torstai 31. lokakuuta 2013

MIETE ISRAELISTA

Sanalliset hyökkäykset juutalaista Israelia vastaan ovat viime vuosina lisääntyneet. Israelia syytetään arabien sortamisesta ja kohtuuttoman raaoista vastatoimista arabiterroristien iskuihin.
Olen vieraillut Israelissa pariin kertaan ja arabit ovat altavastaajan asemassa, sitä tuskin kukaan kieltää. Mutta, oma käsitykseni on ettei israelilaisilla ole muita vaihtoehtoja. Arabien järjestöille rauhanomainen rinnakkaiselo ei käy, juutalaiset ja Israel halutaan poistaa Lähi-idästä. Mikäli juutalaiset antaisivat millinkään periksi, on olemassa vaara että koko Israelin valtio häviää maan päältä. Itse ymmärrän etteivät juutalaiset ole valmiita ottamaan riskejä turvallisuudestaan, he ajattelenevat pelata varman päälle. Arabit eivät arkaile tapattaa itseään iskuissa juutalaisia vastaan, ja kun juutalaiset iskevät takaisin, heidän logiikkanaan lienee että parempi iskeä hieman liian lujaa kuin hieman liian kevyesti. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Tietysti olisi kiva jos juutalaiset ja arabit selvittäisivät välinsä ilman väkivaltaa, mutta en usko niin käyvän. Arabit jatkavat iskujaan ja juutalaiset taistelevat vastaan niin kauan kuin rahkeet riittävät.

Esa PaloniemiOulu
 
Rauhan tervehdyksessä julkaistu kirjoitukseni jonkin ajan takaa.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

HOMOT JA PALKKASOTURIT

Eilen oli YLE 2-kanavalla Islam-ilta. Pari tuntia puhetta islamista ja mielestäni oli aika vaisua keskustelua verrattuna etukäteishehkutukseen. Harvalta keskustelijalta sai suoran vastauksen, Shiia-imaami Bahmanpour sentään selvästi sanoi homoudesta koraanin mukaan tulevan kuolemantuomion, mutta selitti samaan hengenvetoon että "pitäisi olla neljä todistajaa aktille" ennen kuin homolle kuolemantuomio tulisi. Epäilen tätä, median mukaan islamistit ovat tappaneet homoja koraanin perusteella ainakin Irakissa, ja homous on ollut perusteena turvapaikan saamiselle muslimille ainakin Ruotsissa. Kyseinen hemmo meni tosin myöhemmin naisen kanssa naimisiin ja sai lapsenkin.

Ja sitten homoista sotilaisiin. Islam- illassa kerrottiin myös Syyriaan lähteneistä suomalaisista sotureista. Kaikki asiasta puhuneet muslimit kielsivät kannattavansa Syyriaan lähtöä tai värvänneensä lähtijöitä. Puhelimen kautta keskusteluun osallistunut mies, luullakseni Suomessa asuva palestiinalainen aktivisti, oli juontajan mukaan myöntänyt värvänneensä taistelijoita Syyriaan, mutta ohjelmassa kielsi tämän. Ja olihan ohjelmassa imaami, joka sanoi kannattavansa suomalaisten muslimien lähtöä Syyriaan mutta vain humanitaariseen apuun. Luulenpa, että jos suomalainen muslimimies lähtisi koiraslotaksi sotaan, sotilaitten hattuilut saisivat tarttumaan aseeseen piankin. Muslimimies naisten joukossa siivoilemassa ja kokkailemassa kun karskit soltut ovat rintamalla? Ei kuulosta uskottavalta.

Kaikki suomalaiset Syyrian sodassa eivät kuitenkaan ole muslimeita. Ainakin pohjoisen poika Kempeleestä, Rolf Peter Ollakka, kyseli palkkasoturiaiheisella Koalitio- foorumilla lähtijöitä Syyrian sotaan tammikuun 2013 alussa. Rolf poisti viestinsä myöhemmin, mutta sen jälkeenkin muutamat kyselivät Rolfin sähköpostiosoitetta ja olivat Syyriaan lähdöstä kiinnostuneita. Rolf itse on tainnut Syyriaan lähteä, ainakin Facebookissa ja Google+ssa olevat Rolfin tileissä on kuvia Rolf Peteristä aavikkomaisemissa maastopuvussa ja Syyrian lippua heiluttamassa. Sitä en tiedä, kummalle puolelle Ollakka mahdollisine  kumppaneineen meni.

Rolf Peter Ollakka ei ole sota-alalla aloittelija. Äijä on asunut Ruotsissa ja  liittyi kaverinsa kanssa burmalaisen karen-kansan vapautusarmeijaan 1990-luvulla. Rolf osallistui taisteluihin sen verran että pääsi makuun, ja kun sadekausi lopetti aktiivisen sodankäynnin, mies palasi Eurooppaan ja käväisi Ranskan muukalaislegioonan värväyskeskuksessa lyhyen aikaa. Rolf oli kuitenkin sitä mieltä, että legioona ei ollut tarpeeksi haastava ja taisteluun pääsy oli kiven takana. Legioonassa pitempään olleetkin sanoivat ettei jo sodassa olleella ole legioonalla annettavaa.
Vuonna 1999 Rolf Ollakka pääsi mediaan, oltuaan albaanien puolella Kosovossa. Samoissa porukoissa ollut tanskalainen kertoili Tanskan lehdille sotajuttuja sotarikoksista ja Rolf joutui asiasta kuulustelluksi. Väitteet rikoksista todettiin tanskalaisen mielikuvituksen tuotteeksi ja juttu hylättiin.

Virallisesti Rolf Ollakka on ainakin lehtien mukaan ammatiltaan liikemies ja hän tehnyt lahjoituksen Lapin lottien hyväksi. Hän on myös kirjoittanut kolmikymppisenä muistelmansa nimeltä "Suomalaisen palkkasotilaan tie Kempeleestä Kosovoon". Siinä sanoo jonain päivänä vielä uudestaan sotaan lähtevänsä, viimeistään nyt se on toteutunut.

maanantai 28. lokakuuta 2013

RUOTSALAISET SYÖTIIN KONGOSSA

Belgian Kongon itsenäistyttyä 1960, maa ajautui samantien sisällissotaan. Mineraalirikas Katanga halusi itsenäistyä Kongosta, mitä Kongon keskushallitus vastusti. Mineraalien vuoksi myös supervallat USA ja Neuvostoliitto puuttuivat asiaan ja Kongoon lähetettiin YKn joukkoja vuonna 1961, mukana noin 6.300 ruotsalaista sotilasta. Operaation päättyessä Ruotsin osalta vuonna 1963, ruotsalaisia oli  kaatunut Kongon taisteluissa 19 miestä. Myös Suomi suunnitteli osallistuvansa operaatioon, mutta virallisen selityksen mukaan ranskaa osaavien upseereitten löytäminen ei onnistunut. Voi myös olla, ettei Suomi halunnut osallistua välttääkseen astumasta supervaltojen varpaille.

Huhtikuussa 1961 Kongon kansallinen armeija hyökkäsi nk. Ghanan pataljoonan kimppuun paikan nimeltä Port Francui tienoilla. Osaston siirroista ja kuljetuksista vastasi kolme britti- ja kolme 28-vuotiasta ruotsalaista upseeria, jotka joutuivat hyökkääjien vangiksi. Britit ja kaksi ruotsalaista ammuttiin, kolmannen ruotsalaisen onnistuessa karkaamaan ja piiloutumaan viidakkoon. Seuraavana päivänä YK-joukot pelastavat hänet ja aloittavat kadonneitten etsinnät. Heistä ei kuitenkaan löydy merkkiäkään.

