keskiviikko 27. syyskuuta 2017

ERILLISSOTA

YLE näytti maanantaina 25.9.2017 ohjelman Natsi-Saksan yhteysupseerina Päämajassa toimineesta kenraali Waldemar Erfurthista (1879-1971). Erfurth toimi Mikkelin Päämajassa Jatkosodan vuosina 1941-1944 ja hänen kirjoittamansa päiväkirja ollaan julkaisemassa suomeksi. 1950-luvulla päiväkirjasta julkaistiin ilmeisesti ulkopoliittisista syistä vain Jatkosodan loppuvaiheista 1944 kertova osa. Suomessa oli pitkään vallalla opetus, että vuosina 1941-1944 Suomi ei ollut sotilasliitossa Natsi.Saksan kanssa, vaan kävi erillistä sotaa samaa vihollista, Neuvostoliittoa, vastaan yhteistyötä tarpeen tullen saksalaisten kanssa tehden.

YLEn ohjelman "Mannerheimin kotinatsi" mukaan puheet erillissodasta on paras jo unohtaa. Erfurthin päiväkirjan mukaan Suomi oli Hitlerin Saksan käsityksen mukaan läheinen, ja ehkä jopa tärkein liittolainen sodassa kommunisteja vastaan. Tämä siitä huolimatta, että virallista sopimusta jossa selvästi olisi sanottu Suomen ja Saksan olevan sotilasliitossa sodassa Neuvostoliittoa vastaan, ei ollut allekirjoitettuna.

Ohjelma sai erillissodan puolustajat sekä vastustajat netissä liikkeelle. Minä kuulun jälkimmäisiin. Mielestäni Suomi ja Natsi-Saksa olivat sotilasliitossa keskenään yhteistä vihollista vastaan.

Perustelen tätä mm. sillä, että puolen Suomen, eli koko Pohjois-Suomen puolustus oli ulkoistettu 220.000 saksalaiselle sotilaalle, yhteistyö oli tiivistä ja Saksan tuki Suomelle oli elintärkeää varsinkin kesän 1944 torjuntataisteluissa.

Ehkä Suomi itse piti itseään erillissotaa käyvänä maana, jolla sattumalta samaan aikaan Saksan kanssa oli sota samaa vihollista vastaan, mutta muu maailma piti Suomea Saksan liittolaisena.

Kannattaa pitää myös mielessä, että Suomi ei ole se, joka määrittelee oliko Suomi liitossa Natsi-Saksan kanssa vai ei. Sen määrittelevät Natsi-Saksaa vastaan sotineet valtiot. Ja maailma piti Suomea Saksan liittolaisena, se näkyy muun muassa siinä, että Iso-Britannia siirtomaineen julisti Suomelle sodan Jatkosodan ensimmäisenä vuonna 1941.

Suomi soti Neuvostoliittoa vastaan yhteistyössä ja yhdessä Natsi-saksan kanssa; ehkä virallista sopimusta liittolaisuudesta ei ollut, mutta kanssasotiminen teki suomalaisista ja saksalaisista käytännössä liittolaisia. Mikäli Saksa olisi voittanut sodan, kukaan Suomessa ei puhuisi halaistua sanaakaan erillissodasta, vaan Suomen johtajat kehuisivat Suomen olleen aina natsien paras liittolainen.

Erillissota on siis harhaa ja se pätee vielä nykyäänkin. 2010-luvulla Suomella on sotilaita Afganistanissa ja Irakissa osallistumassa USAn johtamaan Sotaan terroria vastaan. Suomi ei kuitenkaan omasta mielestään ole sodassa islamismia vastaan, vaan sattumoisin tekee nk. "rauhanturvaamista" tukeakseen Yhdysvaltoja sodassa. Perinteisesti rauhanturvaajat ovat puolueettomia, ja heidän tehtävänsä on estää sodan osapuolia sotimasta. Näin ei ole Afaganistanin ja Irakin suomalaisten sotilaitten suhteen; puoli on valittu islamismia vastaan.

