perjantai 28. helmikuuta 2014

OULUA UHKAA VESISOTA

Oulun kaupunkilaiset saavat vetensä Oulujoen pintavesistä. Mikäli Oulujoen vesi esimerkiksi saastumisen vuoksi tulisi käyttäkelvottomaksi, varavettä ei juurikaan ole. Tällä hetkellä, mikäli Oulujoki olisi poissa pelistä, jokaista oululaista kohti riittäisi noin 13 litraa vettä päivässä. Joku voisi ajatella pärjäävänsä yli kymmenellä litralla vettä päivässä, mutta kyseessä on tilastollinen määrä. Veden käyttäjiä on muitakin kuin Oulun asukkaitten kahvinkeittimet. Kriisitilanteessa vaikkapa sairaalat olisivat todennäköisesti tupaten täynnä ja ne täytyisi pitää puhtaana, mikä vaatii vettä. 13 litraa vettä päivässä ei ole se määrä mikä hanasta kriisin aikana tulisi.

Oulu on jo parikymmentä vuotta miettinyt varaveden hankintaa. Vesimääräksi on kaavailtu 50-120 litraa vettä päivässä asukasta kohden. Se nostaisi Oulun kakkosluokkaan varaveden suhteen. Valtiokin on aikeissa puuttua asiaan.Mikäli Oulu ei varavesiasiaa itse ratkaise, valtio säätänee erityisen lain jolla on jo nimikin, Lex Oulu, jolla valtio pakottaa Oulun kaupungin ratkaisemaan asian sanktioiden uhalla.

Oulun varavesi suunnitellaan hankittavaksi enimmäkseen pohjavesistä. Vaihtoehtoina on tarkasteltu Ahmaskangasta, Viinivaaraa ja Yli-Iin ympäristöä. Näillä on jokaisella kannattajansa ja vastustajansa. paikalliset asukkaat usein vastustavat vedenottoa alueeltaan. Ympäristöäkin pitäisi suojella, vaihtoehtojen joukossa tärkeitä luontoalueita, Naturaankin kuuluvia.

Parinkymmenen vuoden harkinnan jälkeen Oulu on pistänyt vauhdiksi. Kaupunginvaltuusto äänestää mistä  varavesi otetaan tämän vuoden elokuussa. Suunnitelmat pitäisi siis saada päätöskuntoon mielellään jo kesäkuun loppuun mennessä, ennen lomia. Mikäli päätös kesällä saadaan, päästään varsinaiset suunnitelmat tekemään ja vuonna 2020 Oululla ollee toimiva varavesihuolto.

Vaihtoehtojen kannattajat ja vastustajat tulevat ajamaan asiaansa innolla. Vesihuollosta järjestetyssä keskustelussa Aleksinkulmassa asiasta esitettiin kiihkeitäkin puheenvuoroja. Ratkaisu ei ole helppo, jonkun varpaille astutaan mitä tahansa sitten päätetäänkin. Päätös on kuitenkin tehtävä.

Pahoin pelkään, että valtuusto ei valitse oululaisten kannalta parasta vaihtoehtoa vaan sen, jonka vastustajat pitävät asiastaan pienintä meteliä. Keskustelua ja riitojakin tullaan käymään.

lauantai 22. helmikuuta 2014



SELVIYTYJÄ LOPPUUN SAAKKA
Esa Paloniemi

Moni suomalainen on seurannut Foxilla pyörivää Maailmanlopun odottajat-sarjaa. Siinä survivalisteiksi itseään kutsuvat amerikkalaiset varautuvat eri katastrofeihin. Useimmat odottavat katastrofia seuraavan yhteiskunnan romahtamisen ja jokaisen pärjääminen omin neuvoin, ilman apua valtiolta tai kunnalta. Alun perin, nykyaikaisen varautumisen alkuaikoina 1980-luvulla, survivalistit varautuivat Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton väliseen ydinsotaan mutta nykyään maailma on muuttunut ja uhkat sen mukana. Tänään varaudutaan taloudelliseen tai tekniseen romahdukseen, tauteihin ja poliittisiin levottomuuksiin.