Paikalle saapui ruotsalainen yhteysupseeri ja tulkki, majuri stig von Bayer. Hän saa yhteyden kongolaisiin joukkoihin, joilta saadaan seuraava viesti:

"Paikalliset asukkaat ottivat brittien ja ruotsalaisten ruumiit. He söivät ne. Pahoittelemme tapahtunutta."

YK ja Ruotsin puolustusvoimat pitivät tietoa luotettavana. Alueella oli pitkä perinne ihmissyönnissä. Majuri von Bayerille annetaan määräys vaieta ruotsalaisten syömisestä. Sen sijaan hän toteuttaa "sopeutettua tiedotusta" ja välittää julkisuuteen tiedon kahden Tukholman seudulta kotoisin olevan ruotsalaisen olevan "kateissa, oletetaan kuolleen". Ajatus afrikkalaisten harjoittamasta YK-sotilaitten syönnistä, oli liian epäkorrekti kerrottavaksi kotirintamalle Ruotsissa. Lisäksi se perustui vain siihen ettei ruumiita ollut löydetty ja kongolaisten ilmoitukseen. Kongolaisilla tuskin oli aihetta kätkeä ruumiita ja historian vuoksi ihmissyöntiä ei voitu jättää pois laskuista.

Carl-Olof Fransson, FN-veteraner i Kongo- järjestöstä sanoo kuulleensa tapauksesta ja pitää sitä uskottavana. "Alueella esiintyi ihmissyöntiä ja se, ettei ruumiista löytynyt jälkeäkään, merkinnee että ne syötiin luita myöten", Carl- Olof Fransson sanoi Expressen- lehden haastattelussa jokin aika sitten. "Afrikkalaisen uskomuksen mukaan ihmisen luut, samoin kuin sydän, antaa voimaa".


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kalevalle lähetetty kirjoitus, jota ei julkaistu.

VALTIO JA KIRKOT EROTETTAVA

Suomessa on kaksi valtionkirkkoa, evankelisluterilainen ja ortodoksinen, jotka ovat tiiviisti osa Suomen valtiota. Mielestäni valtionkirkkojärjestelmästä pitäisi luopua, ja antaa kirkkojen kerätä jäsentensä keskuudesta tarvitsemansa rahat. Nyt tilanne on se, että kirkkojen tarvitse ottaa huomioon jäsentensä mielipiteitä koska rahoitus on valtion puolesta verorahoilla turvattu. Valtion mielipiteet ovat verorahoja saavien kirkkojen kannalta tärkeämpiä kuin jäsenten, koska suurin osa rahoista tulee nimikristityiltä veronmaksajilta. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" sopii hyvin valtionkirkkoihin.
Kirkon ja valtion erottaminen tasaisi eroja eri uskonnollisten yhteisöjen välillä, kaikki olisivat samalla viivalla. Kun kirkot keräisivät itse kymmenyksensä jäseniltään, kirkkojen mielipiteet eivät kuuluisi valtiolle.Ilman kirkkojen ja valtion välistä rahaliekaa, kirkot voivat muokkautua jäseniään varten eivätkä muokkaa jäseniä kirkkoa varten. Uusia kirkkoja epäilemättä tulisi. Ihmiset voisivat paremmin valita mihin uskonnolliseen yhteisöön haluavat kuulua, homoliittojen vastustajat yhteen, kannattajat toiseen, muuta mieltä olevat muihin yhteisöihin. Uskontoihin liittyvä vastakkainasettelu vähenisi, kun kirkoista ja yhteisöistä voisi valita sen mikä miellyttää. Ja ilman uskonnollisen yhteisön jäsenyyttä voi myös elää jos niin haluaa.

Amerikkalainen järjestelmä on mielestäni hyvä, Tietääkseni siellä voi helposti perustaa oman kirkon, jos mieleistä ei löydy, kunhan vain itse rahoittaa toimintansa eikä ole valtion kukkarolla.

Esa Paloniemi
Oulu

lauantai 26. lokakuuta 2013

LAURI TÖRNI JA SIMO HÄYHÄ

Viime päivinä on puhuttu paljon Lauri Törnistä. Laurista sanotaan että hän on ainoa suomalainen johon perustuu Hollywoodissa tehdyn elokuvan hahmon. Robin Moore kirjoitti nimittäin 1960-luvulla romaanimuotoisen faktakirjan Vihreät baretit, jossa on yhtenä hahmona suomalaissyntyinen erikoisjoukkojen kapteeni Sven Kornie. Tämä kapteeni Kornien hahmo perustuu Lauri Törniin. John Wayne teki sitten kirjasta samannimisen elokuvan Vihreät baretit, Lauri Törnin l. Sven Kornien hahmo oli elokuvassa mukana, tosin Korniesta oli tullut John Waynen esittämä eversti Mike Kirby. Elokuva oli menestys, kuten tuohon aikaan 60-luvulla John Waynen elokuvilla oli tapana. Elokuvaa ovat eräät pitäneet militaristisena ja oikeistolaisena propagandana,ja on totta sen puolustavan USAn taistelua Vietnamissa.

Myös tarkka-ampuja Simo Häyhä on saanut hahmonsa Hollywood-elokuvaan. Simo surmasi Talvisodassa virallisten tietojen mukaan 542 neuvostoliittolaista alle sadassa päivässä, tosin tilastoja alettiin pitää Simon jo ammuttua noin 80 puna-armeijalaista. Joka tapauksessa, Simo Häyhä käsikirjoitettiin tänä vuonna ilmestyneeseen elokuvaan Hemingway & Gellhorn, pääosissa Clive Owen ja Nicole Kidman. Elokuvassa kerrotaan kirjailija Ernest Hemingwayn ja sotakirjeenvaihtaja Martha Gellhornin rakkaustarina. Suomi ja Talvisota liittyvät elokuvaan siten, että Martha toimi Talvisodan aikana sotakirjeenvaihtajana Suomessa ja kirjoitti suomalaisten taistelusta Yhdysvaltain medialle. Simo Häyhää esittämään kiinnitettiin näyttelijä Steven Wiig, jolla oli pieni osa Christopher Mccandlessista eli Alexander Supertrampista kertovassa Sean Pennin tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Erämaan armoille. Rooli oli lyhyt, Steven esitti Christopherin kanssa keskustelevaa kansallispuiston vartijaa, Christopherin suunnitellessa koskenlaskua Colorado-joella.

Ikävä kyllä, Steven Wiigin Simo Häyhä kaatui leikkauspöydän lattialle. Ilman Simoakin Hemingway & Gellhorn on 2,5- tuntinen elokuva ja Simolle ei sitten tilaa löytynyt. Elokuva haluttiin pitää siedettävän pituisena katsojien kannalta.

Yksi suomalainen on siis päässyt mukaan Hollywood-elokuvaan ja toinen melkein valmiiseen filmiin. Aika jännä sattuma, että molemmat ovat sotilaita. Se kertonee jotain joko suomalaisista tai amerikkalaisista.

perjantai 25. lokakuuta 2013



Vanha kirjoitus jonka pistän kiertoon.

