KANSALAISALOITTEISIIN RAJOITUKSIA

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta keräsi 50.000 nimeä ja käsiteltiin sekä hyväksyttiin eduskunnassa. Heti perään kerättiin 50.000 nimeä toiseen kansalaisaloitteeseen jolla pyritään kumoamaan aiempi 50.000 kannattajaa kerännyt aloite ja muuttaa avioliittolaki entiselleen. Pahasti näyttää siltä, että kansalaisaloitteet menevät samojen asioitten vatkaamiseksi eduskunnassa; ensin kerätään nimet aloitteeseen joka menee läpi ja sitten vaadittu määrä nimiä kerätään vasta-aloitteeseen joka käsitellään ja ehkä hyväksytään. Ja sitten tulee taas uusi, alkuperäisen mukainen vasta-vasta-aloite ja näin jatkuu ties kuinka kauan ja muitten asioitten käsittely eduskunnassa kärsii.

Demokratia ja kansalaisaloitteet ovat hieno juttu, mutta jotain rajaa demokratiallekin. Samojen asioitten toistuva käsittely eduskunnassa ei aja kenenkään etua, lopullista päätöstä aloitteille ei saataisi ehkä koskaan.

Ehdotan, että kansalaisaloitteille määrättäisiin jonkinlainen rajoitus, esimerkiksi että eduskunnan hyväksyttyä tai hylättyä aloitteen, sitä ei voitaisi kansalaisaloitteen perustella käsitellä uudelleen vaikkapa kahteen vaalikauteen. Kun aikaa kuluisi aloitteitten hyväksymisen tai hylkäämisen seuraukset alkaisivat näkyä ja aloitteita ei perustettaisi hetken huumassa vaan niitä ehtisi miettiä rauhassa.

Kuten sanoin, kansalaisaloite on hieno juttu ja olisi vahingollista jos niistä luovuttaisiin koska ne vaatisivat hienosäätöä.

Tässä nimenomaisessa tasa-arvoisen avioliiton asiassa vanha systeemi olisi kelvannut minulle mutta uusi lakikaan ei elämääni muuta. Aloite käsiteltiin, hyväksyttiin ja mielestäni sen pitäisi olla loppuun käsitelty.

KREIKAN VÄLIAIKAINEN ERO EUROSTA

Mediassa on viime aikoina puhuttu mahdollisuudesta Kreikan eroamiseen väliaikaisesti euroalueesta. Ajatuksena on ollut että Kreikka esimerkiksi viideksi vuodeksi eroaisi euroalueesta ja sitten palaisi europerheen huomaan. Tämä tuskin toteutuu, mutta ihmettelen ajatuksen logiikkaa.

Kreikka sotki taloutensa paljolti euron mahdollistamalla löysällä talouspolitiikalla ja nyt sen sitten oletetaan eroavan eurosta siihen asti, että Kreikan talous on taas jaloillaan. Ei tule onnistumaan.

Kun Kreikka ajautui nykyiseen talouskurjuuteen ainakin osittain euroon liittymisen myötä ja saisi sitten raha-asiansa kuntoon olemalla jonkin aikaa euroalueen ulkopuolella, niin miksi ihmeessä kreikkalaiset tulisivat taas takaisin euron käyttäjien joukkoon, kun kerran euroero korjasi tilanteen? Siis palaisivat taas ajamaan taloutensa vessasta alas? Eivät kreikkalaiset siihen suostuisi.

Euron ongelmien ydin on se, että euro ei ole taloudellisin perustein rakennettu järjestelmä vaan poliittisin perustein kyhätty yhteinen valuutta. Tästä syystä Euroopan Unionin päättäjät eivät halua kenenkään poistuvan euroalueesta maksoi mitä maksoi, kansahan laskun maksaa eivätkä päättäjät. Kreikan luopuminen eurosta korjaisi taloustilanteen ajan mittaan; oma itsenäinen talouspolitiikka ja valuutta on ennenkin pelastanut kreikkalaiset kurjuudelta.

EI KOLMATTA TUKIPAKETTIA KREIKALLE

Kahdesta aiemmasta tukipaketista ja Jyrki Kataisen niskalenkeistä huolimatta Kreikalta on taas rahat loppu. Uutta tukipakettia tarvittaisiin jotta Kreikka pärjäisi taas jonkin aikaa, kolmen vuoden mittaisesta tuesta on medioissa ollut puhetta ja rahaa palaisi 50-100 miljardia euroa ennestään tukena annettujen 230 miljardin euron lisäksi.

