OULUA UHKAA VESISOTA
Oulun
kaupunkilaiset saavat vetensä Oulujoen pintavesistä. Mikäli Oulujoen
vesi esimerkiksi saastumisen vuoksi tulisi käyttäkelvottomaksi,
varavettä ei juurikaan ole. Tällä hetkellä, mikäli Oulujoki olisi poissa
pelistä, jokaista oululaista kohti riittäisi noin 13 litraa vettä
päivässä. Joku voisi ajatella pärjäävänsä yli kymmenellä litralla vettä
päivässä, mutta kyseessä on tilastollinen määrä. Veden käyttäjiä on
muitakin kuin Oulun asukkaitten kahvinkeittimet. Kriisitilanteessa
vaikkapa sairaalat olisivat todennäköisesti tupaten täynnä ja ne
täytyisi pitää puhtaana, mikä vaatii vettä. 13 litraa vettä päivässä ei
ole se määrä mikä hanasta kriisin aikana tulisi.
Oulu on jo parikymmentä vuotta miettinyt varaveden hankintaa.
Vesimääräksi on kaavailtu 50-120 litraa vettä päivässä asukasta kohden.
Se nostaisi Oulun kakkosluokkaan varaveden suhteen. Valtiokin on
aikeissa puuttua asiaan.Mikäli Oulu ei varavesiasiaa itse ratkaise,
valtio säätänee erityisen lain jolla on jo nimikin, Lex Oulu, jolla
valtio pakottaa Oulun kaupungin ratkaisemaan asian sanktioiden uhalla.
Oulun varavesi suunnitellaan hankittavaksi enimmäkseen
pohjavesistä. Vaihtoehtoina on tarkasteltu Ahmaskangasta, Viinivaaraa ja
Yli-Iin ympäristöä. Näillä on jokaisella kannattajansa ja
vastustajansa. paikalliset asukkaat usein vastustavat vedenottoa
alueeltaan. Ympäristöäkin pitäisi suojella, vaihtoehtojen joukossa
tärkeitä luontoalueita, Naturaankin kuuluvia.
Parinkymmenen vuoden harkinnan jälkeen Oulu on pistänyt
vauhdiksi. Kaupunginvaltuusto äänestää mistä varavesi otetaan tämän
vuoden elokuussa. Suunnitelmat pitäisi siis saada päätöskuntoon
mielellään jo kesäkuun loppuun mennessä, ennen lomia. Mikäli päätös
kesällä saadaan, päästään varsinaiset suunnitelmat tekemään ja vuonna
2020 Oululla ollee toimiva varavesihuolto.
Vaihtoehtojen kannattajat ja vastustajat tulevat ajamaan
asiaansa innolla. Vesihuollosta järjestetyssä keskustelussa
Aleksinkulmassa asiasta esitettiin kiihkeitäkin puheenvuoroja. Ratkaisu
ei ole helppo, jonkun varpaille astutaan mitä tahansa sitten
päätetäänkin. Päätös on kuitenkin tehtävä.
Pahoin pelkään, että valtuusto ei valitse oululaisten kannalta
parasta vaihtoehtoa vaan sen, jonka vastustajat pitävät asiastaan
pienintä meteliä. Keskustelua ja riitojakin tullaan käymään.
Lukemattomien kirjojen ystävä. "Vain kuolleet kalat kulkevat virran mukana." Venäläinen sananlasku.
perjantai 28. helmikuuta 2014
lauantai 22. helmikuuta 2014
SELVIYTYJÄ LOPPUUN SAAKKA
Esa Paloniemi
Moni suomalainen on seurannut Foxilla pyörivää Maailmanlopun
odottajat-sarjaa. Siinä survivalisteiksi itseään kutsuvat amerikkalaiset
varautuvat eri katastrofeihin. Useimmat odottavat katastrofia seuraavan yhteiskunnan
romahtamisen ja jokaisen pärjääminen omin neuvoin, ilman apua valtiolta tai
kunnalta. Alun perin, nykyaikaisen varautumisen alkuaikoina 1980-luvulla,
survivalistit varautuivat Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton väliseen ydinsotaan
mutta nykyään maailma on muuttunut ja uhkat sen mukana. Tänään varaudutaan
taloudelliseen tai tekniseen romahdukseen, tauteihin ja poliittisiin
levottomuuksiin.
Survivalisteja, tai kuten suomeksi sanotaan survareita tai
varautujia on Suomessakin, samoin kuin kaikissa länsimaissa. Suomalaisissa ja
amerikkalaisissa varautujissa on eroja, suomalaiset enemmän keskittyvät
selviämään mahdollisimman kauan omillaan esimerkiksi sähkökatkoksen tai
pandemian aikana, eivätkä torjumaan vihamielisiä ryöstelijöitä kuten monet
amerikkalaiset. Lyhyesti sanottuna Suomessa varastoidaan enemmän ruokaa kuin
aseita, Yhdysvalloissa juuri toisin päin.