VALKOISET ETELÄAFRIKKALAISET PAKOLAISINA MAAILMALLA

Mustien otettua vallan Etelä-Afrikassa vuonna 1994 maan valkoiset asukkaat ovat joutuneet syrjinnän kohteiksi. Moni on muuttanut maasta, ja noin 800 valkoista eteläafrikkalaista on hakenut turvapaikkaa eri puolilta maailmaa. Usein heillä on vaikeuksia löytää lakimies ajamaan asiaansa, koska on epäkorrektia myöntää ”sateenkaarivaltion” syrjivän kansalaisiaan.
Näin sanoo amerikkalainen juristi tultuaan pyydetyksi edustamaan turvapaikkaa hakevaa buuriperhettä:
”Oppinut näkemykseni on, ettei heidän väitteilleen ole perusteita – olivat todisteet millaisia tahansa”
Valkoisten pääsyä yliopistoihin Etelä-Afrikassa on rajoitettu ja heidän palkkaamistaan yksityiselle sektorille on vaikeutettu värillisiä suosivilla laeilla.
On myös erittäin vaarallista olla valkoinen maanviljelijä Etelä-Afrikassa; noin 300 maanviljelijää 100 000:sta joutuu murhatuksi. Vertailun vuoksi Hondurasin San Pedro Sulaa pidetään maailman murhapääkaupunkina 159 murhalla 100 000:tta asukasta kohti.



keskiviikko 23. lokakuuta 2013

LAPPI EI OLE OSA SUOMEA

En osaa kuvitella Suomea ilman Lappia, mutta olen sitä mieltä että Lappi on oma maansa. Onhan Lappi osa Suomen tasavaltaa, mutta maasto ja ilmasto ovat erilaisia kuin etelämpänä, siis Suomessa. Ja on siellä oma alkuperäisväestönsa, saamelaiset ja suomalaisillakin asukkailla on omat tapansa. Väite ei ole omani, esimerkiksi Utsjoella asunut kirkkoherra Jaakko Fellman 1800-luvulla ajatteli lähtevänsä Suomeen kun matkusti Ouluun tai etelämmäs ja on useinkin sanottu Lapin olevan Suomen siirtomaa. Löytyy kirjakin nimeltä Lappi- Suomen siirtomaa. Muistan vieläpä 1980-luvulta Kalevassa olleen mielipidekirjoituksen jossa vaadittiin eri pohjoismaihin kuuluvien Lapin osien itsenäistymistä omaksi valtiokseen.
Suomi jaetaan näin: etelässä on etelä-Suomi eli Helsingistä pohjoiseen jonnekin Savoon jota kutsutaan keski-Suomeksi ja jostain Oulun liepeiltä alkaa pohjois-Suomi johon myös Lappi lasketaan. Jos keski- Suomi on Savossa ja melko lailla Suomen tasavallan keskiosassa oleva Oulu on pohjois-Suomea, on perusteltua sanoa Lapin olevan oma, Suomen tasavaltaan kuuluva maansa. Sekin lienee totta, että Lappiin tulevat japanilaiset ja keskieurooppalaiset turistit eivät miellä viettävänsä lomaansa Suomessa, vaan matkakohteena on heidän mielessään nimenomaan Lappi.

On vaikea kuvitella Lappia itsenäisenä maana, mutta olipa ennen niitäkin jotka eivät uskoneet Suomen pystyvän itsenäistymään. Lapista, kaikissa pohjoismaissa, on löydetty runsaasti mineraaleja ja jos lappilaiset kokevat jäävänsä ilman oikeutettua osaansa omista kaivostuloistaan, saattaa löytyä ihmisiä, jotaka alkavat havitella itsenäistä Lapin valtiota. Vajaat 400 vuotta Ruotsiin kuuluneessa Skoonessakin on ryhmiä, jotka haluavat Skoonen eroavan Ruotsista ja joko itsenäityvän ta liittyvän entiseen tapaan Tanskaan.

tiistai 22. lokakuuta 2013

NÄLKÄÄ NÄKEVÄT

Kehitysjärjestö Oxfamin mukaan nälkää näkevien määrä on laskenut 26 miljoonalla hengellä yhden vuoden aikana, pois lukien Afrikka ja Länsi-Aasia jossa nälkäisten määrä on lisääntynyt. Oxfam sanoo keinojen nälän poistamiseksi olevan olemassa, puuttuu vain poliittinen tahto eli rikkaat maat eivät anna tarpeeksi rahaa. Ymmärrän rikkaitten maitten haluttomuuden siirtää omia rahojaan köyhille maille. Länsimaissakin ruuan hinta nousee joka vuosi mutta ihmisten tulot eivät samassa suhteessa, joten ruokapula voi olla lähitulevaisuudessa totta lännessäkin. Ja mikäli käy niin, ettei yskivää taloutta saada korjattua, entisiltä rikkailta mailta loppuvat rahat eikä apua saada afrikkalaisille ja muille nykyisenkään vertaa.
Muutenkin kehitysapu tuntuu olevan Afrikka-keskeistä, muuallakin nähdään nälkää mutta media kertoo ja näyttää kuvia vain Afrikasta. Ehkäpä aasialaiset ja eteläamerikkalaiset nälkäiset eivät ole tarpeeksi erilaisia ulkonäöltään eurooppalaisiin verrattuna että heidän toiseutensa toteutuisi.

Maailman tilanne ei näytä lupaavalta. Jos käytetään ydinvoimaa tai fossiilista energiaa, niin luonto saastuu ja ruuan tuottaminen vaikeutuu ja jos käytetään uusiutuvaa energiaa, viljelysmaata menee hukkaan bioenergian tuottamiseen tai maa-ala rakennetaan täyteen teitä ja rakenteita tuulivoimaloita varten. Vesirakentaminen taas pilaa kalavedet. Suo siellä, vetelä täällä. Jotenkin pulma tulee ratkaistua, elleivät ihmiset sitä ratkaise, niin luonto jollain pandemialla tai muulla katastrofilla laskee ihmisten määrän maapallon kannalta siedettävälle tasolle. Kun maailmassa on nälkä, se ei johdu ruuan vähyydestä vaan syöjien liian suuresta määrästä.

maanantai 21. lokakuuta 2013

RUOTSALAISTEN RYSSÄVIHA

Suomessa puhutaan paljon suomalaisten inhosta venäläisiä kohtaaan, "ryssävihasta". Asuessani Ruotsissa tulin itse siihen johtopäätökseen että ryssäviha on Suomessa tuontotavaraa Ruotsista. Ruotsalaisten asenne Venäjää kohtaan on avoimemmin vihamielistä ja pelokasta kuin suomalaisten. Ruotsalaisten mielestä Venäjältä ei tule mitään hyvää. Syy miksi uskon ryssävihan olevan tuotua Ruotsista on, että Ruotsinmielisillä ruotsinkielisillä suomalaisilla on ollut määräävä asema Suomessa. He ovat pitäneet asenteenaan että suomalaiset ovat itäisen perimän vuoksi huonompia ihmisiä ja suomalaiset ovat ottaneet tavakseen kieltää alkuperänsä. Ihan tosi, parjatut mongolit, joihin suomalaiset on yhdistetty saivat valtaansa koko alueen Tyyneltä mereltä Puolaan ja Venäjälle ja pitivät valtakuntansa kasassa vuosisatoja. Suomalaisten mongoliperimästä, jos sellainen on, on syytä olla ylpeä.