Survivalisteja, tai kuten suomeksi sanotaan survareita tai varautujia on Suomessakin, samoin kuin kaikissa länsimaissa. Suomalaisissa ja amerikkalaisissa varautujissa on eroja, suomalaiset enemmän keskittyvät selviämään mahdollisimman kauan omillaan esimerkiksi sähkökatkoksen tai pandemian aikana, eivätkä torjumaan vihamielisiä ryöstelijöitä kuten monet amerikkalaiset. Lyhyesti sanottuna Suomessa varastoidaan enemmän ruokaa kuin aseita, Yhdysvalloissa juuri toisin päin.

Survivalismiaate alkoi pian levitä ja muuttua myös liiketoiminnaksi. Vaikkapa bunkkereitten valmistus ja myynti on USAssa toimiva teollisuuden ala. Yhdysvaltoihin myös perustettiin erityisiä survivalistikauppoja, joista sai niin kutsuttuja taktisia elintarvikkeita, jotka säilyvät syömäkelpoisina kymmenen vuotta tai enemmänkin. Kaupoista saa myös kaasunaamareita, suojavaatteita, reppuja ja muita välineitä hengissä selviämiseen. Suomeenkin on parin vuoden aikana perustettu lähinnä netissä toimivia selviytymistarvikkeisiin erikoistuneita kauppoja. Suomalainen armeijan ylijäämää myyvä Varusteleka Oy on kotimaisten varautujien suosikkikauppoja.

Armeijatavarassa on se etu, että ne on tehty kestämään rajua käyttöä ja tällä hetkellä sitä on paljon saatavilla, joten käytetyn mutta silti käyttökelpoisen varusteen hinnat ovat alhaisia. Toinen suosittu kauppa on kiinalainen Deal Extreme, mutta moni survivalisti välttelee kiinalaisia tuotteita kehnon laadun takia. Toinen syy kiinantuotteitten hylkimiseen ovat ympäristöarvot. Perussurvivalisti liikkuu luonnossa ja uskoo maailman ongelmana olevan sen, että toiselta puolelta maapalloa rahdattu halpatuote on edullisempi kuin kotimainen  lähituote. Varautuja arvostaa enemmän laatua kuin hintaa.

Ajatus varautumisesta ei ole niin vieras suomalaisille kuin luulisi, sodanjälkeinen pula-aika vaikuttaa yhä monen elämään. Monikin suomalainen ostaa kahvia varastoon tarjouksista,  ja harvassa on suomalainen jolla ei ole lainkaan ruokaa pakasteena tai säilykkeinä.  Lähes jokaisella on hätävaraa kaapissa ilman että pitää itseään varautujana. Ajat, jolloin jokainen oli lähinnä itsensä varassa eivät ole kaukana. Nykyinen auttava kansankoti on Suomessa alle 50 vuotta vanha.

Varautujaksi ryhtyminen on helppoa; särkylääkkeitä, laastareita ja haavanpuhdistusaineita lääkekaappiin sekä säilykkeitä ja makaronipusseja ruokakaappiin, ja survaus on pitkällä. Vettä kannattaa myös olla varastossa, muutama pullo jääkaapissa tai kanistereissa saunan lauteitten alla. Saunassa sen vuoksi, että kylpyhuone useimmissa kodeissa ainoa vesieristetty tila. Sekin on varautumista, että varautuu kodin vesivahinkoon ja kodista evakkoon joutumiseen. Myös rahaa kannattaa olla säästössä. Mikäli rahantulo loppuisi äkkiä, parisen kuukautta tulisi pärjätä säästeliäästi eläen.

Varautujalla on kaksi mahdollista tapaa toimia tilanteen ollessa päällä: Bug in, jossa linnoittaudutaan kotiin odottamaan tilanteen rauhoittumista tai Bug out, jossa otetaan halutut tarvikkeet mukaan ja väistetään vaaraa poistumalla kodista. Tällöin on yleensä jo mietitty paikka mihin mennä, esimerkiksi kesämökki.