Olen vakaasti sitä mieltä ettei uusi, kolmas tukipakettikaan ratkaise Kreikan ongelmia. Jos paketti Kreikalle annetaan, muutaman vuoden kuluttua kreikkalaiset ovat taas käsi ojossa pyytämässä neljättä tukipakettia, sitten viidettä ja sitten kuudetta ja niin edespäin. Kreikan tukemiselle rahaa lapioimalla ei loppua tule, tilanne voi jatkua vuosikymmeniä ja muuttua normiksi jota ei enää edes jakseta ihmetellä. Rahan tunkeminen Kreikkaan olisi vain maan tapa jota ei kritisoitaisi.

Mielestäni Kreikalle ei pidä antaa uutta tukipakettia. Kun rahat loppuvat, kreikkalaisten on pakko ratkaista itse omat ongelmansa kuten kenen tahansa velallisen joka ei enää lisää velkaa saa. Kreikkalaisille joksikin aikaa tulisi paha tilanne, mutta se on vain väliaikaista. Kreikka pääsisi paranemisen tielle ilman tukahduttavia tukiletkuja.

Jos Kreikka jotain apua tarvitsee, sen tulisi olla ruokaa, lääkkeitä ynnä muuta humanitaarista apua pahimman yli päästäkseen. Suoraa apua suoraan kreikkalaisille ihmisille, ei rahaa rahan lappamista korruptoituneille virkamiehille ja pankkiireille.

ZIMBABWEN KREIKKALAISET

Nykyinen talouslama on lähettänyt monet kreikkalaiset etsimään parempaa elämää ulkomailta, mutta on lähtijöitä ollut aiemminkin. Vuoden 1900 molemmin puolin melkoinen määrä kreikkalaisia lähti siirtolaisina Britannialle kuuluvaan Rhodesiaan eli nykyiseen Zimbabween.

Rhodesiankreikkalaiset olivat maahanmuuttajia 1800-luvun alussa Turkista itsenäistyneestä Kreikan valtiosta, tai tulivat vuodesta 1878 Isoon Britanniaan kuuluvalta Kyproksen saarelta. Kyproksen kreikkalaiset olivat Britannian alamaisia ja heille oli helppoa muuttaa Brittiläisen Imperiumin eri osiin. Vuoden 1890 tienoilla ndbele- heimolta vallatut Sambesi- joen alueet houkuttelivat valkoisia siirtolaisia ympäri Imperiumia ja sen ulkopuoleltakin, kuten Kreikasta ja myös Suomesta. Hedelmällinen maaperä ja halpa musta työvoima loivat perustan elintasolle, joka maassa vallitsi ennen Rhodesian muuttumista Zimbabweksi vuonna 1980.

Rhodesiassa asui noin neljännesmiljoona valkoista mustien ja valkoisen hallinnon välillä käydyn sodan päättyessä vuonna 1979 ja rhodesiankreikkalaisten määrä oli korkeimmillaan vuoden 1972 tienoilla; noin 15.000 kreikkalaistaustaista rhodesialaista. Pyöreät 15 vuotta kestänyt sota ja sen jälkeinen talouskriisi sekä valkoisiin kohdistetut sortotoimet ovat vähentäneet valkoisten ja sitä myötä Zimbabwen kreikkalaisten määrää. Maassa arvidaan olevan 1.000-2.500 kreikkalaista tai kreikkalaistaustaista asukasta. Zimbabwessa on 11 ortodoksista kirkkoa, joihin kuuluu kreikkalaisten lisäksi myös mustia kreikkalaiskatolisia. Kirkkoja johtava Zimbabwen ja Etelä-Afrikan ortodoksinen arkkipiispa toimii egyptiläisen Alexandrian patriarkan alaisuudessa.

Zimbabwen kreikkalaiset ovat hajautuneet ympäri maata, mutta pääkaupunki Hararessa toimii jopa vuonna 1954 perustettu kreikkalainen koulu.

Ennen Robert Mugaben hallituskautta Rhodesia oli myös turismikohde ja sitä mainostettiin lauseella "Rhodesia is super". Maan muututtua Zimbabweksi turismia yritettiin elvyttää itsekin turismista elävän Kreikan valtion tuella mutta nyt sekä Zimbabwe että Kreikka ovat pahassa talouskurimuksessa ja yhteistyö ollee jäissä. Ennen vuotta 2008 ja talouden syöksyä Kreikka antoi myös suurta ruoka-apua Zimbabwelle.

Zimbabwen kreikkalaisten joukosta on noussut myös merkkihenkilöitä; esimerkiksi menestyksekkäin kreikkalaistaustainen toisen maailmansodan hävittäjä-ässä John Plagis, jonka juuret ovat Lemnoksen saarella Kreikassa. John ampui alas 16 viholliskonetta toimiessaan RAFn lentäjänä. Toinen maininnan arvoinen on vuonna 1969 Rhodesiassa syntynyt laulaja Sabrina, joka ei ole sama kuin italialainen poviprinsessa 1980-luvulta. Rhodesiankreikkalainen Sabrina asuu ja esiintyy Kreikassa yökerholaulajattarena jo kolmatta vuosikymmentä.