Survivalismiaate alkoi pian levitä ja muuttua myös
liiketoiminnaksi. Vaikkapa bunkkereitten valmistus ja myynti on USAssa toimiva
teollisuuden ala. Yhdysvaltoihin myös perustettiin erityisiä
survivalistikauppoja, joista sai niin kutsuttuja taktisia elintarvikkeita,
jotka säilyvät syömäkelpoisina kymmenen vuotta tai enemmänkin. Kaupoista saa
myös kaasunaamareita, suojavaatteita, reppuja ja muita välineitä hengissä
selviämiseen. Suomeenkin on parin vuoden aikana perustettu lähinnä netissä
toimivia selviytymistarvikkeisiin erikoistuneita kauppoja. Suomalainen armeijan
ylijäämää myyvä Varusteleka Oy on kotimaisten varautujien suosikkikauppoja.
Armeijatavarassa on se etu, että ne on tehty kestämään rajua
käyttöä ja tällä hetkellä sitä on paljon saatavilla, joten käytetyn mutta silti
käyttökelpoisen varusteen hinnat ovat alhaisia. Toinen suosittu kauppa on
kiinalainen Deal Extreme, mutta moni survivalisti välttelee kiinalaisia
tuotteita kehnon laadun takia. Toinen syy kiinantuotteitten hylkimiseen ovat
ympäristöarvot. Perussurvivalisti liikkuu luonnossa ja uskoo maailman ongelmana
olevan sen, että toiselta puolelta maapalloa rahdattu halpatuote on edullisempi
kuin kotimainen lähituote. Varautuja
arvostaa enemmän laatua kuin hintaa.
Ajatus varautumisesta ei ole niin vieras suomalaisille kuin
luulisi, sodanjälkeinen pula-aika vaikuttaa yhä monen elämään. Monikin
suomalainen ostaa kahvia varastoon tarjouksista, ja harvassa on suomalainen jolla ei ole
lainkaan ruokaa pakasteena tai säilykkeinä.
Lähes jokaisella on hätävaraa kaapissa ilman että pitää itseään
varautujana. Ajat, jolloin jokainen oli lähinnä itsensä varassa eivät ole
kaukana. Nykyinen auttava kansankoti on Suomessa alle 50 vuotta vanha.
Varautujaksi ryhtyminen on helppoa; särkylääkkeitä,
laastareita ja haavanpuhdistusaineita lääkekaappiin sekä säilykkeitä ja
makaronipusseja ruokakaappiin, ja survaus on pitkällä. Vettä kannattaa myös
olla varastossa, muutama pullo jääkaapissa tai kanistereissa saunan lauteitten
alla. Saunassa sen vuoksi, että kylpyhuone useimmissa kodeissa ainoa
vesieristetty tila. Sekin on varautumista, että varautuu kodin vesivahinkoon ja
kodista evakkoon joutumiseen. Myös rahaa kannattaa olla säästössä. Mikäli rahantulo
loppuisi äkkiä, parisen kuukautta tulisi pärjätä säästeliäästi eläen.
Varautujalla on kaksi mahdollista tapaa toimia tilanteen
ollessa päällä: Bug in, jossa linnoittaudutaan kotiin odottamaan tilanteen
rauhoittumista tai Bug out, jossa otetaan halutut tarvikkeet mukaan ja
väistetään vaaraa poistumalla kodista. Tällöin on yleensä jo mietitty paikka
mihin mennä, esimerkiksi kesämökki.
Monella varautujalla on valmiiksi varattuna ja ehkä
pakattuna niin sanottu Bug Out Bag, jota kutsutaan lyhyesti nimellä BOB tai
pakoreppu. BOBissa on tarvikkeet joilla selviää kolme päivää poissa kotoa.
Rahaa, henkilöllisyyspaperit, ruokaa, vettä, lääkkeitä ja muuta sellaista.
Jokainen tietää itse parhaiten mitä tarvitsee selvitäkseen. On myös olemassa
nimitys INCH, lyhennös lauseesta I Am
Never Coming Home, jossa on ne tarvikkeet joilla uskoo pärjäävänsä toistaiseksi
jättäessään kotinsa pysyvästi.
Varautuminen on Suomessa perussuomalainen juttu.