Isis on sitä mieltä, että Suomi on heidän vihollisensa. Siinä ei Suomen hallituksen puheet "rauhanturvaamisesta" auta mitään. Suomi lasketaan vihollisten joukkoon ja Isis on jo tehnyt iskuja suomalaisia vastaan.

Islam on suurin uhka maailmalle kommunismin jälkeen. Suomi on Sodassa terroria vastaan oikealla puolella ja mielestäni asioista tulisi puhua rehellisesti oikeilla nimillä: Suomi on sodassa.




torstai 21. syyskuuta 2017

SIVARIT ISÄNMAAN ASIALLA

Olin joitakin aikoja vapaaehtoistyössä Valamon luostarissa ja tutustuin siellä palvelustaan suorittaviin siviilipalvelusmiehiin, joitten nimike pian muuttunee sukupuolineutraaliksi.

Siviilipalvelusta on aina rajoitettu määräämällä sille rangaistuksenomainen pituus, jonka oletetaan saavan miehet valitsemaan pienemmän pahan eli lyhyemmän asepalveluksen pitemmän siviilipalveluksen sijaan. Palvelus on ollut jopa 395 vuorokautta, lyhimmän asepalveluksen ollessa tuolloin 240 vuorokautta. Vielä nykyäänkin siviilipalvelus kestää 347 vuorokautta eli noin 12 kuukautta, lyhimmän asepalveluksen kestäessä 6 kuukautta. Tämä ei ole hyvä asia.

Siviilipalvelus on hyvä vaihtoehto, varsinkin nykyään kun puolustusvoimien sodanajan vahvuutta on rajusti pienennetty. Suomi tarvitsee sodan tai muun kriisin aikana puolustajia, mutta maataan voi palvella muutenkin kuin aseellisesti. Vanhukset ja muut siviilit tarvitsevat hoitoa myös sodan aikana ja siviilityöt täytyy kriisistä huolimatta jonkun tehdä. Tähän tarvitaan koko kansaa sivareina tai jollain muulla nimellä.

Esitän siviilipalveluksen lyhentämistä kuuteen kuukauteen, joka on myös lyhin asepalvelusaika. 

Siviilipalvelusmiehiä ei kannata pakottaa palvelemaan tarpeettoman pitkään kun he voisivat olla työelämässä maksamassa veroja tai opiskelemassa. Siviilipalveluspaikkojakin riittäisi useammalle mikäli siviilipalvelus kestäisi lyhimmän varusmiesajan eli kuusi kuukautta. Silloin siviilipalvelus ei olisi rangaistuksen kaltainen ja siitä tulisi kilpailukykyinen vaihtoehto asepalvelukselle.

On järjetöntä kouluttaa aseisiin satoja tuhansia miehiä, kun sodan tullen aseisiin kutsutaan vain pieni osa koulutetuista. Suomessa on noin 900.000 koulutettua aseikäistä, mutta ei välttämättä asekuntoista miestä puolustusvoimien sodanajan vahvuuden ollessa 230.000 sotilasta. Mikäli enemmän sotilaita tarvitaan korvaamaan kaatuneet, heitä voidaan lisää kouluttaa sodan aikana. Kymmeniä vuosia aiemmin armeijassa ollut reserviläinen täytyy joka tapauksessa kouluttaa sotaa varten uudestaan.

Motivoitunut sivari on yhteiskunnalle hyödyllisempi kuin pakotettuna armeijassa luumuileva varusmies. Tästä syystä siviilipalvelusta tulisi kehittää lyhyemmäksi ja kannustavammaksi kansalaispalvelukseksi, jonka voisi laajentaa koskemaan myös naisia.

