RUOTSIN AUTOINFERNO

Pitkään on Suomessa hoettu "voimme välttää muitten maitten tekemät virheet" maahanmuutossa ja kotoutuksessa, suvakistien kieltäytyessä vastaamasta kysymykseen "Mitä virheitä Ruotsi on tehnyt?".

Kuitenkin Suomi orjallisesti seuraa Ruotsin esimerkkiä vaikka lopputulos on Suomessakin uutisissa. Sisäministeri Kai Mykkäsen älytön ehdotus sosiaalipalvelujen lisäämisestä maahanmuuttajille ja lähiöpoliisien virkojen perustamisesta on Ruotsin esimerkin seuraamisen kammottava esimerkki.

Mitä Kai Mykkänen & Suomen hallitus luulee Ruotsin tehneen kun autopalot ja melkakointi levisivät 1990-luvulla? Ruotsi ei pyöritellyt peukaloita vaan lisäsi maahanmuuttajien sosiaalipalveluja sekä perusti lähiöihin lähipoliisijärjestelmän. Eli Ruotsi on parikymmentä vuotta tehnyt autopalojen ja mellakoinnin estämiseksi juuri sen, minkä Suomi aikoo tehdä nyt perässä.

Sosiaalipalvelujen lisääminen ja lähiöpoliisien perustaminen ei toiminut Ruotsissa eikä tule toimimaan Suomessa. Ruotsin ratkaisun tulokset ovat jo muutaman päivän olleet Suomenkin uutisissa.

#MOREDEPORTATIONS

Vihreitten eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen yritti estää henkilön, jonka uskoi olevan turvapaikanhakija, palauttamisen Berliiniin kieltäytymällä istumasta paikalleen Saksaan Helsinki-Vantaan lentoasemalta lähtevässä koneessa.

Vihreä khmer Pennanen skriimasi tapahtuman Internetiin ja kun hän edelleen kieltäytyi istumasta paikalleen estäen konetta nousemasta, poliisi poisti Pennasen koneesta.

Aino Pennanen ei tuntenut tapausta tai poistettavaa mieshenkilöä. Hän ei tiennyt miksi tämä palautetaan ja miksi juuri Saksaan tai mitään muutakaan. Pennanen näki arvatenkin "ulkomaalaisen näköisen miehen" koneessa ja päätti henkilön olevan pakolla palautettavat turvapaikanhakija.

Pennanen siis syyllistyi rasismiin päättäessään kaiketi miehen ihonvärin ja ulkoisten seikkojen perusteella, että tämä on "kuolemaan palautettava" oleva turvapaikanhakija. Hän saattoi olla vapaaehtoinen palaaja tai tuomittu/ Saksassa etsintäkuulutettu rikoksesta epäilty.

Saksa ei ole ole konfliktialue. Sinne on suhteellisen turvallista mennä; juuri Saksan Berliiniinhän Aino Pennanenkin oli matkallam vieläpä miehensä ja jälkikasvunsa kanssa. Aino Pennasen matka keskeytyi ilmaliikenteen häirintään, mutta hänen miehensä ja lapsensa ovat nyt mummonsa luona Saksassa, joka Pennasen mukaan on liian vaarallinen matuille.

Juttu on saanut tulta nurkan alle ja netissä roihuaa keskustelu, jopa riitely, puolesta ja vastaan. Toisten mielestä Pennanen on kansalaistottelemattomuuden sanakari ja toisten mielestä liikennettä estävä terroristi. Vihreitten puheenjohtaja Touko Aalto on näkyvästi puolustanut vihreää Aino Pennasta.

Kansalaistottelemattomuus vääryyden vastustamiseen on hyvä asia ja sitä on käytettävä kun lailliset keinot eivät riitä.  Ongelma tietysti on, mikä on "vääryys". Minusta matujen Suomeen päästäminen on väärin ja Aino Pennanen luultavasti vaatisi minulle ankaraa rangaistusta, jos ajan asiaani kansalaistottelemattomuudella. Rikollisen ja kansalaisoikeustaistelijan ero tiedettään vasta, kun kamppailu on ohi ja voittaja pitää valtaa. Nyt kamppailu on vasta käynnissä.

Touko Aalto ja muut suvakistit vaativat Suomea takaamaan ulkomaalaisten turvallisuuden ulkomailla vaikka Suomi ei pysty edes takaamaan suomalaisten turvallisuutta Suomessa. Ulkomaalaisten turvallisuus ja hyvinvointi ulkomailla ei ole Suomen viranomaisten vastuulla, vaan Suomen viranomaisten vastuulla on suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi Suomessa.