Survivalismifoorumilla vaalien alla järjestetyssä äänestyksessä 56% kannatti
perussuomalaisia, 12% Kokoomusta ja hajaääniä saivat Köyhien Asialla,
kommunistit, Piraattipuolue, SDP, Itsenäisyyspuolue ja Vihreät. Yksi ilmoitti
ettei aio äänestää. Äänestykseen tosin osallistui vain viitisenkymmentä yli 900
foorumin jäsenestä. Keskivertosurvari suhtautuu epäluulolla poliitikoihin ja
yhteiskuntaan mutta saattaa silti käydä äänestämässä
Viime aikoina varautujista on ollut paljonkin puhetta
medioissa. Moni varautuja haluaa pysyä tuntemattomana mutta liperiläinen Pasi
Karosto on antanut kasvot suomalaiselle varautujalle. Perheellinen
erityisopettaja on ollut mukana varautumisesta kertovissa lehti- ja
televisiojutuissa. Pasi on myös kirjoittanut kirjan Suomalainen
selviytymisopas, joka kertoo oleelliset vinkit selviytymiseen pohjoismaissa eri
tilanteissa, tai kuten survarit sanovat: Shit Hits The Fan eli kakan lentäessä
tuulettimeen. Puhekielessä käytetään lyhennettä SHTF. Tällä tarkoitetaan
toteutuvaa uhkaa, mikä se sitten onkin.
Pasi Karosto on suomalaisten varautujien foorumin
survivalismi.com aktiivijäsen. Foorumilla on ketjuja monesta aiheesta, osa
hyvinkin korkealentoista uhkakuvien rakentelua ja osa arkipäivän ongelmien
ratkomista eri keinoin. Foorumilla on käsitelty ja etsitty toimintamalleja muun
muassa euron romahdukseen, pandemiaan, rikoksen uhriksi joutumiseen,
yleislakkoon ja huumorimielessä jopa zombien hyökkäykseen. Jos tarkkoja ollaan,
Zombie attack ja myös Musta joutsen ovat nimityksiä joita käytetään ennalta
arvaamattomasta ja epätodennäköisestä maailman muuttavasta tapahtumasta. Niillä
ei tarkoiteta elävien kuolleitten tai mustien joutsenten hyökkäystä ihmisten
kimppuun.
Kuten jo totesin, varautujia löytyy kaikista länsimaista.
Köyhissä maissa ihmiset elävät varautujan elämää joka päivä ilman erillisiä
uhkia. Nälkä, taudit ja sota uhkaavat normaalia elämää kehitysmaissa ja ne
voivat palata länsimaihinkin. Joka vuosi povataan tappajaflunssaa ja talous
yskii pahasti. Kaiken lisäksi arkipäiväiset uhkat, kuten työttömyys,
onnettomuudet ja vastaavat täytyy ottaa elämässä huomioon. Esimerkin vuoksi:
kuka tahansa voi joutua työkyvyttömäksi liukastuttuaan kadulla tai menettää
kotinsa tulipalossa. Jos ei ole vakuutusta tai säästöjä, sellaisesta tulee ehkä
ylipääsemättömiä pulmia. Maailma ei ole turvallinen paikka, mutta jos osaa
varautua ongelmiin, niistä on helpompi selvitä.
torstai 20. helmikuuta 2014
KORKEAT KOROT
Varautujapiireissä olen kuullut sanonnan, joka pätee muillakin aloilla: "Paras varuste on se, jota osaa käyttää". Sillä tarkoitetaan että hieno ja käytännöllinen varuste on hyödytön, jos sitä ei osaa käyttää ja huonompikin kapine on parempi, jos sen käyttäminen on hallussa. Helsingissä viime viikolla näin tapauksen, joka muistutti minua sanonnasta.
Olin illallisella ravintola Loisteessa ja siellä oli useita hyvin pukeutuneita seurueita eri pöydissä. Hetken ihmeteltyäni pukukoodia, itselläni oli salihousut, sandaalit ja T-paita, hoksasin että nehän ovat penkkari-illallisella olevia lukiolaisia. Katselin ruokaa odotellessani kansakunnan toivoja.
Eräs tyttö teki hyvän vaikutuksen. Hyvännäköinen nainen, hieno iltapuku, tukka kauniisti laitettu ja juuri oikea määrä meikkiä korostamassa kauneutta, jalassa pukuun sopivat korkokengät. Kaikki oli hyvin ja edustavaa niin kauan kuin neiti istui pöydässä viiniä siemaillen ja illallistaan syöden.
Sitten hän lähti paikaltaan kävellen ja vaikutelma särkyi hetkessä. Tyttö ei osannut kävellä korkeilla koroilla. Näytti siltä kuin hän olisi talsinut molemmat jalat kipsissä tai muutaman numeron liian suurissa kumisaappaissa. Nuori ylioppilastyttö oli osannut valita juuri oikeat vaatetuksen ja meikata sekä laittaa kauniin kampauksen, mutta ei ollut opetellut kävelemään korkokengillä ennen kuin lähti ihmisten ilmoille juhlimaan. Minäkin näin että tyttö oli luultavasti ensi kertaa kaupungilla korkeissa koroissa. Kaunis nainen joka kompuroi lattialla melkein pilasi ruokahaluni. Tuollaista en ollut odottanut tyttöä katsoessani.