Minä en kannata varusmiespalveluksesta luopumista, vaan kansalaispalveluksen  luomista paremmin tulevan sodan vaatimuksia vastaavaksi.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

TERRORISTIEN MURHAAMAT SUOMALAISET

Turussa 18.8.2017 muslimiterroristi murhasi kaksi suomalaista ja yritti murhata kahdeksan ihmistä, jotka selvisivät puukkohaavoilla mutta hengissä. Tätä sanotaan Suomen ensimmäiseksi terroriteoksi sataan vuoteen, Suomen itsenäisyysmiesten tekemien iskujen jälkeen.

Turun kaksi vainajaa eivät kuitenkaan ole ensimmäiset islamilaisten terroristien tappamat suomalaiset, eivätkä varmasti viimeiset. Vuosien mittaan muslimit ovat terrori-iskuissa surmanneet ulkomailla useita suomalaisia, mutta vainajia on tullut tipoittain yksi tai kaksi kerrallaan ja näitä kuolemia media ei muistele aina uusimman iskun jälkeen, kuten tapahtuu esimerkiksi kouluampumisten kohdalla tapahtuu.

Suomen tähänastiset menetykset Sodassa terroria vastaan:

- Kaksi suomalaista liikemiestä ammuttiin autoon Bagdadissa 22.3.2004. Liikemiehet olivat vuosi Irakin valtauksen jälkeen Bagdadissa suomalaisen liikevaltuuskunnan mukana tehdäkseen kauppaa uusien vallanpitäjien kanssa. Ammuttujen ollessa henkilöautossa matkalla Bagdadin sähkölaitokselle, heitä seurasi mustalla autolla kolme miestä, jotka tappoivat takapenkillä olleet suomalaiset konetuliaseilla. Suomalaisten kuljettaja selvisi hengissä.

- Suomalainen 29-vuotias rauhanturvaajaksi nimitetty sotilas surmattiin Maimanassa Afganistanissa IED-pommiksi muutetulla kauko-laukaistulla tykistökranaatilla 23.5.2007. Suomalainen oli jalkapartiossa toisen suomalaisen ja neljän norjalaisen kanssa 100 metrin päässä sotilaitten tukikohdasta. Iskussa kuoli myös afganistanilainen ohikulkija sekä haavoittui partion neljä norjalaista ja yksi siviili.

- Aybakin kaupungissa Afganistanissa surmattiin 15.2.2011 suomalainen sotilas tienvarsiräjähteellä. Kuollut suomalainen oli matkalla ampumaradalle kahden panssaroidun auton saattueessa, kun jälkimmäisen auton kohdalla räjähti. Iskussa ei kuollut muita ihmisiä.

- Kaksi Afganistanissa työskennellyttä suomalaista naista ammuttiin taksiin Heratin kaupungissa 24.7.2014. Murhatut naiset olivat kristityn järjestön Afganistanissa toimivia avustustyöntekijöitä.

- Turussa 18.8.2017 marokkolainen turvapaikanhakija puukotti kaksi suomalaista hengiltä ja haavoitti kahdeksaa muuta ihmistä. Poliisi haavoitti terroristia ampumalla haaroihin ja hän on nyt vangittuna. Terrori-iskusta on ollut pidätettynä ja vangittuna useita ulkomaalaisia, mutta puukottajaa lukuunottamatta heidät on vapautettu. Yksi iskuun liittyvä henkilö pakeni ulkomailla ennen kuin poliisi sai hänet kiinni.

Suomen tähänastinen saldo muslimiterrorille menetettyinä ihmishenkinä on siis kahdeksan, eikä kaksi kuten Suomen media yrittää antaa ymmärtää. Lisäksi tiedetään, että islamilaiset terroristit ovat haavoittaneet ja siepanneet suomalaisia suuren määrän. Tarkan luvun tietää vain Suomen hallitus, sillä kaikkia suomalaisia sotilaita vastaan tehtyjä iskuja sekä sieppaustapauksia ei ole kerrottu julkisuudessa. Tämän on Suomen hallitus ja media myöntänyt Kalevan pariskunnan sieppauksen yhteydessä vuonna 2012. On mahdollista, että tälläkin hetkellä on panttivankina useampia suomalaisia, kuin vain mediassa ollut toukokuussa 2017 Afganistanissa siepattu avustustyöntekijä.