Monella varautujalla on valmiiksi varattuna ja ehkä pakattuna niin sanottu Bug Out Bag, jota kutsutaan lyhyesti nimellä BOB tai pakoreppu. BOBissa on tarvikkeet joilla selviää kolme päivää poissa kotoa. Rahaa, henkilöllisyyspaperit, ruokaa, vettä, lääkkeitä ja muuta sellaista. Jokainen tietää itse parhaiten mitä tarvitsee selvitäkseen. On myös olemassa nimitys INCH, lyhennös lauseesta  I Am Never Coming Home, jossa on ne tarvikkeet joilla uskoo pärjäävänsä toistaiseksi jättäessään kotinsa pysyvästi.

Varautuminen on Suomessa perussuomalainen juttu. Survivalismifoorumilla vaalien alla järjestetyssä äänestyksessä 56% kannatti perussuomalaisia, 12% Kokoomusta ja hajaääniä saivat Köyhien Asialla, kommunistit, Piraattipuolue, SDP, Itsenäisyyspuolue ja Vihreät. Yksi ilmoitti ettei aio äänestää. Äänestykseen tosin osallistui vain viitisenkymmentä yli 900 foorumin jäsenestä. Keskivertosurvari suhtautuu epäluulolla poliitikoihin ja yhteiskuntaan mutta saattaa silti käydä äänestämässä

Viime aikoina varautujista on ollut paljonkin puhetta medioissa. Moni varautuja haluaa pysyä tuntemattomana mutta liperiläinen Pasi Karosto on antanut kasvot suomalaiselle varautujalle. Perheellinen erityisopettaja on ollut mukana varautumisesta kertovissa lehti- ja televisiojutuissa. Pasi on myös kirjoittanut kirjan Suomalainen selviytymisopas, joka kertoo oleelliset vinkit selviytymiseen pohjoismaissa eri tilanteissa, tai kuten survarit sanovat: Shit Hits The Fan eli kakan lentäessä tuulettimeen. Puhekielessä käytetään lyhennettä SHTF. Tällä tarkoitetaan toteutuvaa uhkaa, mikä se sitten onkin.

Pasi Karosto on suomalaisten varautujien foorumin survivalismi.com aktiivijäsen. Foorumilla on ketjuja monesta aiheesta, osa hyvinkin korkealentoista uhkakuvien rakentelua ja osa arkipäivän ongelmien ratkomista eri keinoin. Foorumilla on käsitelty ja etsitty toimintamalleja muun muassa euron romahdukseen, pandemiaan, rikoksen uhriksi joutumiseen, yleislakkoon ja huumorimielessä jopa zombien hyökkäykseen. Jos tarkkoja ollaan, Zombie attack ja myös Musta joutsen ovat nimityksiä joita käytetään ennalta arvaamattomasta ja epätodennäköisestä maailman muuttavasta tapahtumasta. Niillä ei tarkoiteta elävien kuolleitten tai mustien joutsenten hyökkäystä ihmisten kimppuun.

Kuten jo totesin, varautujia löytyy kaikista länsimaista. Köyhissä maissa ihmiset elävät varautujan elämää joka päivä ilman erillisiä uhkia. Nälkä, taudit ja sota uhkaavat normaalia elämää kehitysmaissa ja ne voivat palata länsimaihinkin. Joka vuosi povataan tappajaflunssaa ja talous yskii pahasti. Kaiken lisäksi arkipäiväiset uhkat, kuten työttömyys, onnettomuudet ja vastaavat täytyy ottaa elämässä huomioon. Esimerkin vuoksi: kuka tahansa voi joutua työkyvyttömäksi liukastuttuaan kadulla tai menettää kotinsa tulipalossa. Jos ei ole vakuutusta tai säästöjä, sellaisesta tulee ehkä ylipääsemättömiä pulmia. Maailma ei ole turvallinen paikka, mutta jos osaa varautua ongelmiin, niistä on helpompi selvitä.


torstai 20. helmikuuta 2014

KORKEAT KOROT

Varautujapiireissä olen kuullut sanonnan, joka pätee muillakin aloilla: "Paras varuste on se, jota osaa käyttää". Sillä tarkoitetaan että hieno ja käytännöllinen varuste on hyödytön, jos sitä ei osaa käyttää ja huonompikin kapine on parempi, jos sen käyttäminen on hallussa. Helsingissä viime viikolla näin tapauksen, joka muistutti minua sanonnasta.

