URHEILUN SUURVALTA

Suomessa arvostetaan urheilijoita lajista riippumatta. Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomi oli urheilun suurvalta, joka otti mitaleita ja voittoja ympäri maailmaa. 

Siitä huolimatta, että Leijonat ottivat jääkiekon mestaruuden toukokuussa, on myönnettävä suomalaisen urheilun kulta-ajan olevan loppupuolella. Enää ei tule Suomesta paavonurmia, juhamietoja ta mattinykäsiä. Suomalaiset ovat hyvinvoinnin kyllästämiä ja harva viitsii panostaa urheilijan uraan sekä luopua helposta elämästä eriväristen mitaleitten, tontin kotikunnasta ja iltapäivälehtien lööppimaineen saadakseen. Vaikeuksien kautta voittoon ei sovi meille 2000-luvun suomalaisille. Ei ole sattumaa, että moni Suomen parhaiten menestynyt urheilija on maahanmuuttaja. 

Suomella on kuitenkin mahdollisuus päästä uudelleen urheilumaailman huipulle. Sähköinen e-urheilu on nousussa maailmalla ja jo nyt moni suomalainen pelaaja on saanut mainetta peleillään. Tässä e- urheilussa on siis kyse tietokoneilla, Internetissä pelattavista peleistä.

Sähköisessä urheilussa ei ole niin väliä, vaikka ruokavalio olisi limsaa ja lihapiirakoita eikä ikinä kävisi lenkillä; se sopii siis nykyisille suomalaisille ikään ja kuntoon katsomatta. 

Suomi on teknolgiamaa ja Oulu on teknologiakaupunki, jossa löytyy tekninen osaaminen pelien kehittämiseen ja monia e-urheilijoita jo nyt. Mikäli e-urheiluun saisi samankaltaista tukea ja mahdollisuuden kokeilla taitojaan, siinä olisi Suomelle kultainen tilaisuus olla taas teknologian ja urheilun kärjessä.

Jonain päivänä tulevaisuudessa e-urheilijat ovat yhtä ihailtuja ja suosittuja urheilijoita kuin nykyään jääkiekon tai jalkapallon pelaajat. Epäilemättä tietokonepelit ovat ennemmin tai myöhemmin olympialajeja.

Ehdotan, että urheiluseurat tai perustettavat e-urheiluseurat alkavat organisoida tietokonepelien pelaamista urheilulajina. Koulujen liikuntatunneilla voidaan myös pelata tietokonepelejä ainaisen hikiliikunnan sijaan. Liikuntatuntien alkuperäinen tarkoitus ei ollut saada nuoria liikkumaan, vaan saada selvää, kenestä voisi tulla ammattiurheilija.

Ouluun, tai ainakin jonnekin Suomeen, kannattaisi myös perustaa kansainvälinen pelitilaisuus, josta uutisoitaisiin netissä ja mediassa ympäri maailmaa. Pelaajien ei välttämättä tarvitsisi tulla Ouluun, vaan jokin järjestö tai laitos toteuttaisi kisat netissä. 

Hikiliikunta ja urheilijoitten seurueineen rahtaaminen kisoihin maapallon toiselle puolen on ympäristön kannalta järjetöntä. Kotisohvalta netissä tapahtuva urheilu on sen sijaan tulevaisuutta. 

SPARTAKIADIT- KOMMUNISTIEN OLYMPIALAISET

Helmikuun 9. päivä 2018 Etelä-Korean Pyengchangissä alkavat järjestysnumeroltaan 23. talviolympialaiset. Olympialaisia vietettiin aikoinaan antiikin Kreikassa ja perinne elvytettiin 1800-luvulla parin tuhannen vuoden tauon jälkeen.

Olympialaiset ovat politisoituneet ensimmäisten nykyaikaisten, amatööreille tarkoitettujen vuoden 1896 Ateenan olympialaisten jälkeen ja niissä on poliittisia kiemuroita varsinkin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton/ Venäjän välillä.

Kylmän sodan aikana Länsimaat ja Itäblokki eivät sietäneet toistensa tuotteita, vaan kehittelivät toistensa ajatuksista omat versionsa. Lännessä oli Coca-Cola ja Idässä itäsaksalainen Vita-Cola, Lännessä käytettiin nylonia ja Itäblokissa dederon- tekstiiliä ja niin edelleen. Kaikesta tehtiin oma versio, lähinnä länsituotteista Itäblokissa, jotta kommunistien ei tarvitsisi tukea Lännen kapitalistiyhtiöitä.

Alunperin kommunistinen Itäblokki ei ollut mukana myöskään Olympialaisissa vaan Neuvostoliitto kehitti Olympialaisten vastineeksi Spartakiadit- kisat. Nimi viittaa Olympialaisten kotimaahan Kreikkaan, mutta itseasiassa Neuvostoliitto nimesi kisat orjakapinaa Italian niemimaalla ennen Kristuksen syntymää johtaneen gladiaattori Spartacuksen mukaan.

Urheilu kiinnosti ihmisiä Rautaesiripun väärällä puolellakin, siinä missä Lännessäkin, ja Neuvostoliitossa esimerkiksi Punainen Urheiluinternationaali PUI järjesti työläisten urheilukilpailuja 1920-luvulla. Pian saatiin ajatus kansainvälisistä urheilukisoista kilpailemaan Olympialaisten kanssa ja ensimmäiset Spartakiadit järjestettiin Moskovassa vuoden 1928 kesällä. Osallistujia oli 19 eri maasta ja kaikenkaikkiaan 650 urheilijaa, joista suomalaisia oli noin 80. Mukana oli muun muassa legendaarinen nyrkkeilijä Gunnar "GeeBee" Bärlund.

Samana vuonna järjestettiin Norjan Oslossa myös talvi-Spartakiadit, joihin osallistui pienempi joukko suomalaisia, viisi urheilijaa.

Spartakiadit hiipuivat 1930-luvulla ja toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton liityttyä kansainväliseen olympialaliikkeeseen ennen vuoden 1952 Helsingin olympialaisia, mutta niitä järjestettiin edelleen Neuvostoliiton kansallisen tason kisoina 1980-luvulle asti. Vuoden 1979 Spartakiadeihin osallistui 25 suomalaista urheilijaa. Moskovan vuoden 1980 Olympialaisia edeltäneisiin Spartakiadeihin osallistui ulkomaisia urheilijoita ensi kertaa vuoden 1928 Spartakiadien jälkeen.

Spartakiadikisoja oli Kylmän sodan aikana myös Itä-Saksassa ja Tsekkoslovakiassa ja Vladimir Putinin johtama Venäjä on vielä tällä vuosituhannella pohtinut Spartakiadien palauttamista joko kansallisina tai kansainvälisinä kilpailuina.

Vladimir Iljits Lenin sanoi aikoinaan "Uskonto on oopiumia kansalle". Pitänee paikkansa, mutta myös urheilu on kansalle oopiumia, joka pitää massat miettimästä miten asioitten pitäisi olla ja kuuliaisina vallanpitäjille.