tiistai 5. syyskuuta 2017

HEKUMAN HETKELLÄ

Tänään 5.9.2017 noin kello 14.30 tapahtui se, mitä Suomessa on odotettu; vankkurit kääntyivät länteen eli turvapaikanhakijoiksi itseään väittävät haittamaahanmuuttajat alkoivat poistua Suomesta. Syyksi poistujat sanoivat Suomen huonot olot, alhaiset tuet ja huonon ruuan. Uhon maasta poistumisesta ehkä uskottiin tuovan enemmän rahaa ja palveluja. Torniosta Ruotsin Haaparantaan jalkaisin siirtymisen järjesti Facebookissa Nuor Dawood- niminen olento, joskin Tornion-Haaparannan rajalla liikkui myös pulska, pukuun pukeutunut miekkonen, jonka kauluksessa oli Irakin lippu- pinssi ja joka tiettävästi oli Cenk Uygur- niminen Saksasta paikalle saapunut johtohahmo. Pukumies oli jatkuvasti puhelimessa ja Nuor Dawood näytti ottavan vanhemmalta mieheltä käskyjä vastaan, jotka sitten välitti rivimatuille.

Olin paikalla kahden muun Perussuomalaisen kanssa, ja onneksi lähdin. Tämä oli historiallinen hetki ja olin sitä todistamassa. Matuloisten matkan jatkuminen pois Suomesta on jo sinällään hieno asia, mutta humoristisesti voi todeta, yli 70 vuoteen "sotapakolaiset" ja "sotalapset" eivät ole Suomen kurjuutta Ruotsiin paenneet. Nyt sekin nähtiin, että parrakkaat "17v" "sotaa pakenevat" hipsterihyypiöt ylittivät Ruotsin rajan paremman elämän toivossa. Facebookissa lähtijöiksi ilmoittautui noin 1.300 matua, mutta Ruotsiin lähti eri lähteitten mukaan 42, 47 tai 55 rajarikollista ilman papereita. Ruotsin vastaanottavat poliisit eivät kyllä tulijoitten papereita kysyneetkään.

Tilaisuus Tornion Victorianaukiolla alkoi jo aamupäivällä, kun maastapoistuvat maahantunkeilijat heiluttivat paperilappuja, joissa väitettiin inhimillisyyden epäonnistuneen Suomessa, sandaalisankareitten olevan ihmisiä ja pakenevan terroria. Suomesta vapaaehtoisesti poistumisella uhoavat matuilijat epäloogisesti vaativat uhkaavasti messuamalla lopettamaan pakkopalautukset; "Stop deportations".

Victorianaukiolla Rajalla-kauppakeskuksen vieressä oli runsaasti väkeä. Satoja kotimaisia katselijoita, 50-60 Irakista ja Afganistanista tullutta matua, ja suuri joukko matujen lähtöä kannustavia suomalaisia. Joukossa oli ainakin Perussuomalaisia eri piireistä ja myös Ruotsista, Soldiers of Odineja, MV-lehden Ilja Janitskinin kannattajia oululaisen ASYL-listan kaupunginvaltuutettu Junes Lokka ja varavaltuutettu Tiina "Tuonen joutsen" Wiik lähettämässä skriimiä. Oulusta oli skriimaamassa myös kaupunginvaltuutettu Sebastian Tynkkynen, joka liveskriimilleen 53.000 katselukertaa muutamassa tunnissa.

Median väittämän mukaan Tornion maastapako sujui rauhallisesti mutta väkivaltaakin esiintyi; Nuor Dawood näki Tiina Wiikin kädessä tämän muistoksi ottaman matuloisten paperilapun, sanoi arabiaksi jotain itseään riskimmälle miehelle, joka saman tien meni sieppaamaan paperin suoraan Tiinan kädestä. "This paper not for you", ärjyi matikainen ja pakeni paikalta Tiinan protestien saattamana.