Vaatimus, että Suomi takaa ulkomaalaisten turvallisuuden ulkomailla mutta ei suomalaisten turvallisuutta Suomessa, asettaa suomalaiset ja ulkomaalaiset eriarvoiseen asemaan. Mihin unohtui suvakistien vaatimus tasa-arvosta vai joko Orwellin vuosi 1984 on saapunut myöhässä ja "toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?"

TEOLOGIA EI KUULU YLIOPISTOON

Helsingin yliopisto aloittaa syksyllä 2018 islamilaisen teologian ja sharialain opetuksen. Suomalaisen veronmaksajan kustantamalla koulutuksella on ilmeisesti tarkoitus torjua suomalaisten lähtöä ulkomaille islamia opiskelemaan ja saamasta radikaalia islamin opetusta. Suomessa järjestettävä islamin opetus kuitenkin vesittää tarkoituksensa sillä, että koraanin kriittinen tutkiminen on suljettu pois ja koraania opiskellaan sen omista lähtökohdista.

Uutinen islamilaisen teologian opiskelusta sai minut pohtimaan teologiaa tarkemmin. Uskontoa tutkiva teologia eli jumaluusoppi on se opinala, josta nykyinen yliopistojärjestelmä on saanut alkunsa keskiajalla ja vielä 2000-luvulla teologiaa opetetaan yliopistoissa.

Näin ei pitäisi olla. Jumaluusopin opettaminen julkisin verovaroin ei ole paikallaan enää kolmannella vuosituhannella. Pappeja, ja ehkäpä imaamejakin tarvitsee kouluttaa mutta se kuuluisi kirkoille ja moskeijoille itselleen niitten omissa oppilaitoksissa ja omilla varoillaan. Suomen luterilaisella kirkolla on kolmen miljardin euron omaisuus, josta käteisenä pankkitileillä ja arvopapereina miljardin verran. Näin ainakin parin vuoden takaisen uutisen mukaan. Siitä rahasta tulisi riittää myös pappien koulutukseen.

En väitä teologian olevan huuhaata, mutta teologian opiskeluja käytetään myös väärin. Mediassa on ollut opiskellijoita, jotka eivät ole kiinnostuneet jumaluusopista tai urasta kirkossa, vaan hakevat teologiseen tiedekuntaan, koska sinne on helpoin päästä ja yliopistossa valeteologit opiskelevat sitten kauppa- tai oikeustieteitä akateemisen vapauden turvin. 

Teologian opiskelu ja pappien sekä imaamien ynnä vastaavien koulutus olisi paras järjestää kirkon ja moskeijan omasta toimesta vanhan pappisseminaarin tyylisissä opinahjoissa. 

Jumaluusoppi ei enää kuulu yliopistoon huolimatta paikastaan yliopistojen historiassa.

ME PÄÄTALOT 2

Olin vuonna 2017 Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksessa Taivalkoskella. Koulutukseen kuului neljä viikonlopun mittaista lähiopiskelujaksoa, joissa käsiteltiin viikonloppujen välissä kirjoitettuja tekstejä.

Itselleni opiskelu avautui viiveellä; oletin ensin, että joka jaksolle kirjoitettaisiin uusi teksti käsiteltäväksi eli esimerkiksi neljä lähijaksoa olisi neljä eri novellia. Näinhän se ei kuitenkaan ollut, vaan Taija Tuomisen opastuksella ja kurssitovereitten kannustuksella ensin kirjoitettaisiin tarina tai tarinan alku ja sitä vuoden mittaan kotona sekä Taivalkosken lähijaksoilla jalostettaisiin pitemmälle; novelliksi/ novellikokoelmaksi, romaaniksi tai vaikkapa runokokoelmaksi.

Lyhyitten kirjoitusten kirjoittamisen osasin jo. Pystyn kirjoittamaan A4-pituisen  kelvollisen tekstin lähes helposti ja muutaman A4-sivun mittaisen novellinkin pystyn saamaan aikaan ilman suurempaa luomisen tuskaa.Kirjoitin kurssille neljän sivun mittaisen novellin Vaalivalvojaiset, joka on fiktiivinen kuvaus Oulun Perussuomalaisten vaalivalvojaisista kuntavaalipäivänä 9.4.2017. Tapahtumat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta pohjautuvat todellisuuteen, joko Perussuomalaisissa tai puolen vuosisadan mittaisen elämäni aikana tapahtuneeseen tai tapaamiini ihmisiin. Tosielämän Robert Keinänen on ollut mukana Big Brotherissa, Jenna Timosen hahmo rakennutti hirsitaloa miehensä kanssa ja ohitseni kulkenut itkevä israelilainen tyttö todella kulki ohitseni Jaffassa vuonna 1995.

