sunnuntai 22. helmikuuta 2015

OMAISHOITAJILLE ANSIOSIDONNAINEN KORVAUS

Erilaisia hoitopaikkoja laitoksissa vähennetään ja hoitoa ulkoistetaan hoidettavan omaisille. Hoidon laadun kannalta tämä ollee hyvä asia.

Omaishoitajien palkkiot työstään eivät kuitenkaan ole mitenkään suuret. Omaishoitajien yhdistyksen sivujen mukaan alin kuukausipalkkio on alta 400 euroa ja vaativassa hoitotyössä korkeampi.
Ehdotan, että omaishoitajille maksettaisiin ansiosidonnaista omaishoidon tukea, eli aiemmassa ammatissaan esimerkiksi 2.000 euroa kuukaudessa ansainnut saisi näihin tuloihin pohjautuvaa, työttömyyskorvauksen tai eläkkeen tapaista omaishoidon palkkiota. Vähemmän ansainneilla korvaus olisi siis pienempi ja enemmän ansainneilla suurempi.
Mahdollisuus tulotason säilyttämiseen saisi useamman ryhtymään hoitamaan apua tarvitsevaa läheistään ja vapauttaisi työpaikkoja työttömille. Työttömänä olevat myös saisivat itselleen ja yhteiskunnalle hyödyllistä tekemistä.
Parhaissakin ajatuksissa on usein ongelmana rahoitus, mutta uskon että mikäli on mahdollista maksaa ansioon perustuvia työttömyyskorvauksia ja eläkkeitä, myös aiempaan ansioon pohjautuvia omaishoidon korvauksia voidaan maksaa.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

SUOMEN JA RUOTSIN SOTILASYHTEISTYÖ

Eilisen 17.2.2015 uutisissa kerrottiin Suomen ja Ruotsin tiivistävän sotilaallista yhteistyötään. Jopa yhteisiä sotilasyksiköitä kaavaillaan, maavoimien prikaatia ja yhteistä merivoimien osastoa. Maitten ilmavoimat sujuvasti käyttäisivät sekä Suomen että Ruotsin lentotukikohtia.

Ehkä yhteistyö on hyvä asia, Ruotsista saataisiin sotatarvikkeita ja Suomi toimisi Ruotsin puskurina Venäjää vastaan eli molemmat hyötyisivät(kö?).

Taka-ajatus yhteistyölle voi olla tämä: sidotaan Suomen puolustus tiiviisti Ruotsin puolustukseen kiinni ja kun Ruotsi hakee NATOn jäsenyyttä, Suomessa todetaan että "pakko meidänkin on NATOn jäsenyyttä hakea, kun ollaan tiukasti sidoksissa Ruotsiin. Harmillista kyllä, ei ole aikaa käydä demokraattisia keskusteluja Natoon liittymisestä ja tehdä demokraattista päätöstä jolla olisi kansan tuki. Ihan pakko on tehdä päätös herrojen saunakabineteissa ilman ikäviä vaaleja tai kansanäänestyksiä".

Toinen asia on Suomen ilmavoimien koneitten uusinta piakkoin. 2020-luvulla tilataan uudet koneet 1990-luvulla käyttöön otettujen Hornet F 18-koneitten tilalle. Ruotsilla olisi tarjota JAS 39 Gripen - hävittäjiä Suomelle. Tämäkin ollee otettu Ruotsissa huomioon. Saattaa olla, että ruotsalaisten into yhteiseen puolustusyhteistyöhön viilenee, jos Suomi ei ymmärrä tehdä tilausta ruotsalaiskoneista.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

TUKEA KREIKKALAISILLE

Suomalaisille tutussa Kreikassa asukkaat ovat pulassa; sähköjä on poikki, ruokaa vähän ja rahaa vaikkapa lääkkeisiin vielä vähemmän. Syynä on Kreikan valtion johtajien taloudenhoito, eivät kreikkalaiset. He ovat viimeisen sadan vuoden aikana selvinneet maailmansodista, miehityksestä, nälänhädästä sekä sotilasdiktatuurista ja tulevat selviämään myös nykyisestä talouskurimuksesta.