Olin illallisella ravintola Loisteessa ja siellä oli useita hyvin pukeutuneita seurueita eri pöydissä. Hetken ihmeteltyäni pukukoodia, itselläni oli salihousut, sandaalit ja T-paita, hoksasin että nehän ovat penkkari-illallisella olevia lukiolaisia. Katselin ruokaa odotellessani kansakunnan toivoja.

Eräs tyttö teki hyvän vaikutuksen. Hyvännäköinen nainen, hieno iltapuku, tukka kauniisti laitettu ja juuri oikea määrä meikkiä korostamassa kauneutta, jalassa pukuun sopivat korkokengät. Kaikki oli hyvin ja edustavaa niin kauan kuin neiti istui pöydässä viiniä siemaillen ja illallistaan syöden.

Sitten hän lähti paikaltaan kävellen ja vaikutelma särkyi hetkessä. Tyttö ei osannut kävellä korkeilla koroilla. Näytti siltä kuin hän olisi talsinut molemmat jalat kipsissä tai muutaman numeron liian suurissa kumisaappaissa. Nuori ylioppilastyttö oli osannut valita juuri oikeat vaatetuksen ja meikata sekä laittaa kauniin kampauksen, mutta ei ollut opetellut kävelemään korkokengillä ennen kuin lähti ihmisten ilmoille juhlimaan. Minäkin näin että tyttö oli luultavasti ensi kertaa kaupungilla korkeissa koroissa. Kaunis nainen joka kompuroi lattialla melkein pilasi ruokahaluni. Tuollaista en ollut odottanut tyttöä katsoessani.

Kun hankkii jotain käyttötavaraa, GPSn, keittimen tai vaikka korkokengät, niistä on parasta opetella käyttämään ennen tositoimiin ryhtymistä. Se oli tältä isänmaan toivolta jäänyt hoksaamatta.

Toivottavasti tytön ilta ei kokonaan mennyt pilalle kehnon suunnittelun takia.

tiistai 18. helmikuuta 2014

JOPA SATA SUOMALAISTA SOTILASTA KESKI-AFRIKKAAN

Suomen hallitus suunnittelee 20-100 suomalaisen sotilaan osallistumista Keski-Afrikan operaatioon. Muslimit ja kristityt Keski-Afrikan tasavallassa tappavat toisiaan, epäilemättä asialla on hyvä tarkoitus.

Mutta hitto mikä toteutus! Kun Keski-Afrikan operaatiosta alettiin Suomen medioissa puhua, sanottiin suomalaisten osallitumisen olevan vähäinen, koska operaatioon osallistuminen täytyy rahoittaa velkaa ottamalla. Suomen armeijan budjetissa ei Keski-Afrikkaa oltu otettu huomioon ja kaikki tietänevät että Suomella on rahapula. Kolme miljardia, eräitten mukaa jopa kahdeksan miljardia euroa pitäisi säästää. Eli jemmarahaa yllättäviin menoihin Afrikassa ei ole, siis Suomi ottaa velkaa turvatakseen rauhaa Keski-Afrikassa. Ja samaan aikaan Suomessa suomalaisten palveluja tulisi leikata 3-8 miljardilla eurolla. Oulussakin aiotaan säästää 300.00 euroa vähentämällä katujen valaistusta pimeällä.

Enää eivät hallitusherrat edes teeskentele ajavansa suomalaisten asiaa, kuten ennen. Raakasti vain lähetetään suomlaisten rahat ulkomaille jotta isot pojat ottaisivat suomlaispoliitikot mukaan leikkeihinsä. Velkaa kun otetaan, se kuuluu maksaa takaisin. Ja kuka maksaa? Aivan, suomalainen veronmaksaja, joka saa verorahoilleen entistä vähemmän vastinetta.

