Verenluovutus
Kuten
tunnettua, lomakaudella sattuu tavanomaista enemmän onnettomuuksia esimerkiksi
lomaliikenteessä. Tämän vuoksi Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu tarvitsee
koko ajan kirjaimellisesti uutta verta. Verenluovutus on helppo tapa auttaa ihmisiä,
eikä koskaan tiedä, milloin itse on veren tarpeessa.
Verta ei
sellaisenaan anneta potilaille, vaan veren osat eli niin sanotut komponentit
eritellään ja potilaat saavat juuri sen verikomponentin jonka tarvitsevat. Yksi
luovutettu 450 millilitran pussi verta saattaa auttaa monia ihmisiä.
Ennen
verenluovutusta todistetaan henkilöllisyys ja täytetään terveydentilaa koskeva
lomake. Lomakkeessa kysytään muun muassa onko krapulassa, mitä lääkkeitä
käyttää ja onko seksikumppani vaihtunut viimeisen neljän kuukauden aikana.
Miehiltä myös kysytään, onko harrastanut seksiä miesten kanssa, mikä on este
veren luovutukselle.
Sairaanhoitaja
tarkistaa täytetyn lomakkeen ja tekee mahdollisesti täydentäviä kysymyksiä sekä
tarkistaa veren hemoglobiinin. Hemoglobiinin tulee olla miehillä 135–195 g/l ja
naisilla 125–175 g/l.
Tämän
jälkeen luovuttaja voi mennä juomaan tarjottuja mehuja odottaessaan vuoroaan –
juominen helpottaa luovutuksesta toipumista. Itse verenluovutus on hyötyyn
nähden erittäin helppo toimitus. Luovuttaja menee makaavaan tai puolimakaavaan
asentoon ja antaa hoitajan hoitaa tehtävänsä. Nimi ja sotun loppuosa
tarkistetaan vielä kerran. Jos kaikki täsmää, käsivarteen laitetaan
puristusside suonen löytämiseksi ja neula laitetaan suoneen. Luovutus on vapaaehtoista
ja sen voi keskeyttää milloin tahansa. Seuraavaksi loikoillaan noin 10
minuuttia, jonka jälkeen veripussi on täynnä ja luovutus on ohi.
Tämän
jälkeen seuraa kehotus mennä nauttimaan Veripalvelun tarjoama kahvi tai mehu ja
voileipiä. Seuraava mahdollinen verenluovutus on miehillä vähintään 61
vuorokauden ja naisilla vähintään 91 vuorokauden kuluttua.
Verta voi
luovuttaa terve 18–65-vuotias, vähintään 50 kg painava henkilö, jolla on
suomalainen sosiaaliturvatunnus ja joka on asunut Pohjoismaissa ainakin
viimeiset kolme kuukautta.
Verenluovuttaja
ei voi vaikuttaa siihen, kenelle verikomponentteja annetaan; ne saattavat siis
mennä vaikka pahimmalle vihamiehelle. Tästä huolimatta kannattaisi jokaisen
harkita verenluovutusta. Tämä on helppo tapa olla avuksi ihmisille, ja samalla
veri tulee tutkituksi tautien varalta, vaikka testauksen ei pidäkään olla syy
luovuttaa verta.
Verenluovutus
on vapaaehtoista – älä siis luovuta, jos et halua, mutta asia on harkinnan
arvoinen. Yksikin luovutuskerta saattaa olla jonkun kannalta ratkaiseva ja sen
voi aina laittaa kokemuksen piikkiin. Sanonnan mukaan ihmiset eivät kadu sitä,
mitä he ovat tehneet, vaan sitä, mitä he ovat jättäneet tekemättä.
Vanha kirjoitukseni, joka on aiemmin julkaistu. Toiminee kuitenkin edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti