AVARUUSVALTIO SUOMI

Kirjoitukseni vuodelta 2017. Katri Kulmunin idea avaruushallinnosta on hyvä ja avaruusteknologia on uusi Nokia. Joko Suomelle tai jollekin muulle

Kuusikymmentä vuotta maailman ensimmäisen satelliitin matkasta avaruuteen, Suomikin liittyi avaruusvaltioitten sarjaan lähettämällä Maan ulkopuolelle ensimmäisen kokonaan oman satelliitin nimeltä Aalto-2. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, kuten sanonta kuuluu. Mahdollisesti jo muutaman vuoden sisällä Suomi saa myös oman astronautin Vesa Heilalan päästessä varaamalleen kaupalliselle avaruuslennolle, siis mikäli amerikansuomalaista astronauttia Timothy Kopraa ei oteta lukuun.

Suomen astumista avaruusaikaan on suunniteltu ja odotettu pitkään; jo 1980-luvulla kaavailtiin suomalaisen kosmonautin lähettämistä avaruuteen jollakin Neuvostoliiton avaruusohjelman lennolla, mutta tämä kuivui jostain syystä kasaan.

Suomen jotos avaruuteen on ollut pitkä, mutta etenee koko ajan. Avaruusteknologia onkin yksi ala, jolta kauan kaivattu uusi Nokia saattaisi löytyä. Mikäli isompia mullistuksia ei Maan päällä tapahdu, maailman tulevaisuus on avaruuden varassa. Satelliitteja ja niitä avaruuteen vieviä kantoraketteja- ja sukkuloita tullaan tarvitsemaan lisää. Suomen tulisikin tarjota esim satelliittien suunnittelupalveluja rahakkaille, mutta ilman tietotaitoa ja tämän lajin voimavaroja oleville maille, yrityksille ja järjestöille. Todennäköisesti satelliiteista tulee piakkoin sarjatuotantotavaraa ja siihen saumaan Suomen tulisi iskeä ennen kuin Kiina ottaa markkinat haltuunsa. Kantorakettien ja - sukkuloitten osia, tai miksei koko hoitoakin voidaan rakentaa Suomessa. Kännykkä- ja jäänmurtaja tms- teollisuudesta ei ole mahdoton teknologialoikka avaruusbisnekseen. Nokiakin alunperin siirtyi kumisaappaitten tuotannosta IT-teknologian jätiksi.

Toivoisin Oulun Yliopiston ja ammattikorkeakoulun osallistuvan Suomen avaruusteknologian kehitykseen, oululaisilla on siihen hyvät edellytykset.

Maailma on avoin kuten sanotaan, ja nyt avaruuskin on Suomelle ja Oululle avoinna. Latu avaruuteen on avattu ja nyt sitä tulisi hiihtää kohti suurta tulevaisuutta.

MORMONIEN KOSTON ENKELI

Myyttisen Villin Lännen katsotaan olleen vuosina 1795-1912. Vielä 1900-luvun puolella pyssymiehet ratsastivat pakoon posseja ryöstön jälkeen ja viimeinen intiaanitaistelu käytiin vuonna 1911 karjaa varastaneita shoshoneja vastaan.

Lännen legendoja on lukemattomia ja yksi heistä on mormonien puolustaja ja lainvalvoja Orrin Porter Rockwell.

Vuonna 1823 Massachusettsissa syntynyt Porter Rockwell tutustui mormonikirkon perustajaan Joseph Smithiin ja liittyi mormoneihin vuonna 1830 New Yorkin osavaltion Ontario Countyssa. Rockwellin kerrotaan keränneen marjoja auttaakseen Mormonien kirjan painatuksessa.

Mormoneihin suhtauduttiin epäillen, muun muassa moniavioisuuden vuoksi ja he joutuivat toistuvasti hyökkäysten kohteeksi. Kirkon perustaja lähetti Orrin Porter Rockwellin Missourin Jackson countyyn perustamaan mormonien uutta tukikohtaa. Mormonien vaikeudet muun väestön kanssa jatkuivat myös Missourissa ja Joseph Smith perusti miliisijoukon nimeltä Israelin armeijat puolustamaan mormoneja. Porter Rockwell, joka tunnettiin nimellä "Old Port" liittyi tähän joukkoon ja huomasi olevansa tarkka ja pystyvä asemies. Rockwell ja hänen vaimonsa olivat arvostettuja vieraita kirkon johtajien kodeissa, joissa keskusteltiin mormonien suojelusta väkivaltaa vastaan.