Kun hankkii jotain käyttötavaraa, GPSn, keittimen tai vaikka korkokengät, niistä on parasta opetella käyttämään ennen tositoimiin ryhtymistä. Se oli tältä isänmaan toivolta jäänyt hoksaamatta.
Toivottavasti tytön ilta ei kokonaan mennyt pilalle kehnon suunnittelun takia.
Varautujapiireissä olen kuullut sanonnan, joka pätee muillakin aloilla: "Paras varuste on se, jota osaa käyttää". Sillä tarkoitetaan että hieno ja käytännöllinen varuste on hyödytön, jos sitä ei osaa käyttää ja huonompikin kapine on parempi, jos sen käyttäminen on hallussa. Helsingissä viime viikolla näin tapauksen, joka muistutti minua sanonnasta.
Olin illallisella ravintola Loisteessa ja siellä oli useita hyvin pukeutuneita seurueita eri pöydissä. Hetken ihmeteltyäni pukukoodia, itselläni oli salihousut, sandaalit ja T-paita, hoksasin että nehän ovat penkkari-illallisella olevia lukiolaisia. Katselin ruokaa odotellessani kansakunnan toivoja.
Eräs tyttö teki hyvän vaikutuksen. Hyvännäköinen nainen, hieno iltapuku, tukka kauniisti laitettu ja juuri oikea määrä meikkiä korostamassa kauneutta, jalassa pukuun sopivat korkokengät. Kaikki oli hyvin ja edustavaa niin kauan kuin neiti istui pöydässä viiniä siemaillen ja illallistaan syöden.
Sitten hän lähti paikaltaan kävellen ja vaikutelma särkyi hetkessä. Tyttö ei osannut kävellä korkeilla koroilla. Näytti siltä kuin hän olisi talsinut molemmat jalat kipsissä tai muutaman numeron liian suurissa kumisaappaissa. Nuori ylioppilastyttö oli osannut valita juuri oikeat vaatetuksen ja meikata sekä laittaa kauniin kampauksen, mutta ei ollut opetellut kävelemään korkokengillä ennen kuin lähti ihmisten ilmoille juhlimaan. Minäkin näin että tyttö oli luultavasti ensi kertaa kaupungilla korkeissa koroissa. Kaunis nainen joka kompuroi lattialla melkein pilasi ruokahaluni. Tuollaista en ollut odottanut tyttöä katsoessani.
Kun hankkii jotain käyttötavaraa, GPSn, keittimen tai vaikka korkokengät, niistä on parasta opetella käyttämään ennen tositoimiin ryhtymistä. Se oli tältä isänmaan toivolta jäänyt hoksaamatta.
Toivottavasti tytön ilta ei kokonaan mennyt pilalle kehnon suunnittelun takia.
tiistai 18. helmikuuta 2014
JOPA SATA SUOMALAISTA SOTILASTA KESKI-AFRIKKAAN
Suomen hallitus suunnittelee 20-100 suomalaisen sotilaan osallistumista Keski-Afrikan operaatioon. Muslimit ja kristityt Keski-Afrikan tasavallassa tappavat toisiaan, epäilemättä asialla on hyvä tarkoitus.
Mutta hitto mikä toteutus! Kun Keski-Afrikan operaatiosta alettiin Suomen medioissa puhua, sanottiin suomalaisten osallitumisen olevan vähäinen, koska operaatioon osallistuminen täytyy rahoittaa velkaa ottamalla. Suomen armeijan budjetissa ei Keski-Afrikkaa oltu otettu huomioon ja kaikki tietänevät että Suomella on rahapula. Kolme miljardia, eräitten mukaa jopa kahdeksan miljardia euroa pitäisi säästää. Eli jemmarahaa yllättäviin menoihin Afrikassa ei ole, siis Suomi ottaa velkaa turvatakseen rauhaa Keski-Afrikassa. Ja samaan aikaan Suomessa suomalaisten palveluja tulisi leikata 3-8 miljardilla eurolla. Oulussakin aiotaan säästää 300.00 euroa vähentämällä katujen valaistusta pimeällä.
Enää eivät hallitusherrat edes teeskentele ajavansa suomalaisten asiaa, kuten ennen. Raakasti vain lähetetään suomlaisten rahat ulkomaille jotta isot pojat ottaisivat suomlaispoliitikot mukaan leikkeihinsä. Velkaa kun otetaan, se kuuluu maksaa takaisin. Ja kuka maksaa? Aivan, suomalainen veronmaksaja, joka saa verorahoilleen entistä vähemmän vastinetta.