Mutta takaisin ruotsalaisiin. Heidän asenteensa Venäjää kohti pohjautunee historiaan. Venäläiset murskasivat Ruotsin suurvalta-aseman ja nöyryyttivät ruotsalaisia useassa sodassa. Silti Ruotsi pääsi hävityissä sodissa vähällä, suomalaiset olivat tulppana Ruotsin ja Venäjän armeija välissä ja ottivat kovimmat iskut vastaan Ruotsin aloittamissa sodissa Venäjää vastaan. Ainakin Isonvihan ja Suomen sodan aikana venäläiset tekivät iskuja Ruotsiin, muistini mukaan Pohjois-Ruotsiin ja Tukholman alueelle, mutta vuosien miehitykseltä ruotsalaiset säästyivät.Tällaiset "vähältä piti"- tilanteet ovat saaneet ruotsalaiset pelkäämään venäläisiä ja pelon vuoksi vihaamaan. Ovat venäläiset olleet Ruotsin kuninkaalle avuksikin, vuonna 1743 Ruotsia uhkasi vallankumous ja Ruotsin kuningas, joka ei luottanut oman armeijansa tukeen, kutsui Ruotsiin 12.000 venäläistä sotilasta pitämään ruotsalaisia kurissa. Tästä eivät ruotsalaiset tietystikään ole pitäneet tai olleet kiitollisia, harva on asiasta kuullutkaan. Herman Lindqvist siitä 1990-luvulla kirjoitti, muistaakseni Aftonbladetissa.

On totta, että Suomi on kärsinyt Isossavihassa ja muissa sodissa Venäjän armeijan sorrosta, mutta sodathan ovat Ruotsin aloittamia ja sota on julmaa ja ratsuväki raakaa. Ruostin armeija ei Venäjällä sen hellempi ollut. Ja kun Suomesta tuli osa Venäjän keisarikuntaa, alkoivat suomalaisille kulta-ajat. Suomalaiset ja suomen kieli saivat tsaarilta virallisen aseman, talous kasvoi ja Suomi kehittyi 60 vuodessa Venäjän osana enemmän kuin 600 vuodessa Ruotsin osana. Suomella on syytä olla Venäjälle kiitollinen kehityksestä joka aikanaan johti Venäjän myöntämään itsenäisyyteen. Suomalaisten ja venäläisten suhde olisi mutkattomampi ja ystävällisempi, jos suomalaiset eivät olisi 1800-luvulla alkaneet inttää olevansa länsimaista perimää ja hyväksyneet venäläiset ystävikseen sekä veljeskansakseen jolta on paljon hyvää Suomeen tullut.

Elokuvassa Brianin elämä juutalaiset kapinalliset erehtyvät kysymään itseltään, mitä hyvää Rooman keisarikunnan valta on juutalaisille tuonut. Ja löytyyhän niitä, koulutus, tiet ja mitä niitä nyt olikaan. Se elokuvan kohtaus sopii hyvin suomalaisten ja venäläisten suhteeseen.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

VIHREÄT VS. PERUSSUOMALAISET

Tarja Cronberg sanoi jo vuonna 2009 vihreitten olevan perussuomalaisten vastavoima. Eroja perussuomalaisten ja vihreitten välillä on paljon, mutta vastavoimaksi julistautuminen johtui uskoakseni siitä että vihreät tarvitsevat vihollisen jota vastustaa. Kaikki puolueethan nykyään kannattavat ympäristön ja luonnon suojelua enemmän tai vähemmän ja eduskuntapuolueista vain perussuomalaiset ovat Euroopan Unionia ja hallitsematonta maahanmuuttoa vastaan. (Ok, mahdollisesti myös Jammu Hirvisaari ja Muutos2011). Ilman perussuomalaisia vihreitten olisi vaikeampi profiloitua omaksi puoleekseen. Jos kannattaa monikulttuuria, voi äänestää mitä vanhaa puoluetta hyvänsä. Myös vihreissä yhteinen vihollinen yhdistää ja sitouttaa kannattajat. Aikoinaan 1980-luvulla Vihreä liitto oli protestipuolue ja toimi portinsärkijänä ympäristön suojelun puolesta mutta nyt ovat toiset ajat ja on vaikeaa olla kapinallinen kun yhteiskunta on asioista samaa mieltä.

Olen mieltänyt Vihreän liiton olevan nuorten ja akateemisten puolue. Se tarkoittanee että perusvihreän tulot ovat opintotukea, apurahaa ja vastaavia verovaroista tulevia euroja. Elleivät vihreät onnistu jatkuvasti uudistamaan kannattajiaan, voi käydä niin että kun opiskelijat siirtyvät työelämään ja alkavat maksaa enemmän veroja, heille tulee mieleen että jos tukia maksettaisiin ihmisille vähemmän, he itse saisivat isomman osan omista rahoistaan. Niinpä he alkavat äänestää muita puolueita, sellaisia jotka ajavat heidän asiaansa. Vaikka kuinka olisi epäitsekäs, oma ja läheisten suu on kuitenkin aina lähinnä.

PS: vihreitä puolueita on Suomessa useampi, tiedän ainakin kaksi. On eduskunnasta tuttu Vihreä liitto, joka on puolue ja sitten on Vihreä puolue, joka on liitto eli siis yhdistys. Jälkimmäinen on pieni, täällä Oulussa heitä ainakin on ja tapaamani Vihreän puolueen henkilön mukaan aikovat osallistua vaaleihin viimeistään kuntavaaleihin 2016.

PS2: olen itse perussuomalainen.


lauantai 19. lokakuuta 2013

SINI SAARELAN SIPERIADI

Greenpeacen iskuun arktiksella osallistunut suomalainen Sini Saarela on pulassa. Istuu tutkintovankeudessa Venäjällä arvatenkin pari kuukautta ja Venäjä pelottelee merirosvoussyytteellä ja 15 vuoden vankeudella.On mahdollista, että Venäjä vain uhkailee ja lopputulemana Sini istuu lyhyehkön ajan vankilassa tai vapautuu syytteestä. Mathias Rust vuonna 1987 nöyryytti silloista Neuvostoliittoa lentämällä luvatta Suomesta Moskovaan ja laskeutumalla Punaiselle torille. Tapaus aiheutti Neuvostoliitossa ministerinvaihdoksen ja Mathias sai neljän vuoden vankeustuomion. Sitä hän ei joutunut kokonaan kärsimään, vaan hänet palautettiin kotiinsa silloiseen Länsi-Saksaan vapaana miehenä jo seuraavana vuonna. Jotain vastaavaa Sinilläkin voi olla edessään, tosin on muistettava että 1980-luvulla oli Kylmä sota lopuillaan ja Neuvostoliitto vapautti Mathiaksen hyvän tahdon eleenä rauhan puolesta. Ei ole varmaa onko Vladimir Putinin johtamalla Venäjällä hyvää tahtoa vapauttaa aktivisteja, jotka yrittävät lopettaa venäläisten rahan tienaamisen näitten omalla alueella. Vladimir on vahva johtaja, ja haluaa myös sellaisen kuvan itsestään venäläisille antaa.