Löysin myöhemmin uuden iskulauselapun ja luovutin sen Tiina Wiikin kokoelmaan ja sama miekkonen oli kuuleman mukaan uhonnut vievänsä senkin, muttei uskaltanut poliisin vieressä olon takia. Poliiseja olikin partiokaupalla sekä Suomesta että Ruotsista. Torniossa oli varauduttu mutikaisten rähinään ja väkivaltaan antamalla Rajalla-kauppakeskuksen työntekijöille varoitus tapahtumasta ja ohjeistamalla nämä pakenemaan rähinän alkaessa.

Muutaman tunnin messuamisen jälkeen kävelijät taapersivat HaaparantaTornion bussiasemalle, jonne saapui bussi noutamaan heidät Bodenin vastaanottokeskukseen, poislukien muutama, jotka jatkoivat matkaansa ominpäin tai päättivät jäädä Suomeen. Nuor Dawood ei lähtenyt suojattiensa mukana.

Tapahtuman suosituin hahmo oli kemiläinen kansallismielinen Tuukka Kuru, jolla oli Tiina Wiikin valmistama kyltti, jossa luki: "SWEDEN SAYS WELCOME #Justdoit". Kyltti oli tehty sarkastisella mielellä kannustamaan poistumaan Suomesta, ja Tuukka sain nuivilta kehuja. Sarkasmi meni kuitenkin matuloilta ja Suomen sekä Ruotsin medioilta yli hilseen ja he luulivat Tuukka Kurua ruotsalaiseksi suvakistiksi, joka oikeasti toivotti matuilijat tervetulleeksi Ruotsiin. Median edustajat olivat Tuukkaa haastateltuaan pettyneen oloisia ja useimmille matuille nuiva totuus ei valjennut.

Lähteneet olivat vain pisara matumeressä, mutta alku sekin. Kunhan sana joukkopaosta Suomesta Ruotsiin leviää somessa, juhlapaikanhakijat miettivät tarkemmin tullako Suomeen vai mennä Ruotsiin tai muualle. Pessimistit ovat jo sanoneet, että lähteneet lähetetään Dublin-asetuksen mukaisesti takaisin Suomeen, mutta itse uskon heille jollain perusteella maassaololupa Ruotsiin löytyvän tai sitten he jäävät maahan laittomiksi maassaoleskelijoiksi, elleivät jatka esimerkiksi Saksaan tai Ranskaan. Eikä Dublin-asetusta ole juuri missään noudatettu, miksi nytkään?Suomeen turvapaikan varjolla saapuneet ovat turisteja, ja turisteina he haluavat uusia maisemia ja kokemuksia. Eivät he Suomeen palaa, moni heistä onkin saanut kielteisen päätöksen valheellisilla perusteilla tekemäänsä turvapaikkahakemukseen. Eräälläkin Junes Lokan haastattelemalla oli jo neljä kielteistä päätöstä. Uusi maa, uudet kujeet ja uusi hakemus uudessa maassa on pelin henki.

Pelkäsin viime hetkeen asti matujen kääntyvän kannoillaan takaisin Suomeen, ja helpotukseni nähdessäni bussin liikkuvan sai hymyn kasvoille. Oli suorastaan hekumallista nähdä ruotsalaisen taikamaton eli kalixlaisen Johanssonin bussin mustien pyörien vievän itämaan tietäjiä kohti länttä; Ruotsia ja pois Suomesta. Enemmän tätä.

Paikalla olevat todistajat, minä mukana, taputimme bussin liikkuessa  kohti Bodenia. Ruotsalaiset poliisit ja suvakistijärjestöjen edustajat katsoivat myrtyneinä iloamme, mutta se ei mielialaa laskenut. Minäkin vilkutin lähtijöille naama messingillä. Näyttivät vilkuttavan takaisin.