Kun Taija Tuominen selitti, että kirjoitettua tekstiä tulee lihottaa ja jalostaa, niin olin uuden opin edessä. Minulla oli ollut siihen asti tapana kirjoittaa, julkaista ja unohtaa mutta nyt opettelin keskeyttämään kirjoittamisen ja jatkamaan sitä myöhemmin; seuraavana päivänä tai viikon kuluttua.

Oppi meni kurssin aikana päähäni ja nyt kykenen jatkamaan siitä, mihin aiemmin olin lopettanut.Vaalivalvojaiset turposi vuodessa neljästä sivusta viiteenkymmeneen A4-sivuun, ja julkaisin sadan A5-sivuisen pienoisromaanini vuoden 2018 alussa.

Tänä vuonna menin jatkokurssille. Viikonlopun aikana tapasin tuttuja ja sain evästyksiä uuteen kirjaani, joka kertoo vanhan tarinan katoavasta liftarista käärittynä maahanmuuttokriittiseen huopaan. Itseasiassa kertomukseni alkua ei varsinaisesti haukuttu, mutta siinä sanottiin olevan "kaikki turvapaikanhakijoihin liitetyt ennakkoluulot". Toisaalta ideaani sanottiin myös "huikeaksi". Kun saa sekä kritiikkiä että kehuja, ollaan oikeilla jäljillä.

Vielä olisi marraskuussa uusi jatkokurssi ja mikä ettei vuoden mittaista kurssia voisi käydä uudelleenkin. Ideoita minulla on, mutta kannustus ja neuvot ovat aina hyväksi. Viime kurssilla sain kirjan aikaiseksi, joten ehkä uudellakin mutta toisaalta pitäisi oppia kirjoittamaan omilta jaloilta. Kirjoittaminen on lapsuuden haaveeni, joka on ollut mielessä nelisenkymmentä vuotta, mutta koska asioita sattui ja toisia ei sattunut, aloin kirjoittamaan vasta aikuisiässä.

En ole ikinä ollut hyvä koulussa; en peruskoulussa, en kauppakoulussa tai edes autokoulussa mutta käymilläni kirjoituskursseilla Taivalkoskella ja Murikka-opistossa olen kokenut oppimisen iloa ja saanut jotain aikaiseksikin. Onnistumisen kokemus on aina hyvä kokemus.

KIBBUTSEJA SUOMEEN

Suomen maatalous on pulassa. Maatilojen määrä vähenee ja koot kasvavat mikä merkitsee, että Suomen maatalous tulevaisuudessa suurten, mahdollisesti ulkomaisten suuryritysten bisnestä. Tämä on ongelma, koska meistä jokainen tarvitsee ruokaa elääkseen ja kuten sanonta kuuluu: "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" eli ruokkijamme hallitsee meitä. Tämä pätee niin perheissä kuin valtioitten tasolla.

Median mukaan Suomessa maatalus kannattaa vain, jos tilan koko on tarpeeksi suuri. Sotien jälkeen veteraaneille ja evakoille jaetut muutaman hehtaarin pientilat eivät kyenneet elättämään viljelijöitä enää 1960-luvun jälkeen ja nykyään maatilan keskikoko huitelee noin 50 hehtaarissa.

Ratkaisu Suomen ruokaomavaraisuuteen ja maatalouden pulmiin on osuustoimintatilat. Tarkoitan israelilaista kibbutsi- ja moshav- tyyppistä usean maatalouden harjoittajan yhteistoimintatilaa. Kibbutsissa maa on yhteisomistuksessa ja kibbutsilaiset yhdessä pyörittävät maataloutta, matkailutoimintaa ja Israelissa myös tehtaita.

Moshavissa maa on yksittäisten viljelijöitten omaa maata, mutta isommat hankinnat ja tuotteitten myynti toimii osuuskunnan jäsenten yhteistyöllä. 

Suomi on perinteikäs osuustoimintamaa, ja kibbutsit sekä moshavit sopisivat hyvin Suomeen. Osuuskunnilla olisi paremmat menestymisen mahdollisuudet ja pienemmät henkilökohtaiset riskit kuin yksittäisillä tiloilla ja osuustilojen jäsenet voivat erikoistua eri aloille eikä kenenkään tarvitse olla joka paikan höylä.