Venäjän kannalta voisi olla virhe vapauttaa Sini ja muut aktivistit. Muutaman viikon tai kuukauden vankeus aatteen puolesta antaisi Greenpeacen väelle marttyyrin ja sankarin aseman, ja innostaisi vapautettuja ja muita greenpeacelaisia uusiin iskuihin. Joihin Venäjä taas vastaisi ja rumba alkaisi alusta. Venäläisten olisi pakko jossain vaiheessa joko antaa Greenpeacelle periksi ja luopua miljoonista euroista tai laittaa kova kovaa vastaan ja antaa aktivisteille kovat rangaistukset. Venäjä voi olla kova joko nyt tai vielä kovempi myöhemmin. Tai kuten suomalainen sananlasku sanoo: kun sutta väistää, tulee karhu vastaan.

Pitkässä juoksussa Sini Saarelan pitkä tuomio voi olla hänelle jopa hyödyksi. Kukapa olisi kuullut Nelson Mandelasta jos tämä olisi vapautettu nimellisen istumisen jälkeen vuonna 1962, eikä tuomittu elinkautiseen vankeuteen 1964? Lähes 30 vuoden vankeus teki Nelsonista maailmankuulun vapaussankarin ja ikonin joka hän nyt on. Sankariksi ei pääse ilman uhrauksia.

perjantai 18. lokakuuta 2013

ARABIUPSEERIN TYTÄR PUOLUSTAA ISRAELIA

Nonie Darwish syntyi Kairossa Egyptissä 1949. Hänen isänsä, Egyptin armeijan eversti Mustafa Hafez, siirtyi perheineen vuonna 1950 Gazaan, joka tuolloin oli osa Egyptiä. Tiedustelupalvelussa toimiva eversti Hafez perusti Israelia vastaan taistelevan Fedayeen- terroristijärjestön, joka teki iskuja Israelin etelärajalla ja surmasi monia israelilaisia 1950-luvulla. Vuonna 1956 Israelin puolustusvoimat tappoi Mustafa Hafezin kirjepommilla ensimmäisessä täsmäiskuna suorittamassaan salamurhassa terroristeja vastaan.

8-vuotiaan Nonien isä julistettiin marttyyriksi ja Egyptin presidentti Abdel Gamal Nasser halusi kehotti Mustafan perhettä tappamaan kostoksi juutalaisia. Nonie kasvatettiin vihaamaan juutalaisia ja syyttämään heitä isänsä kuolemasta. Asuttuaan nuorena uudestaan Kairossa ja opiskeltuaan Kairon amerikkalaisessa yliopistossa, Nonie muutti vuonna 1978 Yhdysvaltoihin aviomiehensä kanssa. Yhdysvalloissa Noniesta tuli USAn kansalainen ja evankelinen kristitty, joka tukee vahvasti juutalaista Israelia. Hän perusti Arabs for Israel- järjestön, joka kerää  kokoon Israelia kannattavia arabimuslimeja. Vaikka Nonie on Israel-myönteinen, hän ei ole arabivastainen. Hänen mukaansa arabikulttuuri on "epätoivoisessa" uudistamisen tarpeessa. Nonien mukaan islam yrittää saada maailman noudattamaan 600-luvun Arabian tapoja ja islamia tulisi vastustaa sekä rajoittaa sen käytäntöjä.

Nonie Darwish sanoo ettei Israelin maan luovutus ja juutalaisten siirtokuntien purkaminen lopeta terroria Israelia vastaan. Muut arabivaltiot ovat usuttaneet palestiinalaiset sotimaan Israelia vastaan omasta puolestaan ja terroria esiintyi jo ennen siirtokuntien rakentamista. Lisäksi arabit pitävät israelilaisten tekemiä myönnytyksiä, kuten vankien vapautuksia heikkouden osoituksena ja voittona asialleen. Rauhan esteenä on myös se, että Israel pitää juutalaisten henkeä arvossa ja on valmis myönnytyksiin vapauttaakseen panttivangeiksi otetut israelilaiset ja palestiinalaiset puolestaan ovat ylpeitä iskuissa Israelia vastaan kuolleista perheenjäsenistään ja ovat usein itsekin valmiita kuolemaan Palestiinan puolesta.

Nonie Darwish on kirjoittanut elämästään kirjan nimeltä "Now they call me infidel". Monet ovat tietoisia joittenkin kristittyjen arabien tuesta Israelille, mutta Israelilaisia tukevista muslimiarabeista ei usein kuule. Vaikka toisaalta, onhan noita juutalaisiakin, jotka vastustavat Israelin valtiota.


torstai 17. lokakuuta 2013





MAAHANMUUTTAJILLE TYÖVELVOITE

Viime aikoina on puhuttu työkykyisille työttömille määrättävästä työvelvoitteesta eli työttömyyskorvauksen muuttamisesta vastikkeelliseksi. Mediassa on kuitenkin käytetty esimerkkeinä vain kantasuomalaisia työttömiä, joita työhön patistettu. Mielestäni suomalaisia työttömiä on liikaa jotta vastikkeellinen työttömyyskorvaus toimisi. Kaikille ei riittäisi mielekästä puuhaa ja työnantajat lakkaisivat lähes täysin palkkaamasta työntekijöitä, kun ilmaista työvoimaa olisi tarjolla.

Maahanmuuttajien suhteen tilanne on toinen. Työttömiä maahanmuuttajia on sen verran vähän, että mielekästä työtä korvauksen ansaitakseen löytyisi. Lisäksi sekä maahanmuuttokriittiset ja kritiikittä maahanmuuttoon suhtautuvat, ovat yhtä mieltä siitä, että työ on paras kotouttaja. Maahanmuuttajilta usein puuttuu kieli-, työ- ja muita taitoja työllistyäkseen omin voimin ja näitä taitoja he vastikkeellista korvausta saadakseen oppisivat. Olen myös sitä, mieltä, että kun leviäisi sana Suomessa jouduttavan töihin elantonsa eteen, se houkuttelisi Suomeen niitä, jotka haluavat tehdä työtä ja kotoutua ja vastaavasti työhaluttomat diskorahan hakijat etsisivät paikkaansa muualta.

Voidaan tietysti olla sitä mieltä, että on väärin laittaa maahanmuuttajat töihin ja suomalaisia ei, mutta Suomen tulisi ajatella omaa etuaan. Maahanmuuttajat ovat Suomeen päässeet ja heidän tulisi työskennellä suomalaisen yhteiskunnan parhaaksi. Todennäköisesti rasismikin vähenisi kun maahanmuuttajat tekisivät työtä elantonsa eteen. Osahan tekee jo nyt, mutta suurempi osa työtä tekeviä olisi taloudellisesti ja sosiaalisesti parempi suomalaisten sekä maahanmuuttajien kannalta.

 Tämän kirjoitin Kalevan Lukijalta- mielipidepalstalle, mutta Kaleva jätti julkaisematta. Oli kai liian radikaali ehdotus, vaikka omasta mielestäni ei täysin mahdoton.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

KOLMAS MAAILMANSOTA ON SYTTYNYT

Saattaa pitää vaikka paikkansa. Yhdysvallat ja sen kanssa liitossa tai muuten samalla puolella olevat valtiot, ovat käyneet terrorismin vastaista sotaa syyskuun 11. 2001 alkaen. On mahdollista että tulevaisuudessa historiankirjoittajat nimittävät terrorismin vastaista sotaa Kolmanneksi maailmansodaksi. Aivan kuin Ensimmäinen ja Toinen maailmansota, terrorismin vastaista sotaa käydään ympäri maailmaa ja USAn johtama liittouma sotii al- Qaidan puolella tai sen kanssa yhteistyössä olevien terroristijärjestöjen liittoumaa vastaan.

