kauppoja tehdessä.

Pelkäänpä että Talvivaaradraama voi muuttua Terrafametragediaksi.
MAAHANMUUTTAJISTA JA HEIDÄN VALHEISTAAN

Maahanmuuttajilla on monta nimeä, on vaikea sanoa mitä nimeä tulisi käyttää. Maahanmuuttaja, siirtolainen, eräät heistä tulevat maahan turvapaikanhakijan nimellä, pakolainen. Yksi hyvä sana olisi mielestäni tuttu ja vanha "ulkomaalainen", sillä tulijoille on tyypillistä että he ovat ulkomailta ja heillä ei ole Suomen kansalaisuutta. Mutta eräitten mielestä olisi syrjivää kutsua ihmisiä "ulko"joksikin ja alleviivata heidän ulkopuolista taustaansa.

Turvapaikanhakijoille on tyypillistä myös tarinoitten samankaltaisuus; joku jossain vainoaa, pako oli ainoa vaihtoehto, vaikka vanhemmat, vaimot ja lapset voivatkin "vainon" alle jäädä. Ja Suomeen ynnä muualle Pohjolaan tullaan koska on kuultu "että Suomessa kunnioitetaan ihmisoikeuksia", ei anteliaan sosiaaliturvan vuoksi. Ihmetystä voikin herättää, miksi "ihmisoikeuksien kunnioitus" tuntuu olevan yhtä sosiaaliturvan kanssa; vähemmän anteliaista Virosta ja muusta Baltiasta, Itä- ja Etelä-Euroopan maista vängällä pitää päästä Pohjoiseen, joissa maahantulijoille annettavia rahoja ei lasketa. Ihan tosi; ei lasketa, muutamaankin kertaan maahantulijoitten kustannuksia on valtiolta kysytty, mutta vastauksena on ollut ettei niitten yhteenlaskettua määrää voida sanoa, kun niitä on niin montaa eri lajia ja "pitäisi ottaa huomioon" ulkomaalaisten Suomelle tuomat tulot l. lisäarvot.

Jos kysytään kustannuksia, mahdolliset tulot eivät siihen liity. Kun syön Hesburgerin hampurilaisaterian noin 8 eurolla, en laske että sain siitä kylläistä oloa kuuden euron edestä ja lasku ikäänkuin olikin kaksi euroa, eikä kahdeksan.

Jostain kumman syystä maahan tulevien ns. "turvapaikanhakijoitten" kaikki henkilöllisyyttä osoittavat paperit ovat matkan aikana useimmilta kadonneet, mutta älykännykät ovat jääneet talteen ja ehjiksi. Outo juttu, itseltäni yleensä juuri tekniikkavehkeet rikkoutuvat tai katoavat, mutta henkilöpaperit ovat jääneet tallelle.

Pakko se on uskoa; maahan tulevat kehitysmaitten ulkomaalaiset ovat täällä sosiaaliturvan perässä ja/tai valloittajina, kummassakin tapauksessa muuttamassa Suomen samanlaiseksi tunkioksi kuin kotimaansa.


tiistai 7. helmikuuta 2017

KARJALAN VENÄLÄISET EVAKOT

Olin joitakin vuosia sitten kaivamassa kultaa Lapissa. Samalla Lapin Kullankaivajain Liiton valtauksella Tankavaaran tienoilla oli muitakin samaan aikaan montulla. Eräs heistä oli PG. Juttelin PGn kanssa paljonkin ja hän kertoi muun muassa elämästään evakkojen poikana. Evakoitten jälkeläisiä Suomessa riittää, mutta PG erosi porukasta. PG nimittäin on venäläinen syntyjään. Ei siis Venäjän venäläinen, vaan Suomen menetetyn Karjalan venäläiseen vähemmistöön kuuluneitten jälkeläinen. PGllä on venäläinen sukunimi, mutta niin on monellakin suomalaisella. Hän oli lapsena puhunut äitinsä kanssa venäjää, mutta oli aikuisikään ehtiessään unohtanut venäjän kielen suomalaisessa koulussa ja naapurustossa. PGn molemmat vanhemmat olivat etnisyydeltään venäläisiä ja isä oli palvellut Suomen armeijassa puolustamassa suomalaisia Neuvostoliittoa eli venäläisiä vastaan. Jatkosodan lopulla suomenvenäläinen perhe oli muitten evakkojen mukana jättänyt maatilansa ja asutettu nykyisen Suomen alueelle.