Aina kun ulkomaalainen vähänkään inahtaa, Suomen poliitikot kaivavat veronmaksajan kuvetta ja herrasmiehinä maksavat muitten laskut. Rahat Keski-Afrikan operaaatioon pitäisi ottaa kehitysapurahoista. Parasta kehitysapua on rauhan tuominen kriisimaihin.

torstai 13. helmikuuta 2014



KULTAINEN PANDA JA HOPEINEN KOTKA

Kultakauppa on viime aikoina lisääntynyt Suomessa, kullan melko matalan hinnan vuoksi. Kultakauppoja löytyy netistäkin useita. Kultaa ja hopeaa voi jopa tilata laattoina ja kolikoina kotiin toimitettuna. Suomen valtion pitäisi osallistua jalometallikauppaan lyömällä uusia suomalaisia kulta- ja hopeakolikoita.

Kultaan luotetaan sijoituskohteena, onhan sitä käytetty kaupankäynnin välineenä jo kuusi tuhatta vuotta. Valuutat tulevat ja menevät mutta kulta ja hopea säilyy, hinta vain heitelee.Lisäksi kauniisti muotoillut kolikot saavat metalliarvonsa lisäksi myös keräilyarvoa, kuten esimerkiksi kiinalaiset Kultainen panda- kultakolikot ja yhdysvaltalainen Silver Eagle-hopeadollari.

Jos Suomen valtio löisi uusia suomalaisia kulta- ja hopearahoja, mielellään suomalaisista metalleista, valtio saisi tuloja ja kansalaisten säästöt olisivat paremmassa turvassa kuin bitteinä pankkitilillä ja inflaation syömänä käteisenä.

Ahvenanmaakin löi omia taalereitaan jokin vuosi sitten, joten miksei Suomi voisi lyödä markka- tai muun nimisiä jalometallikolikoita halukkaille? Niistä voisi tulla joulun hittilahja ja sukulaiset ostaisivat aina vaihdon välineenä kelpaavia kulta- ja hopeakolikoita kastelahjaksi pienokaisille Sveitsin malliin. Maailma muuttuu, mutta kullalle on aina ottajia.

Mikäli lyötäisiin kultaisia ja hopeisia eurokolikoita, luottamus euroon nousisi kansalaisten keskuudessa. Voisi kelvata kultaeuro perussuomalaisellekin.

Esa Paloniemi
Oulu

tiistai 11. helmikuuta 2014



THE WALKING DEAD- 4. KAUSI

Eilen helmikuun 10. 2014 Walking Deadin 4. kausi jatkui jaksolla 9. Vaikutti lupaavalta, Rick Grimesin hahmo on saanut enemmän luonnetta eikä enää vaikuta yhtä sankarilliselta kuin sarjan alussa. Rick alkaa osoittaa inhimillistä heikkoutta ja on selviytyjien ryhmän johtajana tehnyt virheitä, joitten takia ryhmä on hajonnut ja turvapaikkana ollut vankila menetetty eläville kuolleille. Rickin poika Carl sen sijaan on kasvamassa isäänsä kovemmaksi ja ehkä häijymmäksi mieheksi. Carl on useassa jaksossa arvostellut isänsä ryhmän vihollisia kohtaan osoittamaa armoa. Mikäli sarja Walking Dead jatkuu tarpeeksi kauan, Carlista kasvanee joko sarjan sankari tai sitten pahis, 13- vuotiaassa Carlissa on potentiaalia kumpaankin mahdollisuuteen.

Norman Reedusin esittämä hahmo Daryl, ei ollut neljännen kauden jaksossa 9 mukana mutta näkemäni pätkän mukaan hän on selvinnyt vankilan valtauksesta hengissä. Tästä päästäänkin uuteen aiheeseen.