Ensimmäisestä maailmansodastakin tuli "ensimmäinen" vasta Toisen maailmansodan sytyttyä tai sen jälkeen. Kun Ensimmäistä maailmansotaa käytiin, ja pitkään sen jälkeen, sitä kutsuttiin Suursodaksi. Historiaa kirjoitetaan aina jälkikäteen, joten Terrorismin vastaisesta sodasta voinee hyvinkin tulla tulevaisuudessa nimeltään Kolmas maailmansota, kuka sitten voittaneekin.

tiistai 15. lokakuuta 2013

KEHITYSAPU JA KRIISINHALLINTA

Katselin valtion talousarviota netissä. Tavoitteeksi on asetettu kehitysavun olevan 0,7% bruttokansantuotteesta ja 2013 rahaa annetaan eri hyviin tarkoituksiin 1.118,3 miljardia euroa. Tällä hetkellä 0,55% suomalaisten rahoista menee kehitysapuun.

Sotilaallisen kriisinhallinnan osuus rahoista oli noin 56 miljoonaa euroa. Mielessäni kävi, että päästäisiin lähemmäksi haluttua 0,7% mikäli kriisinhallintabudjetti ja kehitysapu yhdistettäisiin. Se ei olisi niin hurjaa kuin voisi kuvitella, sillä sotilaallista kriisinhallintaa suoritetaan samoissa maissa kuin kehitysapuprojektejakin. Joka tapauksessa sekä sotilaallisen kriisinhallinnan että kehitysavun rahat menevät niihin maihin, joita ennen kutsuttiin kehitysmaiksi. Nykyistä nimitystä en tiedä.

Oikein ajattelevat ihmiset luultavasti pistäisivät vastaan, mikäli kirjanpidollisella tempulla nostettaisiin kehitysapumäärärahoja, mutta asiaa kannattaisi harkita.

maanantai 14. lokakuuta 2013

RABBI OVADIA YOSEF ON KUOLLUT

Tunnettu ja kiistelty israelilainen rabbi Ovadia Yosef on kuollut 93 vuoden iässä Jerusalemissa lokakuun 7. 2013. Sefardijuutalainen rabbi oli tärkeimpiä juutalaisen halakha-lain tuntijoita ja äärijuutalaisen Shas-puolueen uskonnollinen johtaja. Ovadia Yosefia on pidetty myös anti-sionistina ja hänen lausuntonsa Holokaustista herättivät ärtymystä juutalaisten parissa.

Rabbi Yosef syntyi tuolloin turkkilaiseen Ottomaanien valtakuntaan kuuluvassa Bagdadissa Irakissa syyskuun 24. 1920 tai mahdollisesti 1918. Syntyessään hänellä oli arabialainen nimi, Abdullah Jussef, ja nuori Ovadia muutti tulevaan Israeliin, silloiseen brittien hallitsemaan Palestiinaan neljävuotiaana. Teini-iässä Ovadia alkoi opiskella rabbiksi uskonnollisessa yeshiva-koulussa. Rabbin arvon Ovadia sai 20-vuotiaana.

Vuonna 1947 rabbi Yosef muutti Kairoon Egyptiin opettaakseen kairolaisessa yeshiva-koulussa. Hän opetti yeshivassa kaksi vuotta ja erosi tehtävästään uskonnollisten erimielisyyksien takia. Ilmeisesti kaironjuutalaiset olivat Ovadian mielestä liian lepsuja juutalaisuuden harjoittamisessaan. 1950 rabbi Ovadia Yosef palasi kotimaahansa, joka oli hänen poissaollessaan muuttunut Israelin valtioksi. Israelissa hän toimi juutalaisuuden tutkijana ja uskonnollisena tuomarina, kunnes hänet valittiin Israelin sefardijuutalaisten päärabbiksi vuonna 1973 selvällä enemmistöllä.

Päärabbi Ovadia Yosef suositteli yeshiva-opiskelijoille pysymistä koulussa asepalveluksen suorittamisen sijaan, vaikka pitikin Israelin puolesta käytyjä sotia oikeutettuina juutalaisten uskonnollisen halakha-lain mukaan. Hän myös päätti etiopianjuutalaisten falashojen ja entisen Neuvostoliiton alueelta tulevien juutalaisten olevan juutalaisia myös halakhan mukaan. Eräs Ovadia Yosefin tärkeimpiä päätöksiä oli myöntää Yom Kippur-sodassa 1973 kadonneitten sotilaitten vaimoille oikeus avioitua uudelleen, vaikka halakha-lain mukaan nainen on naimisissa kunnes aviomiehen kuolema on todistettu pitävästi.
Vuonna 2000 hän herätti kiistaa sanoessaan natsien Holokaustissa kuolleitten juutalaisten, joita YKn arvion mukaan oli 5,978 miljoonaa, olevan olevan uudelleen syntyneitä juutalaisia syntisiä jotka kuolivat syntien sovitukseksi. Toinen kiistelty lausunto oli sanoa vuonna 2010 ei-juutalaisten olevan olemassa palvellakseen juutalaisia. USAn juutalaiset, joukossa Anti-Defamation League, tuomitsi Ovadian lausunnon jyrkästi.

Rabbi Ovadia Yosefin mukaan oli oikein luovuttaa israelilaista maata vastineeksi rauhasta. Tämä lausunto tosin peruttiin myöhemmin, Israelin luovutettua Gazan kaistan arabeille ilman että arabien ja juutalaisten välit olisivat rauhoittuneet. Päinvastoin, Gazan luovutuksen jälkeen alueelta on ammuttu raketteja Israeliin.

Ovadia Yosef asui Jerusalemin Har Nof-lähiössä ja oli aktiivinen kansallismielisessä Shas-puolueessa ja uskonnollisissa kysymyksissä kuolemaansa saakka. Hän sairastui vakavasti syyskuussa 2013 ja kuoli lokakuun alussa yleiseen terveyden pettämisestä johtuvista syistä. Hänen hautajaisensa olivat suurin ihmisjoukon kerääntyminen Israelissa, mahdollisesti suurin sitten Jerusalemin toisen temmpelin aikojen pari tuhatta vuotta sitten. Hautajaisiin osallistui ainakin puoli miljoonaa ihmistä, ehkä jopa 850.000 ihmistä.

Rabbi Ovadia Yosef oli naimisissa syyrianjuutalaisen Margalit Fattalin kanssa ja heillä oli 11 lasta.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kävin reissussa enkä jaksa paneutua kirjoitukseen asian vaatimalla tavalla (parikin ideaa on), vanhoja tekstejäkään en vielä kierrätä. Pistän siis jakoon survivalismi-foorumilta saamani säästövinkin.

Ajatus on yksinkertainen:

Aina kun lompakkoon tulee vitosen seteli tai seteleitä, vitoset siirretään syrjään eri lompakkoon,  säästöpossuun tai pankkitilille eikä käytetä. Viisi euroa on sen verran pieni summa, että harvan talous kaatuu vaikka vitosen seteliä ei heti kauppaan kantaisikaan. Ja niitä kuitenkin vaihtorahana saa usein. Vuoden, tai puolenkin vuoden mittaan vitosista kertyy mukava summa.
Kun aloitin viitosten säästön, tuntui kyllä että olisi niille käyttöä mutta äkkiä siihen tottuu. Välistä tulee ostoksia tehtyä juuri sillä mielellä että lasken viiden äyrin setelin vaihtorahana saavani eli koukkuunkin voi jäädä. Huonomminkin voisi olla, ainakin on jonkin verran rahaa tilillä pahan päivän varalle.