Aina kun ulkomaalainen vähänkään inahtaa, Suomen poliitikot kaivavat veronmaksajan kuvetta ja herrasmiehinä maksavat muitten laskut. Rahat Keski-Afrikan operaaatioon pitäisi ottaa kehitysapurahoista. Parasta kehitysapua on rauhan tuominen kriisimaihin.
Suomen hallitus suunnittelee 20-100 suomalaisen sotilaan osallistumista Keski-Afrikan operaatioon. Muslimit ja kristityt Keski-Afrikan tasavallassa tappavat toisiaan, epäilemättä asialla on hyvä tarkoitus.
Mutta hitto mikä toteutus! Kun Keski-Afrikan operaatiosta alettiin Suomen medioissa puhua, sanottiin suomalaisten osallitumisen olevan vähäinen, koska operaatioon osallistuminen täytyy rahoittaa velkaa ottamalla. Suomen armeijan budjetissa ei Keski-Afrikkaa oltu otettu huomioon ja kaikki tietänevät että Suomella on rahapula. Kolme miljardia, eräitten mukaa jopa kahdeksan miljardia euroa pitäisi säästää. Eli jemmarahaa yllättäviin menoihin Afrikassa ei ole, siis Suomi ottaa velkaa turvatakseen rauhaa Keski-Afrikassa. Ja samaan aikaan Suomessa suomalaisten palveluja tulisi leikata 3-8 miljardilla eurolla. Oulussakin aiotaan säästää 300.00 euroa vähentämällä katujen valaistusta pimeällä.
Enää eivät hallitusherrat edes teeskentele ajavansa suomalaisten asiaa, kuten ennen. Raakasti vain lähetetään suomlaisten rahat ulkomaille jotta isot pojat ottaisivat suomlaispoliitikot mukaan leikkeihinsä. Velkaa kun otetaan, se kuuluu maksaa takaisin. Ja kuka maksaa? Aivan, suomalainen veronmaksaja, joka saa verorahoilleen entistä vähemmän vastinetta.
Aina kun ulkomaalainen vähänkään inahtaa, Suomen poliitikot kaivavat veronmaksajan kuvetta ja herrasmiehinä maksavat muitten laskut. Rahat Keski-Afrikan operaaatioon pitäisi ottaa kehitysapurahoista. Parasta kehitysapua on rauhan tuominen kriisimaihin.
torstai 13. helmikuuta 2014
KULTAINEN PANDA JA HOPEINEN KOTKA
Kultakauppa on viime aikoina lisääntynyt Suomessa, kullan
melko matalan hinnan vuoksi. Kultakauppoja löytyy netistäkin useita. Kultaa ja
hopeaa voi jopa tilata laattoina ja kolikoina kotiin toimitettuna. Suomen
valtion pitäisi osallistua jalometallikauppaan lyömällä uusia suomalaisia
kulta- ja hopeakolikoita.
Kultaan luotetaan sijoituskohteena, onhan sitä käytetty
kaupankäynnin välineenä jo kuusi tuhatta vuotta. Valuutat tulevat ja menevät
mutta kulta ja hopea säilyy, hinta vain heitelee.Lisäksi kauniisti muotoillut
kolikot saavat metalliarvonsa lisäksi myös keräilyarvoa, kuten esimerkiksi
kiinalaiset Kultainen panda- kultakolikot ja yhdysvaltalainen Silver
Eagle-hopeadollari.
Jos Suomen valtio löisi uusia suomalaisia kulta- ja
hopearahoja, mielellään suomalaisista metalleista, valtio saisi tuloja ja
kansalaisten säästöt olisivat paremmassa turvassa kuin bitteinä pankkitilillä
ja inflaation syömänä käteisenä.
Ahvenanmaakin löi omia taalereitaan jokin vuosi sitten,
joten miksei Suomi voisi lyödä markka- tai muun nimisiä jalometallikolikoita
halukkaille? Niistä voisi tulla joulun hittilahja ja sukulaiset ostaisivat aina
vaihdon välineenä kelpaavia kulta- ja hopeakolikoita kastelahjaksi
pienokaisille Sveitsin malliin. Maailma muuttuu, mutta kullalle on aina
ottajia.
Mikäli lyötäisiin kultaisia ja hopeisia eurokolikoita,
luottamus euroon nousisi kansalaisten keskuudessa. Voisi kelvata kultaeuro
perussuomalaisellekin.