Vuoteen 1838 mennessä väkivalta mormonien ja missourilaisten välillä kiihtyi niin suureksi, että konfliktia kutsuttiin Missourin mormonisodaksi. Mormonien miliisin Israelin armeijoitten sisälle muodostui astetta tiukempi aseistettu ryhmä nimeltä Daanilaiset, jotka olivat valmiita iskemään lujempaa ja väkivaltaisemmin mormonien vihollisia vastaan. Porter Rockwellin sanotaan olleen Daanilaisten johtaja, mutta tämä on pelkkää arvailua.

Vuonna 1838 Missourin kuvernööri Lillburn Boggs antoi määräyksen kohdella mormoneja maahantunkeutuneina vihollisina. Boggs käski joko ajamaan mormonit osavaltiosta tai surmaamaan nämä. Missourin mormonisota jatkui ja 1842 kuvernööri Boggsia ammuttiin ikkunan lävitse hänen kotonaan. Boggs sai päähänsä kaksi luotia, yhden kurkkuun ja yhden niskaan mutta selvisi hengissä. Rikkoutuneen ikkunan takaa löydettiin yliladattu ase, joka ilmeisesti putosi ampujan kädestä suuren rekyylin vuoksi. Ase oli varastettu paikallisesta kaupasta.

Porter Rockwell tunnettiin jo mormonien nyrkkinä ja ilman varmoja todisteita, hänet vangittiin kuvernööri Boggsin murhan yrityksestä. Rockwell kielsi osallisuutensa ja kertoi kuulustelijoille "En koskaan ammu ketään" mutta hän sanoi kuulusteluissa myös näin:

"Jos minä ammun, uhri kuolee! Ja hän (Boggs) elää yhä?"

Porter Rockwell vapautettiin todisteitten puutteessa yhdeksän kuukauden vankeuden jälkeen. Joseph Smith oli muuttanut Illinoisiin ja Rockwell seurasi perässä. Joseph Smith toivotti hänet tervetulleeksi takaisin joukkoon.

Tiettävästi Joseph Smith sanoi näin Rockwellille hänet uudelleen tavattuaan:

"Jos pysyt uskollisena mormoneille, et aja partaa tai hiuksia, et kuole luodista tai puukosta!"

Porter Rockwell toimi Joseph Smithin henkivartijana, mutta vuonna 1844 väkijoukko onnistui lynkkaamaan Mormonien johtajan. Uusi johtaja Brigham Young, jonka henkivartija Rockwell myös oli, päätti viedä mormonit muualle elämän rauhassa. Hänen johdollaan mormonit asettuivat Utahiin ja perustivat Salt Lake Cityn. Alue on edelleen vahvaa mormoniseutua.

Ennen lähtöä Utahiin mies nimeltä Frank A. Worrell tappoi Hancock countyn mormonisheriffin Jacob Backentosin. Surmaa ei jätetty kostamatta. Porter Rockwell nimitettiin samantien varasheriffiksi ja siinä ominaisuudessa hän ampui Worrellin hengiltä. Koska Worrell oli murhaepäilty ja hänet tappoi lainvalvoja, tapaus oli Villin Lännen tapojen mukaan kunnossa ilman turhia miettimisiä.

Vuonna 1849 Orrin Porter Rockwell oli Utahin territorion ensimmäisiä lainvalvojia. Työssään hän ei hienostellut ja käynyt elokuvista tuttuja kaksintaisteluja pölyisellä kadulla. Rockwell piti mukanaan kahta niin sanottua "koston enkeliä" eli revolvereita, joitten piippu oli sahattu alle kolmen tuuman (7,5 sentin) pituuteen. Tällaisella aseella ei pysty ampumaan tarkasti, mutta ne saa nopeasti esille ja ovat läheltä laukaistuna tappavia. Koston enkeleitä käytettiin lain molemmin puolin.