 Survivalismi- foorumin osoite, vinkki tosin oli aiemmalla samannimisellä: http://www.survivalismi.com/

perjantai 11. lokakuuta 2013




Verenluovutus

Kuten tunnettua, lomakaudella sattuu tavanomaista enemmän onnettomuuksia esimerkiksi lomaliikenteessä. Tämän vuoksi Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu tarvitsee koko ajan kirjaimellisesti uutta verta. Verenluovutus on helppo tapa auttaa ihmisiä, eikä koskaan tiedä, milloin itse on veren tarpeessa.
Verta ei sellaisenaan anneta potilaille, vaan veren osat eli niin sanotut komponentit eritellään ja potilaat saavat juuri sen verikomponentin jonka tarvitsevat. Yksi luovutettu 450 millilitran pussi verta saattaa auttaa monia ihmisiä.
Ennen verenluovutusta todistetaan henkilöllisyys ja täytetään terveydentilaa koskeva lomake. Lomakkeessa kysytään muun muassa onko krapulassa, mitä lääkkeitä käyttää ja onko seksikumppani vaihtunut viimeisen neljän kuukauden aikana. Miehiltä myös kysytään, onko harrastanut seksiä miesten kanssa, mikä on este veren luovutukselle.
Sairaanhoitaja tarkistaa täytetyn lomakkeen ja tekee mahdollisesti täydentäviä kysymyksiä sekä tarkistaa veren hemoglobiinin. Hemoglobiinin tulee olla miehillä 135–195 g/l ja naisilla 125–175 g/l.
Tämän jälkeen luovuttaja voi mennä juomaan tarjottuja mehuja odottaessaan vuoroaan – juominen helpottaa luovutuksesta toipumista. Itse verenluovutus on hyötyyn nähden erittäin helppo toimitus. Luovuttaja menee makaavaan tai puolimakaavaan asentoon ja antaa hoitajan hoitaa tehtävänsä. Nimi ja sotun loppuosa tarkistetaan vielä kerran. Jos kaikki täsmää, käsivarteen laitetaan puristusside suonen löytämiseksi ja neula laitetaan suoneen. Luovutus on vapaaehtoista ja sen voi keskeyttää milloin tahansa. Seuraavaksi loikoillaan noin 10 minuuttia, jonka jälkeen veripussi on täynnä ja luovutus on ohi.
Tämän jälkeen seuraa kehotus mennä nauttimaan Veripalvelun tarjoama kahvi tai mehu ja voileipiä. Seuraava mahdollinen verenluovutus on miehillä vähintään 61 vuorokauden ja naisilla vähintään 91 vuorokauden kuluttua.
Verta voi luovuttaa terve 18–65-vuotias, vähintään 50 kg painava henkilö, jolla on suomalainen sosiaaliturvatunnus ja joka on asunut Pohjoismaissa ainakin viimeiset kolme kuukautta.
Verenluovuttaja ei voi vaikuttaa siihen, kenelle verikomponentteja annetaan; ne saattavat siis mennä vaikka pahimmalle vihamiehelle. Tästä huolimatta kannattaisi jokaisen harkita verenluovutusta. Tämä on helppo tapa olla avuksi ihmisille, ja samalla veri tulee tutkituksi tautien varalta, vaikka testauksen ei pidäkään olla syy luovuttaa verta.
Verenluovutus on vapaaehtoista – älä siis luovuta, jos et halua, mutta asia on harkinnan arvoinen. Yksikin luovutuskerta saattaa olla jonkun kannalta ratkaiseva ja sen voi aina laittaa kokemuksen piikkiin. Sanonnan mukaan ihmiset eivät kadu sitä, mitä he ovat tehneet, vaan sitä, mitä he ovat jättäneet tekemättä.

Vanha kirjoitukseni, joka on aiemmin julkaistu. Toiminee kuitenkin edelleen.

torstai 10. lokakuuta 2013

KAUTOKEINON KAPINA

Useampia vuosia sitten ilmestyi elokuva Kautokeinon kapina. Se kertoi tosipohjaisen tarinan saamelaisista jotka surmasivat pari etelänvarista ja joutuivat joko pölkylle mestattavaksi tai linnaan.

Elokuvan juoni oli tämä: saamelaiset velkaantuivat ruotsalaiselle Mikael Persbrandtin esittämälle kapakoitsijalle ja joutivat rahapulaan kun porot menivät velanmaksuun. Saamelaiset nousivat Anni Juuson esittämän naisen johdolla vastarintaan välttääkseen viinavelkojensa maksun. Kautokeinon kapinaa pidettiin arvosteluissa suurteoksena joka kertoi sorretun alkuperäiskansan kamppailusta vierasta sortajaa vastaan, se vertautuu suoraan Amerikan intiaaneista tai Afrikan mustista kertoviin sankaritarinoihin. Niihin joissa valkoinen on aina paha ja eri värinen ei koskaan.

Itselläni on kyllä eri käsitys. Jutun juonihan on se, että saamelaiset halulla joivat velaksi viinaa ja kun maksun aika tuli, alkoivat rähistä että on tapahtunut vääryys sekä kävivät väkivaltaisiksi, jotteivat joutuisi maksamaan juomiaan viinoja. Sellaisia ihmisiä löytyy kaikista kansoista ja roduista jotka mielellään juovat mutteivat halua maksaa. Ja tällaista elokuvaa pidetään arvossa "sankaritarinana". Luultavasti se johtuu siitä, ettei saamelaisista ole paljoa elokuvia tehty, ja pitää pärjätä sillä mitä on. Ehkäpä mielipide muuttuu kun on enemmän vaihtoehtoja. Luultavasti saamelaisia, velaksijuovia juoppoja on olemassa siinä missä muissakin kansoissa, mutta sellaisia ei ole tapana sankareina pitää.