Esa Paloniemi
Oulu
tiistai 11. helmikuuta 2014
THE WALKING DEAD- 4. KAUSI
Eilen helmikuun 10. 2014 Walking Deadin 4. kausi jatkui
jaksolla 9. Vaikutti lupaavalta, Rick Grimesin hahmo on saanut enemmän
luonnetta eikä enää vaikuta yhtä sankarilliselta kuin sarjan alussa. Rick alkaa
osoittaa inhimillistä heikkoutta ja on selviytyjien ryhmän johtajana tehnyt
virheitä, joitten takia ryhmä on hajonnut ja turvapaikkana ollut vankila
menetetty eläville kuolleille. Rickin poika Carl sen sijaan on kasvamassa
isäänsä kovemmaksi ja ehkä häijymmäksi mieheksi. Carl on useassa jaksossa
arvostellut isänsä ryhmän vihollisia kohtaan osoittamaa armoa. Mikäli sarja
Walking Dead jatkuu tarpeeksi kauan, Carlista kasvanee joko sarjan sankari tai
sitten pahis, 13- vuotiaassa Carlissa on potentiaalia kumpaankin
mahdollisuuteen.
Norman Reedusin esittämä hahmo Daryl, ei ollut neljännen
kauden jaksossa 9 mukana mutta näkemäni pätkän mukaan hän on selvinnyt vankilan
valtauksesta hengissä. Tästä päästäänkin uuteen aiheeseen.
Chris Isaak teki vuonna 1989 laulun Wicked Game, josta tuli
hitti suomalaistaustaisen David Lynchin soitettua sen elokuvassaan Wild at
heart seuraavana vuonna. Kappaleesta tuli hitti suurelta osin mustavalkoisen
videon ansiosta, jossa Chris Isaak lauloi Wicked Gamen hiekassa kiehnäävälle
Helena Christensenille. Vuonna 1968
syntynyt tanskalais-perulainen Helena valittiin Miss Tanskaksi 18- vuotiaana mistä
alkoi hänen uransa mallina ja julkkiksena. Bikiniasuisen Helenan ansiosta
Wicked Game- video päätyi useitten musiikkikanavien seksikkäimpien videoitten
listalle. Kauniista ulkonäöstä muistetaan erityisesti huomiota herättävät
silmät, joissa on paljon samaa kuin Iina Kuustosen silmissä.
Helena Christensen liittyy 2010-luvun zombi-sarjaan siten,
että vuosina 1998-2003 hän seurusteli Daryliä esittävän Norman Reedusin kanssa.
Parilla on myös poika, vuonna 1999 syntynyt Mingus Lucien Reedus.
Kuten monet julkisuuden henkilöt, Helena käyttää
tunnettavuuttaan hyväntekeväisyystyössä.
Hän tukee monia eri rintasyöpää torjuvia järjestöjä eri maissa. Lisäksi Helena
avustaa Tshernobylin ydinonnettomuuden vuoksi sairastuneita köyhiä lapsia.
PUNAHILKKAUUTINEN
Esa Paloniemi
ISOÄITI PELASTUI SUDEN VATSASTA
Puunhakkaaja pelasti isoäidin suden vatsasta. Susi oli
syönyt isoäidin ja aikoi myös syödä lapsenlapsen.
Lapsenlapsi oli lähetetty isoäidin luokse viemään tälle
elintarvikkeita. Isoäidin luokse oli tullut susi aikeenaan syödä ennestään
tuntemansa lapsenlapsen. Susi nieli isoäidin kokonaisena ja hämäsi lapsenlasta
teeskentelemällä vuoteessa makaavaa isoäitiä.
Naamioituneen suden ulkonäkö sai kuitenkin lapsenlapsen
epäilemään pahaa ja suden hyökättyä hänen kimppuunsa lapsi pakeni isoäidin
talosta. Lapsi pyysi apua metsässä tapaamaltaan puunhakkaajalta. Puunhakkaaja tuli
isoäidin talolle tarkastamaan tilannetta ja surmasi suden itsepuolustukseksi kirveellä.
Neuvokas puunhakkaaja leikkasi suden vatsan auki ja pelasti syödyn vanhuksen.
Urotekonsa jälkeen puunhakkaaja saattoi lapsenlapsen turvaan vanhempiensa luo.
Tapaus vaikutti lapsenlapseen syvästi. Hän ei enää poikkea
tutuilta reiteiltä ja tuntee epäluuloa vieraita kohtaan.