Chris Isaak teki vuonna 1989 laulun Wicked Game, josta tuli hitti suomalaistaustaisen David Lynchin soitettua sen elokuvassaan Wild at heart seuraavana vuonna. Kappaleesta tuli hitti suurelta osin mustavalkoisen videon ansiosta, jossa Chris Isaak lauloi Wicked Gamen hiekassa kiehnäävälle Helena Christensenille.  Vuonna 1968 syntynyt tanskalais-perulainen Helena valittiin Miss Tanskaksi 18- vuotiaana mistä alkoi hänen uransa mallina ja julkkiksena. Bikiniasuisen Helenan ansiosta Wicked Game- video päätyi useitten musiikkikanavien seksikkäimpien videoitten listalle. Kauniista ulkonäöstä muistetaan erityisesti huomiota herättävät silmät, joissa on paljon samaa kuin Iina Kuustosen silmissä.

Helena Christensen liittyy 2010-luvun zombi-sarjaan siten, että vuosina 1998-2003 hän seurusteli Daryliä esittävän Norman Reedusin kanssa. Parilla on myös poika, vuonna 1999 syntynyt Mingus Lucien Reedus.

Kuten monet julkisuuden henkilöt, Helena käyttää tunnettavuuttaan  hyväntekeväisyystyössä. Hän tukee monia eri rintasyöpää torjuvia järjestöjä eri maissa. Lisäksi Helena avustaa Tshernobylin ydinonnettomuuden vuoksi sairastuneita köyhiä lapsia.


PUNAHILKKAUUTINEN
Esa Paloniemi

ISOÄITI PELASTUI SUDEN VATSASTA

Puunhakkaaja pelasti isoäidin suden vatsasta. Susi oli syönyt isoäidin ja aikoi myös syödä lapsenlapsen.

Lapsenlapsi oli lähetetty isoäidin luokse viemään tälle elintarvikkeita. Isoäidin luokse oli tullut susi aikeenaan syödä ennestään tuntemansa lapsenlapsen. Susi nieli isoäidin kokonaisena ja hämäsi lapsenlasta teeskentelemällä vuoteessa makaavaa isoäitiä.
Naamioituneen suden ulkonäkö sai kuitenkin lapsenlapsen epäilemään pahaa ja suden hyökättyä hänen kimppuunsa lapsi pakeni isoäidin talosta. Lapsi pyysi apua metsässä tapaamaltaan puunhakkaajalta. Puunhakkaaja tuli isoäidin talolle tarkastamaan tilannetta ja surmasi suden itsepuolustukseksi kirveellä. Neuvokas puunhakkaaja leikkasi suden vatsan auki ja pelasti syödyn vanhuksen. Urotekonsa jälkeen puunhakkaaja saattoi lapsenlapsen turvaan vanhempiensa luo.

Tapaus vaikutti lapsenlapseen syvästi. Hän ei enää poikkea tutuilta reiteiltä ja tuntee epäluuloa vieraita kohtaan.


Punahilkkasatu uutismuotoon laitettuna.  Kurssitehtävä päivä ratoksi.

torstai 6. helmikuuta 2014

HUUMEITA EI PIDÄ LAILLISTAA

Viime aikoina on puhuttu miedoiksi luokiteltujen huumeitten laillistamisesta. Jotkut kannattavat huumeitten laillistamista, mutta itse olen vastaan. Perusteena laillistamiselle on käytetty myös sitä, että alkoholinkulutus laskisi ihmisten siirtyessä huumeisiin, jotka eräitten mielestä ovat pienempi haitta. Itse näen asian näin: enimmän osa viinasta juo pieni vähemmistö, joka pitää viinasta ja humalasta. Heillä saattaa olla geenit jotka saavat heidät haluamaan viinaa, eivätkä huumeet tai muut aineet ole heidän "juttunsa". Vain alkoholi tuo alkoholisteille halutun tunteen ja kiksit. Muut aineet saattavat tuntua kivalta, mutta viinassa on alkoholisteille "Se Jokin". Juopot eivät lakkaa juomasta, vain sen takia että muita aineita on tarjolla. Alkoholisti tykkää viinasta, ei marihuanasta tai hasiksesta.