LIITON TOIMINNANJOHTAJA VIERAILI MIELENVIREYDESSÄ

Mielenterveyden Keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka on tutustunut pohjoisen mielenterveysyhdistyksiin  ja kävi Mielenvireydessäkin kahtena perättäisenä päivänä.  Vierailuihin vaikutti myös hattuja harrastavan Olavin alakerran hattuateljeeseen jättämä tilaus. Tilaisuus piti käyttää hyväksi ja ruotsalaiseen paraatimantteliin pukeutunut Olavi Sydänmaanlakka, korvalehdessään puukonmallinen korvakoru, keskusteli mielenterveystyöstä pitkään yhdistyksen puheenjohtajan Anna-Maijan ja toiminnanjohtajan Aijan kanssa.

Pohjoisen, Olavin mukaan kaikki Lahdesta ylöspäin, yhdistykset synnyttivät ajatuksia niitten tukemiseksi. Keskusliitto ei riitä kaikkeen ja etelän yhdistyksiä pienemmät pohjoisen yhdistykset tarvitsevat kokoavia voimia toimintansa toteuttamiseen. Olavi on puhunut Raha-automaattiyhdistykselle Pohjois-Suomen yhdistysten käyttämisestä pilottihankkeena, jossa kokeiltaisiin haasteitten ratkaisua. Se, mikä saadaan toimimaan pitkien välimatkojen ja harvan asutuksen pohjoisessa, toiminee hyvin myös etelässä, uskoo Olavi Sydänmaanlakka. Hänen mukaansa yhdistysten yhteistyötä tulisi  vahvistaa MKTL:n avulla.

Tällä kertaa Olavin maakuntakierros kesti neljä päivää, maanantaista torstaihin ja vierailut suuntautuivat Mielenvireyteen Oulussa ja yhteistyökumppaniimme Balanssi ry:hyn Rovaniemellä. Aiemmin tänä syksynä Olavi tutustui myös Kuusamon paikalliseen mielenterveysyhdistykseen, joka liittyy pian myös Rytke-hankkeeseen ja jonka kanssa Mielenvireys aloittanee yhteistyön.

48-vuotias Olavi Sydänmaanlakka on koulutukseltaan perheterapeutti. Tutkintonsa hän on suorittanut opettajankoulutuslaitoksessa Heinolassa. Olavin ensimmäinen työpaikka oli varastomiehenä SOK:lla nuorempana, sieltä hän muistaa parhaiten sen, miten hänet laitettiin ajamaan trukkia ilman korttia ja isompaa kokemusta. Sittemmin Olavi on tullut tunnetuksi  nuoria tukevan Aseman lapset- järjestön kenttätyönjohtajana. Hänen ansioihinsa kuuluvat myös nuorille suunnatut Walkers- kahvilat, joista eräs toinen järjestö Aseman lasten luvalla teki ikääntyneille tarkoitetun version nimellä Kalkers. 

Televisiosta  hänet muistetaan Kakola- sarjasta, jossa hän neuvoi ohjelmaan osallistuvia nuoria näitten tutustuessa vankilaelämään. Olavi sanoo sarjan teon olleen kiinnostavan, pari viikkoa tuotantoryhmä eli läheisesti kuin rippileirillä ja se herätti ajatuksia osallistuvien nuorten mielessä. Olavi Sydänmaanlakka uskoo muistavansa kokemuksen ja siinä olleet ihmiset lopun ikäänsä. Olavi ja Aseman lapset olivat myös  1990-luvulla avustajina Åke Lindmanin elokuvassa ja siitä tehdyssä tv-sarjassa Lapin kullan kimallus. Tuottajat halusivat Lapin kullan kimalluksen baarikohtauksiin ”elämää nähneitten” näköisiä avustajia esittämään asiakkaita ja Olavi tovereineen sai pyynnön tulla näytille ja saivat pestin.

Olavi Sydänmaanlakka käy perheineen säännöllisesti Oulussa, sillä hänen vaimonsa on lähtöisin Oulusta ja perheellä on täällä sukua. Olavi nähtäneen Mielenvireydessä toistekin.

Lopuksi kaksi ajatelmaa jotka Olavi pitää mielessä:

”Unelmissa ei ole oleellista saavuttaako ne, vaan mitä saavuttaa mennessään niitä kohti”

Nelson Mandela

”Jokaisella on tämänsä”,  sanoi  Pentti Saarikoski. Tällä hän tarkoitti jotain tiettyä asiaa, joka tekee ihmisestä sellaisen kuin hän on.