400.000 Karjalan evakkoa ryssiteltiin sotien jälkeen murteen, ortodoksiuskonnon, vierauden ja ties minkä syyn takia. PGlle oli venäläisyydestä ja Karjalan evakkotaustasta kuittailtu vuosien mittaan, ja vielä nykyaikanakin venäläisen sukunimen vuoksi.

Minulle tieto Karjalan venäläisistä evakoista oli uusi. Olin uskonut että nämä evakot olivat olleet enimmäkseen karjalan murretta puhuneita ortodokseja, mutta kuitenkin suomea puhuvia suomalaisia etnisyydeltään.

Olen kuuklaillut Karjalan evakkojen kansallisuuksia ja todellakin; eivät he kaikki olleet suomalaisia, joukossa oli muitakin kansallisuuksia. Siinä ei ole ihmettelemistä; Viipuri ja koko menetetty Karjala oli eräs Suomen kansainvälisimpiä alueita ainakin keskiajalta alkaen ja Venäjän alueen asukkaitten kanssa kauppaa on käyty varmasti aina.

Erkki Havansin mukaan 400.000 evakosta noin 90% prosenttia oli etnisiä suomalaisia, ortodokseja tai luterilaisia, karjalan murteella suomea puhuvia mutta kiistatta suomalaisia.

Loput 10% olivat sekalaista sakkia. Suurin osa, noin 30.000 ihmistä oli livvinkieltä eli Aunuksen karjalaa puhuvia Laatokan pohjoisrannan asukkaita ja loput suurinpiirtein 10.000 ihmistä olivat muutama tuhat lähinnä Viipurin ruotsinkielistä ja venäläistä asukasta ja muutama sata saksalaista sekä jiddisiä puhuvaa juutalaista. Karjalan kieltä puhuvia evakkoja ei Jatkosodan aikana juurikaan ollut, sillä useampi tuhat oli paennut Neuvostoliittoa Suomeen jo 1920-luvun taitteen heimosotien jälkimainingeissa ja kotiinsa jääneet asuivat Suomen ja Neuvostoliiton rajan itäpuolen alueilla.

Suomen historiasta löytyy paljonkin yllättävää nippelitietoa. Osa on haluttu unohtaa ja vaieta kuoliaaksi, ja osa on vain jäänyt vähälle huomiolle löytäen tiensä esimerkiksi blogeihin sattuman kauppaa tapahtuneitten kohtaamisten kautta.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

IHMISOIKEUKSIEN VÄÄRINKÄYTTÖ

Sananvapaus eli vapaus sanoa mielipiteensä ilman yhteiskunnan rangaistusta on länsimaisen yhteiskunnan kulmakivi. Sanavapaus antaa oikeuden sanoa sellaista, mistä kaikki eivät pidä. Sananvapautta ei tarvita riisipuuroreseptin julkaisuun, vaikka eriäviä mielipiteitä onkin siitä, kuuluuko siihen manteli vai ei.

Raa´asti sanottuna: sanoi kuka tahansa mitä tahansa, aina on joku, joka siitä suuttuu. Jos minä sanon että "onpa hieno päivä", niin sellainen joka on päivästä eri mieltä, pistää sen pahakseen ja syyttää minua pottuilusta.

Ns. "vihapuhe" on päivän sana. Kukaan ei osaa pitävästi määritellä sitä, mutta kaikki tietävät mitä se on. Ja eräät puhuvat "vihapuheesta" sananvapauden väärinkäyttönä.

Mikäli oletetaan että sananvapautta käyettäisiin väärin, se olisi käytännössä ihmisoikeuksien väärinkäyttöä, sillä sananvapaus on ihmisoikeus.

Epäilen kuitenkin ettei fanaattisinkaan vihreä tai vasemmistolainen ole halukas sanomaan ääneen että ihmisoikeuksia voisi käyttää väärin. Silloin voitaisiin ruveta keskustelemaan siitä, käyttääkö työtä vieroksuva elämäntapatyötön tai maahanmuuttaja ihmisoikeuksiaan väärin; eli ottaa mitä irti saa, muttei anna mitään tilalle.

Oikeastaan olemme jo matkalla puhumaan ihmisoikeuksien väärinkäytöstä; sairaanhoidosta puhuttaessa on pitkään jo ihmetelty, onko oikein että itsensä sairastuttaneet tai loukanneet oikeutettuja ilmaiseen hoitoon.

Todennäköisesti keskustelu ihmisoikeuksien väärinkäytöstä tulee yleistymään tulevaisuudessa. Elämme murrosaikaa, ja itsestäänselvinä totuuksina pidetyt ajatukset ovat muuttumassa tai pikemminkin vaihtumassa toisiin, joita tullaan vuorostaan pitämään itsestään selvinä.