RUOTSIN YDINASEOHJELMA

Ruotsi on usein tuominnut Yhdysvaltojen toiminnan, kuten kuolemanrangaistuksen käytön ja USAn  osallistumisen Vietnamin sotaan, jossa mielestäni demokratia taisteli kommunistista diktatuuria vastaan. Yleisesti ottaen, Ruotsin kuningaskunta on onnistuneesti pyrkinyt profiloitumaan rauhan puolesta puhujana ja pahan vastustajana. Ydinaseet ja myöskin ydinvoima eduistaan huolimatta, kuuluu Ruotsin vastustaman ”pahan” piiriin. Vuonna 1980 Ruotsi päätti luopua ydinvoimasta vuoteen 2010 mennessä, tosin päätöstä oli pakko lieventää myöhemmin koska Ruotsin teollisuus olisi joutunut suuriin vaikeuksiin ilman varmaa ja edullista ydinenergiaa. Sama kehitys on tapahtumassa Suomessa, jossa mielestäni paljolti energiavarmuuden puute estää teollisuutta asettumasta Suomeen Keski- Euroopan ja muun maailman sijasta.
On siis monelle yllätys, että rauhallinen ja ”lagom” Ruotsi on vain muutama vuosikymmen sitten aikonut hankkia ydinaseita puolustusvoimilleen, vieläpä ankarasti kritisoimansa Yhdysvaltojen tuella. Ruotsin poliittiset johtajat, kuten eräitten mediassa olleitten tietojen myös Suomessa, ovat virallisesti olleet Neuvostoliiton ystäviä, mutta heidän läheisyydessään olleet virkamiehet ja upseeristo ovat salaisesti ajaneet Ruotsia yhteistyöhön lännen kanssa.
Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltojen Manhattan-projekti kehitti ensimmäiset käyttökelpoiset ydinaseet, joita tuolloin kutsuttiin atomipommeiksi. Heinäkuussa 1945 räjäytettiin ensimmäinen ydinase Uudessa Meksikossa. Onnistunutta koetta seurasi Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkien tuhoaminen atomipommein elokuussa 1945, jotka päättivät toisen maailmansodan.
Vain kuusi päivää  Hiroshiman pommituksen jälkeen, 12. elokuuta 1945, USA julkaisi asiakirjan nimeltä Smyth Report jossa kerrottiin uudesta aseesta ja sen tehosta maailmalle. Smythin raportti käännettiin 40 kielelle ja sitä myytiin pelkästään Yhdysvalloissa 127.000 kappaletta.
Naapurimaassamme Ruotsissa Smythin raportti ja muut tiedot saivat Ruotsin, kuten monen muunkin maan, suunnittelemaan omaa ydinasetta. Asiasta alettiin puhua pian Smythin raportin julkaisun jälkeen ja marraskuussa 1945 nimettiin Atomikomitea ydinasetta järjestelemään.
1946 alkoivat ensimmäiset parikymmentä tiedemiestä suunnitella Ruotsin ydinpommia, ja 1948 ohjelma käynnistettiin virallisesti.  Ydinpommiin tarvittava nk. raskas vesi, aiottiin ensin hankkia vaihtamalla uraania veteen Norjan kanssa, joka sekin haaveili omasta ydinaseesta. Myöhemmin raskasta vettä suunniteltiin tuotettavaksi  Ruotsissa Ljungaverkin laitoksessa. Ydinaseisiin sopiva plutonium oli tarkoitus hankkia Ruotsin omista ydinreaktoreista.
 Vuonna 1954 harkittiin, Ruotsin puolustusvoimien tahdosta,  25 atomipommin ostoa Yhdysvalloista, mihin USA olikin suostuvainen mutta ehdoksi asetettiin Ruotsin luopuminen puolueettomuudesta ja sopiminen puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltain kanssa. Siihen ei Ruotsin hallitus suostunut, Ruotsin armeija mahdollisesti halusikin liittoa USAn kanssa. Ruotsi jatkoi omaa ohjelmaansa, sillä Ruotsilla oli tekninen osaaminen ja laitokset oman ydinaseen luomiseksi.
Vuonna 1957 suoritettiin koeräjäytys perinteisillä räjähteillä Naustassa, Jokimukan kunnassa Ruotsin Lapissa. Tuhovoimaltaan koodinimellä Vega tunnettu räjähdys oli lähimpänä oikeaa ydinräjähdystä, mitä Pohjoismaissa on koettu. Räjäyttämällä kaksi panosta, toinen 5 tonnia ja toinen 36 tonnia bonyyliräjähdettä, tutkittiin ydinräjähdyksen vaikutusta luontoon, tosin ilman säteilyvaaraa. Pääministeri Tage Erlanderin aiemmin määrittelemä ”Ruotsin linja”, eli oman ydinasepelotteen hankkiminen jatkuu  kokeitten jälkeen.
1960-luvulla alkaa kuulua mielipiteitä ydinaseita vastaan. 1963 Suomen presidentti Urho Kaleva Kekkonen esittää Pohjolan julistamista ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Puolueettomana maana Suomi ei ole idän tai lännen ydinsateenvarjon suojassa ja rajamaana Suomi oli todennäköinen taistelukenttä mahdollisessa Naton ja Varsovan liiton välisessä sodassa. Ensin presidentti Kekkosen ehdotusta vastustettiin, ehkä sen vuoksi että  ydinaseeton Pohjola vähentäisi Naton antamaa suojaa Natoon kuuluville Norjalle ja Tanskalle sekä pakottaisi Ruotsin luopumaan hiljaisesti toteutetusta ydinaseohjelmastaan.
Tuntemattomasta syystä vuoden 1964 kieppeillä, Ruotsi alkoi menettää kiinnostustaan omaan ydinaseeseen. Mahdollisesti syinä olivat korkeat kustannukset, ydinaseitten vastaiset mielipiteet ja eräitten arvioitten mukaan USA lupasi ottaa Ruotsin ydinasesateenvarjonsa alle ja puolustaa maata ydinsodan sattuessa. Lupausta ei ole vahvistettu, mutta 1960-luvulla Ruotsissa laajennettiin kiitoratoina käytettäviä maantienpätkiä niin suuriksi, että strategiset ydinaseita kuljettavat pommikoneet mahtuivat käyttämään niitä. Lisäksi ruotsalaisten ilmatankkauskoneitten letkujen suut muutettiin NATO-standardin mukaisiksi.
Puolivälissä 1960-lukua Ruotsin ydinaseohjelma on suurimmillaan, kutistuakseen olemattomiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Kansainväliset vaatimukset ydinaseriisunnasta ja mahdollinen Yhdysvaltain lupaama turva toivat lopun yli kaksikymmentä vuotta jatkuneelle tutkimukselle Ruotsin ydinaseen luomiseksi. Jäljelle jäi kilon verran ydinaseisiin sopivaa plutoniumia, josta osa lähetettiin Isoon Britanniaan brittien tutkimustyöhön ja muutama sata grammaa käytettiin kymmenkunnassa pienimuotoisessa koeräjäytyksessä vuonna 1972. Testeissä tutkittiin plutoniumin käytöstä ydinräjähdyksessä. Ruotsissa on edelleen pieni määrä ydinaseplutoniumia, mutta ainakin virallisesti sitä on liian vähän ydinaseen valmistamiseksi.
Ruotsin omalla ydinaseella olisi ollut lähinnä pelotevaikutus. Ruotsilla ei ollut aikeita hankkia suurvaltojen tyyppisiä strategisia pommituskoneita iskeäkseen syvälle vihollisen alueelle. Suunnitelmana oli, että ydinaseita käytettäisiin hävittäjä-pommittajien kantamana taktisiin iskuihin sotilaskohteisiin Ruotsin lähialueilla. Käytännössä siis Neuvostoliiton tukikohtia ja sotilasosastoja Baltiassa ja ehkä jopa Suomessa mahdollisen sodan syttyessä. Ruotsalaisille vihollinen ei koskaan tulisi lännestä. Ruotsissa kuitenkin uskottiin että jo pelkkä ydinaseella uhkaaminen saisi vihollisen perääntymään.
Suomen presidentti Urho Kekkosen vuonna 1963 ja uudelleen vuonna 1978 ehdottama Pohjolan julistaminen ydinaseista vapaaksi vyöhykkeeksi ei ole virallisesti toteutunut. Käytännössä kuitenkin Pohjoismaat eivät ole ottaneet ydinaseita alueilleen. Mahdollisesti, mikäli Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon, asiaa harkitaan uudelleen joko puoleen tai toiseen.

Esa Paloniemi