Huumeet laillistamalla päihdeongelmat lisääntyvät, eivät vähene. Olisi samat juopot ongelmineen kuin ennenkin, ja sen päälle nk. "mietojen" huumeitten ongelmakäyttäjät, joilla terveys pettää ja rahat loppuu. Ja avuksi huudettaisiin veronmaksajan rahoittamia turvaverkkoja.

Yksilön vapaus ei sekään ole kestävä peruste huumeitten ja muitten päihteitten käytölle, mikäli siihen ei liity yksilön vastuu ratkoa itse vapautensa aiheuttamia terveys-, raha- ja muita ongelmia. Siihen, että ongelmiin joutunut asukas jätettäisiin oman onnensa ja kykynsä varaan, ei vielä pohjoismaisessa yhteiskunnassa olla valmiita.

Tämä on mielipiteeni toistaiseksi, kunnes toisin todistetaan.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

KORVAUKSIA NATSEILLE

Suomi on päättänyt maksaa korvauksia Lapin sodan 1944-45 internoiduille Natsi-Saksan ja Unkarin kansalaisille. Korvauksia saa noin 40-50 yhä elävää henkilöä. Kertakorvaukseksi on arvioitu "parisen tonnia" nuppi, perusteena että neuvostopartisaanien suomalaiset uhrit saivat 1990-luvulla 1500 euron edestä markkoja. Inflaatio on jyllännyt sen verran että natseille kuuluu maksaa enemmän kuin suomalaisille...

Suomea vastaan sotivan maan kansalaisten ja kannattajien internointia eli vangitsemista en pidä vääränä. Mikäli he olisivat olleet vapaalla jalalla, he olisivat voineet toimia Suomea vastaan esimerkiksi vakoilemalla tai toimimalla Natsi-Saksan perustamassa Suomen vastarintaliikkeessä. Mahdollisten uhkien turvasäilöön ottaminen oli Toisessa maaimansodassa normaalikäytäntö, jota noudatettiin muissakin maissa. Siinä ei pitäisi olla mitään väärää.

Kun ottaa huomioon sodan aloittaneitten saksalaisten Holokaustissa tappamien miljoonien ihmisten kansanmurhat, on suorastaan perverssiä maksaa saksalaisille korvauksia Toisen maailmansodan vääryyksiksi nimetyistä tapahtumista. Eikä tämä tähän lopu; jo kuolleitten internoitujen perilliset todennäköisesti haluavat ukin ja mummon osuuden itselleen, vaikka nyt hurskaasti sanotaankin korvauksen koskevan vain eläviä.

Kansainvälisesti herättänee huomiota natseille maksettavat korvaukset, sillä jos internoidut eivät olleet natseja, heidät olisi internoitu ja ehkä luovutettu Natsi-Saksaan jo Suomen ollessa samalla puolella Saksan kanssa. Tätä taatusti joku tulee nimittämään Holokaustin uhrien halventamisena ja vaarallisena ennakkotapauksena. Saksalaiset siviilit nimittäin kärsivät Toisen maailmansodan aikana jäädessään liittoutuneitten pommittamiksi ja hyökkävien sotilaitten armoille. Perinteisesti ei kuitenkaan ole ollut tapana korvata natsisaksalaisille kovia kokemuksia, sillä saksalaiset eivät hellyydellä miehittämiään maita ja vähemmistöjä kohdelleet. Sitä saa mitä tilaa.

Jonkin ajan kuluttua valitaan uusi Euroopan komission puheenjohtaja, eli niin sanottu Euroopan presidentti. Suomen pääministeri Jyrki Katainen on yksi ehdokas. Saksalla on paljon valtaa Euroopan Unionissa ja tämä saksalaisille maksettava korvaus voi olla Jyrkin uusi keino saada tukea puheenjohtajahaaveilleen. Unkarilaisille maksettaneen korvauksia jotta Saksan tuen ostaminen ei olisi niin ilmiselvää.