Punahilkkasatu uutismuotoon laitettuna. Kurssitehtävä päivä ratoksi.
torstai 6. helmikuuta 2014
HUUMEITA EI PIDÄ LAILLISTAA
Viime aikoina on puhuttu miedoiksi luokiteltujen huumeitten laillistamisesta. Jotkut kannattavat huumeitten laillistamista, mutta itse olen vastaan. Perusteena laillistamiselle on käytetty myös sitä, että alkoholinkulutus laskisi ihmisten siirtyessä huumeisiin, jotka eräitten mielestä ovat pienempi haitta. Itse näen asian näin: enimmän osa viinasta juo pieni vähemmistö, joka pitää viinasta ja humalasta. Heillä saattaa olla geenit jotka saavat heidät haluamaan viinaa, eivätkä huumeet tai muut aineet ole heidän "juttunsa". Vain alkoholi tuo alkoholisteille halutun tunteen ja kiksit. Muut aineet saattavat tuntua kivalta, mutta viinassa on alkoholisteille "Se Jokin". Juopot eivät lakkaa juomasta, vain sen takia että muita aineita on tarjolla. Alkoholisti tykkää viinasta, ei marihuanasta tai hasiksesta.
Huumeet laillistamalla päihdeongelmat lisääntyvät, eivät vähene. Olisi samat juopot ongelmineen kuin ennenkin, ja sen päälle nk. "mietojen" huumeitten ongelmakäyttäjät, joilla terveys pettää ja rahat loppuu. Ja avuksi huudettaisiin veronmaksajan rahoittamia turvaverkkoja.
Yksilön vapaus ei sekään ole kestävä peruste huumeitten ja muitten päihteitten käytölle, mikäli siihen ei liity yksilön vastuu ratkoa itse vapautensa aiheuttamia terveys-, raha- ja muita ongelmia. Siihen, että ongelmiin joutunut asukas jätettäisiin oman onnensa ja kykynsä varaan, ei vielä pohjoismaisessa yhteiskunnassa olla valmiita.
Tämä on mielipiteeni toistaiseksi, kunnes toisin todistetaan.
Viime aikoina on puhuttu miedoiksi luokiteltujen huumeitten laillistamisesta. Jotkut kannattavat huumeitten laillistamista, mutta itse olen vastaan. Perusteena laillistamiselle on käytetty myös sitä, että alkoholinkulutus laskisi ihmisten siirtyessä huumeisiin, jotka eräitten mielestä ovat pienempi haitta. Itse näen asian näin: enimmän osa viinasta juo pieni vähemmistö, joka pitää viinasta ja humalasta. Heillä saattaa olla geenit jotka saavat heidät haluamaan viinaa, eivätkä huumeet tai muut aineet ole heidän "juttunsa". Vain alkoholi tuo alkoholisteille halutun tunteen ja kiksit. Muut aineet saattavat tuntua kivalta, mutta viinassa on alkoholisteille "Se Jokin". Juopot eivät lakkaa juomasta, vain sen takia että muita aineita on tarjolla. Alkoholisti tykkää viinasta, ei marihuanasta tai hasiksesta.
Huumeet laillistamalla päihdeongelmat lisääntyvät, eivät vähene. Olisi samat juopot ongelmineen kuin ennenkin, ja sen päälle nk. "mietojen" huumeitten ongelmakäyttäjät, joilla terveys pettää ja rahat loppuu. Ja avuksi huudettaisiin veronmaksajan rahoittamia turvaverkkoja.
Yksilön vapaus ei sekään ole kestävä peruste huumeitten ja muitten päihteitten käytölle, mikäli siihen ei liity yksilön vastuu ratkoa itse vapautensa aiheuttamia terveys-, raha- ja muita ongelmia. Siihen, että ongelmiin joutunut asukas jätettäisiin oman onnensa ja kykynsä varaan, ei vielä pohjoismaisessa yhteiskunnassa olla valmiita.
Tämä on mielipiteeni toistaiseksi, kunnes toisin todistetaan.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
KORVAUKSIA NATSEILLE
Suomi on päättänyt maksaa korvauksia Lapin sodan 1944-45 internoiduille Natsi-Saksan ja Unkarin kansalaisille. Korvauksia saa noin 40-50 yhä elävää henkilöä. Kertakorvaukseksi on arvioitu "parisen tonnia" nuppi, perusteena että neuvostopartisaanien suomalaiset uhrit saivat 1990-luvulla 1500 euron edestä markkoja. Inflaatio on jyllännyt sen verran että natseille kuuluu maksaa enemmän kuin suomalaisille...
Suomea vastaan sotivan maan kansalaisten ja kannattajien internointia eli vangitsemista en pidä vääränä. Mikäli he olisivat olleet vapaalla jalalla, he olisivat voineet toimia Suomea vastaan esimerkiksi vakoilemalla tai toimimalla Natsi-Saksan perustamassa Suomen vastarintaliikkeessä. Mahdollisten uhkien turvasäilöön ottaminen oli Toisessa maaimansodassa normaalikäytäntö, jota noudatettiin muissakin maissa. Siinä ei pitäisi olla mitään väärää.