Kreikkalaiset kuitenkin tarvitsevat toistaiseksi tukea pärjätäkseen. Ehdotan, että Suomesta ja muualta Euroopan Unionista lähettäisiin ruoka- ja lääkeapua kreikkalaisille. Ainakin ruokaa Suomesta riittäisi, nyt kun ruuan vienti Venäjälle on tukossa. Suomessa siis tuotettaisiin ruokaa, suomalaiset työntekijät saisivat pitää työnsä ja kreikkalaiset säästäisivät rahansa lääkkeisiin ja sähkölaskuihin saadessaan ruoka-apua ulkomailta. Median mukaan kreikkalaisilla alkaa jo olla humanitaarinen kriisi maassaan ja monella on vaikeuksia selvitä ongelmista.

Humanitaarinen apu menisi suoraan kreikkalaisille itselleen, sen sijaan että taloudellisella tuella pelastettaisiin pankit peruskreikkalaisten kärsiessä.

Lähetettävä ruoka- ja muu apu tietysti maksaa rahaa, mutta uskoisin suomalaisten mieluummin maksavan ruoka-apua suoraan kreikkalaisten auttamiseksi kuin toistuvia tukipaketteja poliitikoille ja byrokraateille jotka ongelmat ovat aiheuttaneet.

Mikäli kreikkalaiset haluavat ottaa ruoka-apua vastaan, sitä kannattaisi lähettää.

lauantai 7. helmikuuta 2015

KARKOTETTAVAT RIKOLLISET TURVASÄILÖÖN

Suomessa on ollut useampiakin tapauksia, joissa Suomessa rikoksiin syyllistynyt turvapaikanhakija tai muu ulkomaalainen on määrätty poistettavaksi Suomesta eli karkotettavaksi, mutta karkotusta ei ole voitu panna toimeen koska rikollisen kotimaa kieltäytyy ottamasta tätä vastaan tai pakolaisen katsotaan joutuvan kotimaassaan vaaraan. On käynyt niinkin, että rikolliselle ulkomaalaiselle täytyy antaa maassaololupa ja oikeus yhteiskunnan tukiin kun karkotus ei ole onnistunut. Oikeusministeriön ohjeen mukaan esimerkiksi rikoksiin syyllistyneen pakolaisen karkotuksen tulisi olla "erittäin harvinainen poikkeustilanne."

Kyseessä ovat siis henkilöt, jotka ovat toistuvalla rikosten tekemisellä todistaneet etteivät kykene tai halua kyetä elämään rehellisesti Suomessa.

Mielestäni rikolliset ulkomaalaiset, joita ei voida palauttaa kotimaahansa, tulisi pitää vangittuina siihen saakka että Suomesta poistaminen onnistuu tai jokin muu maa ottaa hänet vastaan. Tämä suojelisi Suomen asukkaita näitten henkilöitten uusilta rikoksilta ja rikollisten mahdolliselta katoamiselta paperittomien joukkoon. Jopa vuosia kestävä vangitseminen maksaisi rahaa, mutta se myös säästäisi ihmisten kärsimyksissä, oikeuslaitoksen, poliisin ja terveydenhuollon kuluja, vangittujen pysyessä kaidalla tiellä lukkojen takana.

Tietämäni mukaan puolustustilan aikana yleisen turvallisuuden niin vaatiessa, Suomen kansalaisia ja täällä oleskelevia voidaan ottaa turvasäilöön eli vangituksi kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan ilman erillistä rikokseen syyllistymistä. Tätä voisi laajentaa koskemaan myös karkotettavaksi määrättyjä rikoksista tuomittuja ulkomaalaisia, joiden karkotusta ei jostain syystä voida toteuttaa. Toinen vaihtoehto olisi tehdä kuten kaksi lasta tappaneelle Jammu-sedälle; määrätä tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon tuomion kärsimisen jälkeen, mikäli rikollisen terveydentila sen sallii.

Oma sopiva laki asiasta on myös mahdollista säätää. Mahdollisuuksia suojella Suomen asukkaita on monia. On väärin, että valtio joustaa rikoksen uhreiksi joutuvien oikeudesta elää turvassa jotta rikoksiin syyllistyvien oikeuksia ei rajoitettaisi.

maanantai 2. helmikuuta 2015

SARVIKUONOJEN MAA 

Vuonna 1900 norsuja oli Afrikassa noin 10 miljoonaa yksilöä, nyt niitä noin 470.000 norsua. Sarvikuonoja oli 1960-luvulla jopa 70.000 eläintä ja 2013 sarvikuonojen määräksi arvioitiin koko Afrikassa alle 5.000 yksilöä. Molemmat lajit ovat vaarassa kadota kokonaan 10-15 vuoden kuluessa. Eli 2030-luvulla sarvikuonoja ja norsuja nähtäneen vain valvotuissa olosuhteissa eläintarhoissa.