Virreyssanomiin kirjoittamani haastattelu viime vuodelta.

KUIVATAAN PYYKÖSJÄRVI

Kaleva kertoi 10.6. Pyykösjärvessä olevan sinileväsamentumia, jopa niin paljon että Pyykösjärvessä uimista tulisi välttää iho-oireitten, vatsavaivojen ja muitten pulmien välttämiseksi.

Tilanne on siis se, että taajaan asutulla alueella Oulussa on järvi, jossa ei voi uida tai käyttää sitä muutenkaan hyväksi. Enää ei Pyykösjärvellä vietetä kesäpäiviä uiskennellen ja sukeltaen kuten minun ollessani lapsi. Raakasti sanottuna nyt jo huonokuntoinen Pyykösjärvi vie laajan tilan Oulusta ja sen tila luultavasti vain huononee ajan mittaan tarpeettomaksi kuralätäköksi kaupungin sisällä. Järven puhdistaminen ollee liian kallista ja työlästä ja lopputulos väliaikainen jotta se olisi toimiva vaihtoehto.

Ehdotan, että Pyykösjärvi kuivataan ja muutetaan tonttimaaksi. Järven alueelle mahtuisi paljon kerrostaloja tai muita rakennuksia ja sen saanti tonteiksi lisäisi rakennustilan saatavuutta Oulussa. Pyykösjärven kuivaaminen, täyttäminen ja niin edelleen sekä myöhemmät rakennustyöt toisivat myös työtä kaupunkiin. Oulu on yksi Suomen kasvukeskuksista johon tulee jatkuvasti uusia asukkaita ja asuntoja on parempi olla liikaa kuin liian vähän.

Oulun työttömyystilanne on niin huono, että tätäkin ajatusta kannattaisi miettiä. Euroopan Unionilta voisi rahoituskin työllisyyden nimissä irrota.

TIETOKONEEN PÄIVITTELYÄ

En ole kummoisempi tietokonemies; osaan käyttää toimivaa konetta mutta jos tulee ongelma joka ei tietokoneen sammuttamalla ja uudelleen käynnistämällä katoa, kilautan kaverille. Tietokoneen toiminta taikka tekniikkakaan ei ole minulle tuttua.

Tänään ollessani konetta sammuttamassa, se alkoi asentaa 21 päivitystä. Asenteli aikansa eli turhan pitkään ja sitten oli aika käynnistää kone uudestaan. Taas tuli odottelua kun tietokoneeni puuhaili jotain päivitysten asentamiseen liittyvää ja kun kone oli tekemäänsä tyytyväinen, se alkoi määritellä Windowsia ennen kuin pääsin surffailemaan netissä. Varmasti parikymmentä minuuttia tai puolikin tuntia meni tietokoneeni päivittelyssä ja päivityksiä tulee useahkosti.

Tietokoneen päivitys on harmillista puuhaa, joko olen menossa nukkumaan ja joudun odottamaan koneeni olevan valmis ennen nukkumaan menoa, tai minulla olisi jotain kuuklattavaa tai lasku maksettavana enkä haluaisi odottaa päivitysten olevan valmiita. Päivitykset haittaavat tietokoneen käyttöä, ja minä siis en huomaa jälkikäteen koneen toiminnan olevan parempaa tai nopeampaa. Tottelevaisena tietokoneen käyttäjänä vain noudatan annettuja ohjeita ellei hälyttävää ilmaannu.

Päivityksiä päivitellessäni tulin ajatelleeksi, että ei autoja tai muita arkikoneita päivitetä paremmiksi. Ne vaihdetaan uusiin. Älykännykässäni on netti, mutta ei sen käyttöön tule katkoksia päivitysten asentamista odotellessa, ei ainakaan vielä ole tullut. Vain "varsinaiset" (en tarkoita tässä maahanmuuttajia) tietokoneet pätkivät käyttöä päivitysten takia.

Ymmärtäisin päivitysten tarpeen, jos kone olisi huikean kallis kuten tietokoneitten alkuaikoina, ja niitten vaihtaminen uuteen malliin autojen tyyliin, olisi iso kuluerä mutta tietokoneet ovat melko kohtuuhintaisia nykyään. Luulisi insinöörien pystyvän suunnittelemaan tietokoneen mallia rautakanki, joka ei vaatisi säännöllisiä päivityksiä toimiakseen.

Tietokoneitten päivittämisestä pitäisi päästä eroon, varsinkin kun harva tietää mitä he/me koneelle päivitysten mukana asentavat. Kukapa tietää; ehkä päivitys lähettää Valtaapitäville tiedon siitä, mitä tietokoneella on tehty ja millä sivuilla on käyty. Ikkuna tällaiseen tarkkailuun ainakin on auki.