Kibbutsit ja moshavit voisivat saada Suomen valtiolta esimerkiksi maata ja koneita toimintansa alkuun saamiseen tai valtion halpakorkoista tai takaamaa lainaa, kuten esimerkiksi opintolainoissa tehdään.

Kibbutsit ja moshavit myös työllistäisivät ihmisiä ja houkuttelisivat Suomeen talkootyöntekijöitä kuten nyt Israeliin.Osuustiloilla voisi mahdollisesti suorittaa siviilipalveluksen tai kansalaispalveluksen, kunhan sellainen kansalaisille tulevaisuudessa määrätään.

Suomalaiset elävät ruuasta ja Suomen ruuantuotantoa ei saa jättää kasvottomille, monikansallisille suuryhtymille vaan Suomen on tuotettava mahdollisimman paljon ruokaa omin voimin. Jokainen ulkomaille menevä euro on tuhlausta.

TRUMP JA PUTIN HELSINGISSÄ

Vladimir Putin ja Donald Trump tapaavat Helsingissä 16.7.2018. Harva tuntuu olevan tapaamisesta iloinen; Sauli Niinistökin tuntuu ajattelevan että "hoidetaan alta pois kun kerran pyydettiin."

Suomalainen veronmaksaja ilmeisesti herrasmiehenä maksaa kokouksen kulut, mutta kaipa jotain jää Suomeenkin kun toimittajat vinguttavat työsuhdeluottokorttejaan ja ehkä kirjoittavat myönteisiä artikkeleita kokouspaikasta.

Muistan vielä miten 1980- luvulla pelättiin USAn ja Neuvostoliitto/ Venäjän välistä ydinsotaa ja koko maailman tuhoa. Silloin toivottiin, tehtiin työtä ja pappien johtamissa massakokoontumisissa jopa rukoiltiin USAn ja Neuvostoliiton välien lämpenemistä.

Nyt 2010-luvulla välit ovat lämmenneet mutta siihen ei olla tyytyväisiä vaan nyt USAn ja Venäjän välejä pidetäänkin uhkana ja vaarana maailmalle.

Niin se maailma muuttuu ja kannattaa pitää mielessä, että rauha on pahaksi bisneksille ja sota, kylmä sota varsinkin on maailman tuottavin laillinen bisnes. Joku tienaa sodalla ja sodanuhalla.

IÄKKÄISIIN KOHDISTUVAT RIKOKSET VIHARIKOKSIA

Viime aikoina on mediassa kerrottu paljon vanhempiin ihmisiin kohdistuvista petoksista ja esimerkiksi remonttien pakolla myynneistä. Usein iäkkäälle uhrille soittaa poliisina, pankkitoimihenkilönä tai sukulaisena esiintyvä rikollinen ja pyrkii urkkimaan uhrin pankkitunnukset tilin tyhjentääkseen. Remonttejakin kunnossa oleviin koteihin on myyty uhkailemalla, että remontti on pakko tehdä ja hinta nousee, jos kauppoja synny heti.

Lisäksi moni ryöstäjäkin valikoi uhreikseen juuri vanhempia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Iäkkäisiin kohdistuvissa väkivaltaisissa ryöstöissä uhri ikänsä ja kuntonsa vuoksi saa helposti vakavia, jopa tappavia vammoja nurin kaadettaessa tai lyötäessä.

Mielestäni voimassa olevaa lakia, jonka mukaan vihamotiivi on rangaistusta korottava tekijä, voidaan käyttää seniorikansalaisten suojaamiseen. 

Vaikka rikollinen ryöstäjä, petoksentekijä tai pakolla myyjä ei ehkä sinällään tee tekojaan vihasta vanhuksiin, niin ikänsä vuoksi heikommassa asemassa olevien tietoinen valinta rikosten uhreiksi vastarinnan minimoimiseksi on verrattavissa viharikokseen. Kyseessä ovat yhteiskunnan turvaa tarvitsevat ihmiset, jotka eivät terveinäkään aina kykene pitämään puoliaan nuorempia vastaan ja vielä vähemmän vaikkapa muistisairaina.

Yhteiskunta on olemassa juuri pitääkseen huolta niistä, jotka tarvitsevat apua. Suomalaista vihamotiivia koskevia lakipykäliä voisi käyttää iäkkäitten  turvallisuutta rakentavalla tavalla.