Orrin Porter Rockwellin taktiikka oli yksinkertainen: hän meni kohteensa lähelle, tempaisi lyhyeksi sahatut reveolverit esille ja tyhjensi ne kohteena olevaan rikolliseen tai mormonien viholliseen. Vuosien mittaan Rockwellin maine pysyymiehenä kasvoi ja niin kasvoi myös "koston enkelien" kaliiperi kaliiperista 0.32 ylöspäin.Elämänsä loppupuolella raju maine piti yritteliäät pyssymiehet loitolla ja Rockwellille riitti lainvalvojan työssä yksi 0.36 kaliiperinen Colt Navy- revolveri.

 Vuonna 1869 Rockwell kertoi tapoistaan näin:

"En koskaan tapa ketään, joka ei sitä ansaitse."

Lausahduksen teki kuuluisaksi näyttelijä John Wayne, joka käytti sitä elokuvissaan.

Orrin Porter Rockwell ei pitänyt kirjaa tapoistaan. Hän ei välttämättä osannut edes lukea tai kirjoittaa vaan oli käytännön väkivallan virkamies. Hänen uskotaan uransa aikana tappaneen 24 miestä. Orrin Porter Rockwell kuoli kesäkuussa 1878 luonnollisista syistä. Joseph Smithin Raamatusta tuttu ennustus piti siis ehkä paikkansa. Kuollessaan Rockwell odotti oikeudenkäyntiä kahden miehen murhasta.

Orrin Porter Rockwell on ollut hahmona useissa lännenelokuvissa ja televisiosarjoissa.

FAHRENHEIT 451

Viime aikoina äänikirjat ovat nostaneet suosiotaan. Vuonna 2019 äänikirjoja myytiin Suomessa yli 11 miljoonalla eurolla. Myynnissä oli nousua lähes 130 prosenttia. Samana vuonna kaunokirjallisuutta myytiin Suomessa noin 32 miljoonalla eurolla.

Kirjallisuuden harrastaminen muodossa tai toisessa on hyvä asia, mutta näen äänikirjoissa myös uhkan. Äänikirjojen kuuntelu on monille pelkkää taustahälyn luomista, koska nykyihmistä hiljaisuus usein ahdistaa. Kuuntelemalla äänikirjaa kuuntelija torjuu hiljaisuutta, mutta ei keskity kuuntelemaan teosta. Äänikirja "soi" taustalla kotona puuhaillessa, mutta sitä ei todella kuunnella.

Äänikirja on helppo tapa tutustua kirjallisuuteen, mutta se ei korvaa lukemista. Paperisen kirjan tekstiin täytyy keskittyä pysyäkseen mukana sen juonessa. Jokainen sana ja kirjain on luettava tai ainakin vilkaistava läpi ja ymmärrettävä sen merkitys, jotta kirja aukeaa lukijalle.

Mikäli äänikirja todella lyö itsensä läpi ja tietokoneet sekä niitten tarjoamat palvelut muuttuvat äänellä, silmien liikkeellä tai ajatuksilla ohjattavaksi, silloin ei enää ole käyttöä ole käyttöä luku- ja kirjoitustaidolle. Jos saamansa viestin voi kuunnella ja vastauksen kännykkään sanella, ei tarvitse osata lukea tai kirjoittaa.

Suomessa on opetettu kansaa lukemaan ja kirjoittamaan 1500-luvulta lähtien mutta nyt on olemassa mahdollisuus, että luku- ja kirjoitustaito tulevat muutaman sukupolven kuluessa katoamaan tarpeettomina. Kun kirjat, uutiset ja televisio-ohjelmat kuunnellaan, katsellaan ja kuvakulmaa muunnellaan, ei enää ole tarvetta lukea ja kirjoittaa.

Sähköisesti tallennettuja kirjoja on mahdollista muuttaa, toisin kuin painettua sanaa. Painettu kirja ja sen sisältö  säilyy sellaisena kuin se on painettu, ja kun kirjaa on painettu sekä jaettu runsaasti, kaikkien kappaleitten tuhoutuminen on epätodennäköistä. Sähköisessä muodossa olevan kirjan sisältöä voidaan nappia painamalla muuttaa kulloinkin vallitsevan politiikan mukaiseksi.

Kirjailija Ray Bradbury kirjoitti kirjassaan Fahrenheit 451 maailmasta, jossa painettu sana oli kielletty. Olemme matkalla tällaiseen maailmaan, mutta siinä ei Guy Montag ratsaa ihmisten kirjahyllyjä polttaen löytämänsä kirjat vaan ihmiset itse luopuvat kyvystään lukea, kirjoittaa ja tutkia itse.