Sekä sarvikuonoja että norsuja metsästetään Afrikan luonnossa ja luonnonpuistoissa lähes sodan kaltaisissa oloissa. Tämä ei ole kovin ihmeellistä, sillä monet Afrikan salametsästäjistä on eri sotien sissejä, ja ainakin  al-Shabaab Somaliassa sekä Herran Vastarinta-armeija Ugandassa rahoittavat osin toimintaansa salametsästyksellä lähialueillaan ja saaliinsa salakaupalla. Esimerkiksi vuonna 2013 Kenian Nairobissa tehty isku Westgate-ostoskeskukseen uskotaan saaneen osan rahoituksestaan norsunluusta ja sarvikuonojen sarvista. Tuohon terroritekoon osallistui tiedon mukaan myös eräs helsinkiläinen suomensomali.

Sekä sarvikuonon sarven että norsun syöksyhampaitten kauppa on ollut jo pitkään kiellettyä. Ne ovat kuitenkin haluttua tavaraa Aasiassa; norsunluusta kaiverretaan arvonsa hyvin säilyttäviä kauniita esineitä status- ja sijoituskohteiksi ja sarvikuonon sarven väitetään parantavan sairauksia, jopa syöpää. Sarvikuonon sarvi on samaa keratiinia kuin ihmisten kynnet eikä sillä ole havaittu mitään parantavia ominaisuuksia. Siitä huolimatta Vietnamin ja Kiinan pimeillä markkinoilla sarvikuonon sarvesta kerrotaan maksettavan jopa 50.000 dollaria kilolta ja norsunluustakin yli 2.000 dollaria kilolta. Sarvikuonon sarven hinta siis on samaa luokkaa kullan kanssa, silloin kun kullan hinta on huipussaan. Käytännössä sarvikuono ja norsu ovat arvokkaampia kuolleina kuin elävinä turistinähtävyyksinä. Mustien afrikkalaisten sanotaan pitävän luonnonpuistoja eläimineen valkoisten humpuukina tai leikkitarhoina ja ottavat mieluummin isomman summan rahaa kerralla kuin pienemmän summan vuosien ajan kestävän kehityksen turismibisneksenä.

Sarvikuonojen ja norsujen salametsästys ja niitten sarvien ja hampaitten salakauppa on tuottavaa, kiinnijäämisen riski pieni ja rangaistukset lieviä. Laillisella liiketoiminnalla ei yhtä helppoon rahaan pääse käsiksi ja huume- ja asekauppa ovat vaarallisempia aloja.

Eräät haluavat luopua sarvien ja norsunluun kaupan kiellosta. Perusteena on se, että jos kauppa olisi laillista, se laskisi hintoja ja siten vähentäisi salakauppaa. Kauppa siis on nyt kiellettyä, ei sarvikuonon sarvien ja norsunluun hallussapito. Kiellosta luopujat saattavat tietysti olla oikeassa, mutta heidän uskottavuuttaan vähentää se, että monilla heistä on suuret määrät sarvikuonon sarvia ja norsunluuta varastoituna ja kaupan salliminen sataisi dollareina, randeina ja muina valuuttoina heidän taskuunsa. Kiellon kannattajat taas sanovat sarvikuonojen ja norsujen olevan vain muutaman vuoden päässä sukupuutosta luonnossa ja ettei ole hyvä ajatus ruveta leikkimään uhkapeliä uhanalaisen eläimen olemassaololla. Mikäli kaupan salliminen sattuisikin nostamaan kysyntää, sarvikuonot ja norsut katoaisivat luonnosta hetkessä, eikä 15 vuoden kuluessa kuten tällä hetkellä arvioidaan.

Elämme tällä hetkellä suurinta lajien massasukupuuttoon kuolemisen aikaa miljooniin vuosiin. Järjestyksessään se on kuudes tunnettu ja johtunee ihmisen toiminnasta, päinvastoin kuin aikaisemmat. Luonnonvaraiset Afrikan sarvikuonot ja norsut liittynevät kadonneisiin lajeihin jo ennen kuin nyt 1- vuotiaat lapset pääsevät peruskoulusta.