Nuor Dawood tiettävästi jäi Suomeen. Toivottavasti hän takapirunsa avulla järjestää tällaisia ilon päiviä useampiakin. Matuloisten kohdalla asia on näin: Ruotsista he ovat tulleet ja Ruotsiin heidän tulee palaaman.


perjantai 1. syyskuuta 2017

VIIMEINEN SUURI KIRJAILIJA

Olen juuri julkaissut kolmannen kirjani; runokokoelman Musta sappi ja muita runoja. Oman hengentuotteen pitäminen kädessä on suoraan sanottuna hieno tunne, sitä melkeinpä voisi verrata isäksi tuloon.

Pientä varjoa ilooni toi teknologia. Kauanko kirjailijat vielä voivat kirjojaan naputella? Erilaiset algoritmit tekevät jo paljon töitä, joihin ennen tarvittiin uuttera ihminen. Keinotekoinen äly on vain ajankysymys ja uskon että luova työ tulee aikanaan siirtymään kokonaan koneille ja muulle tekniikalle.

Käännöksiä tehdään jo yleisesti Internetin käännöskoneilla ja vaikka lopputulos toisinaan on humoristinen, niin tekniikka kehittyy ja ihmiskääntäjät jäävät tarpeettomiksi. Kun kone kääntää nopeammin, halvemmalla ja paremminkin, ei ole tarvetta ihmisille.

YLE kertoi tänään 1.9.2017 että espoolaisen Lintumetsän koulun 8D-luokka käyttää runojen tekoon Helsingin Yliopiston tutkijoitten kehittämää runokonetta.Oppilas laittaa Espoossa runon alkuun, ja runokone käyttää kymmeniä tuhansia tallennettuja runoja jatkon kehittämiseen. Tämä ei lupaa hyvää kaltaisilleni yksin kotona pohtiville runoilijoille.

Todennäköisesti jo nyt on mahdollista ohjelmoida tietokone kirjoittamaan vaikkapa elokuvakäsikirjoitus, ja mikä ettei romaani tai novelli. Käännöksiä siis tehdään jo koneitse ja runojakin antamalla tietokoneelle pikku sysäys oikeaan suuntaan.

Uskon että tulevaisuudessa, mikäli nykyinen yhteiskunta ei romahda esiteolliseen aikaan, kirjailijoita, runoilijoita, kääntäjiä, toimittajia ynnä muita ei enää tarvita. Noin 30-50 vuotta ja tietokoneet sekä algoritmit tekevät luovan työn. Näyttelijätkin ollaan jo nyt korvaamassa tietokoneella luoduilla hahmoilla, ja käsikirjoittajat menevät siinä mukana. Naputellaan vain asiasanat koneelle ja valinnan mukaan tietokone kehittelee romkomin, kauhuelokuvan, urheilu- tai rikosuutisen tai pula-ajalle sijoittuvan historiallisen romaanin ja niin edelleen.

Mielenkiintoiseksi homma menee, kun ihmistä ei tarvita edes ohjelmoimaan konetta, vaan koneet ohjelmoivat itse itsensä. Vain yleisö on ihmisiä.

Kirjailijat ja muut luovaa työtä tekevät ihmiset ovat katoamassa. Tällä hetkellä kehitys on väistämätön. Tulevaisuus näyttää tarvitaanko enää edes poliitikkoja vai tekisikö tietokone päätökset paremmin ja rehellisemmin kuin ihminen.

Siinä on minulle ja kaltaisilleni tavoitetta; olla viimeinen suuri (ihmis)kirjailija. Stephen Kingiä ei helpolla lyödä ja muitakin on, ja luultavasti juurikin Stephen King (alunperin Spansky), jää historiaan viimeisenä suurena kirjailijana. Seuraava suuri kirjojen kirjoittaja saattaa hyvinkin olla nimeltään tai tunnukseltaan jotain tyyliin HAL 9000 tai Ernest Borg Nine.