Kun ottaa huomioon sodan aloittaneitten saksalaisten Holokaustissa tappamien miljoonien ihmisten kansanmurhat, on suorastaan perverssiä maksaa saksalaisille korvauksia Toisen maailmansodan vääryyksiksi nimetyistä tapahtumista. Eikä tämä tähän lopu; jo kuolleitten internoitujen perilliset todennäköisesti haluavat ukin ja mummon osuuden itselleen, vaikka nyt hurskaasti sanotaankin korvauksen koskevan vain eläviä.
Kansainvälisesti herättänee huomiota natseille maksettavat korvaukset, sillä jos internoidut eivät olleet natseja, heidät olisi internoitu ja ehkä luovutettu Natsi-Saksaan jo Suomen ollessa samalla puolella Saksan kanssa. Tätä taatusti joku tulee nimittämään Holokaustin uhrien halventamisena ja vaarallisena ennakkotapauksena. Saksalaiset siviilit nimittäin kärsivät Toisen maailmansodan aikana jäädessään liittoutuneitten pommittamiksi ja hyökkävien sotilaitten armoille. Perinteisesti ei kuitenkaan ole ollut tapana korvata natsisaksalaisille kovia kokemuksia, sillä saksalaiset eivät hellyydellä miehittämiään maita ja vähemmistöjä kohdelleet. Sitä saa mitä tilaa.
Jonkin ajan kuluttua valitaan uusi Euroopan komission puheenjohtaja, eli niin sanottu Euroopan presidentti. Suomen pääministeri Jyrki Katainen on yksi ehdokas. Saksalla on paljon valtaa Euroopan Unionissa ja tämä saksalaisille maksettava korvaus voi olla Jyrkin uusi keino saada tukea puheenjohtajahaaveilleen. Unkarilaisille maksettaneen korvauksia jotta Saksan tuen ostaminen ei olisi niin ilmiselvää.
Suomi on päättänyt maksaa korvauksia Lapin sodan 1944-45 internoiduille Natsi-Saksan ja Unkarin kansalaisille. Korvauksia saa noin 40-50 yhä elävää henkilöä. Kertakorvaukseksi on arvioitu "parisen tonnia" nuppi, perusteena että neuvostopartisaanien suomalaiset uhrit saivat 1990-luvulla 1500 euron edestä markkoja. Inflaatio on jyllännyt sen verran että natseille kuuluu maksaa enemmän kuin suomalaisille...
Suomea vastaan sotivan maan kansalaisten ja kannattajien internointia eli vangitsemista en pidä vääränä. Mikäli he olisivat olleet vapaalla jalalla, he olisivat voineet toimia Suomea vastaan esimerkiksi vakoilemalla tai toimimalla Natsi-Saksan perustamassa Suomen vastarintaliikkeessä. Mahdollisten uhkien turvasäilöön ottaminen oli Toisessa maaimansodassa normaalikäytäntö, jota noudatettiin muissakin maissa. Siinä ei pitäisi olla mitään väärää.
Kun ottaa huomioon sodan aloittaneitten saksalaisten Holokaustissa tappamien miljoonien ihmisten kansanmurhat, on suorastaan perverssiä maksaa saksalaisille korvauksia Toisen maailmansodan vääryyksiksi nimetyistä tapahtumista. Eikä tämä tähän lopu; jo kuolleitten internoitujen perilliset todennäköisesti haluavat ukin ja mummon osuuden itselleen, vaikka nyt hurskaasti sanotaankin korvauksen koskevan vain eläviä.
Kansainvälisesti herättänee huomiota natseille maksettavat korvaukset, sillä jos internoidut eivät olleet natseja, heidät olisi internoitu ja ehkä luovutettu Natsi-Saksaan jo Suomen ollessa samalla puolella Saksan kanssa. Tätä taatusti joku tulee nimittämään Holokaustin uhrien halventamisena ja vaarallisena ennakkotapauksena. Saksalaiset siviilit nimittäin kärsivät Toisen maailmansodan aikana jäädessään liittoutuneitten pommittamiksi ja hyökkävien sotilaitten armoille. Perinteisesti ei kuitenkaan ole ollut tapana korvata natsisaksalaisille kovia kokemuksia, sillä saksalaiset eivät hellyydellä miehittämiään maita ja vähemmistöjä kohdelleet. Sitä saa mitä tilaa.
Jonkin ajan kuluttua valitaan uusi Euroopan komission puheenjohtaja, eli niin sanottu Euroopan presidentti. Suomen pääministeri Jyrki Katainen on yksi ehdokas. Saksalla on paljon valtaa Euroopan Unionissa ja tämä saksalaisille maksettava korvaus voi olla Jyrkin uusi keino saada tukea puheenjohtajahaaveilleen. Unkarilaisille maksettaneen korvauksia jotta Saksan tuen ostaminen ei olisi niin ilmiselvää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)