torstai 6. maaliskuuta 2014



RETKEILY HARRASTUKSENA

Tämän artikkelin tarkoituksena on antaa neuvoja ja ehkä kipinä retkeilyharrastuksen aloittamiseen. Tarkempia tietoja kannattaa etsiä Internetistä ja kirjastoista.

Tärkein sääntö lienee, että käytä varusteita jotka tuntuvat hyvältä. Jos kaverilla on erilaiset varusteet, ne sopinevat hänelle, mutta eivät välttämättä sinulle. Kaapit tarkastamalla usein löytyy ulkokäyttöön sopivia vaatteita ja varusteita joilla pääsee alkuun.

Suomessa ovat voimassa jokamiehenoikeudet, joitten mukaan ulkoilla voi myös yksityisten omistamissa ns "tavallisissa" metsissä. Tulen tekoon tarvitaan maanomistajan lupa eikä tulta saa tehdä metsäpalovaroituksen aikana.

Nämä asiat on syytä muistaa retkeiltäessä:

- älä häiritse eläimiä ja vahingoita kasveja tarpeettomasti

-älä jätä roskia luontoon

Varusteista

Jalkineitten on hyvä olla vedenpitävät ja mukavat jalassa. Kumisaappaat ovat hyvät: pitävät vettä ja jos kastuvat, kuivuvat nopeasti ja ovat suhteellisen halvat. Kalvoilla varustetut jalkineet vaativat erikoislankkeja ja jos kenkään tulee kivi, kalvoon saattaa tulla reikä ja vedenpitävyys on mennyttä. Sotilasmaihareita en suosittele märkään maastoon, ne imevät vettä eivätkä kastuttuaan kuivu välttämättä koko retken aikana.

Pitemmillä reissuilla jalat saattavat turvota numeron verran ylöspäin, joten jalkineitten kannattaa olla hieman liian isot eikä juuri sopivat. Jos kengät tuntuvat turhan väljiltä, voi käyttää kahta sukkaparia päällekkäin, tämä suojaa myös rakkoja vastaan.

Märät jalkineet kuivuvat parhaiten käyttämällä. Laita jalkaan kuivat sukat ja kävele kunnes sukat ovat imeneet kosteuden, sitten vaihda taas kuivat sukat ja toista kunnes kengät ovat kuivat.

Vaatetukseksi kannattaa valita hengittävää materiaalia, ja mukana on hyvä olla sateenpitävä takki tai puku.

Repun tai rinkan valinnassa on muutama nyrkkisääntö:

- alle parin päivän reissut, n. 20-50 litran reppu

- n. viikon reissu, 50-80 litraa

- yli viikon vaellus, n.80-120 litrainen rinkka

Koko on makuasia, joku tarvitsee enemmän ja joku vähemmän. Itse se täytyy kuitenkin kantaa. Kokeile ennen ostamista.  Halpisrinkkoja  marketeista  ei kannata pitemmille  reissuille ostaa, laatu on mitä on, ja  ompeleet saattavat ratkeilla kesken matkan.  Ilmastointiteippi, eli jeesusteippi, voi auttaa väliaikaisesti, mutta kannattaa hankkia kestävä reppu ja testata se kuntopolulla tai  kaupunkikävelyllä ennen  taipaleelle lähtöä.  Käytetyt  armeijarinkat  ovat edullisia ja ne on tehty kestämään.  Jos repeämiä on tullut, armeijarinkat on korjattu pitävästi. Ne ovat  käyttöön tarkoitettu.  Huono puoli niissä on maastokuvio, toki yksivärisiäkin löytyy.  Asialla on merkitystä,  jos maastokuvioisen rinkan laittaa maahan ja poistuu  kauemmaksi, sitä ei välttämättä enää helposti erota puskan vierestä ja voi kestää pitkäänkin ennen kuin varusteensa löytää.  Tämän välttää laittamalla rinkan päälle värikkään sadesuojan, samalla se suojaa  varusteita maan kosteudelta.

Makuupussia kannattaa kokeilla ennen ostamista, eihän vaatteitakaan osteta sovittamatta. Lisäksi on syytä pitää mielessä että mitä isompi makuupussi, sitä lämpimämpi. Joku tarkenee nyrkin kokoisessa kesäpussissa, joku taas ei. Makuupussin peseminen pilaa ajan mittaan pussin, monesti käytetään esimerkiksi fleece- sisäpusseja jotka reissun jälkeen pestään, tällöin itse pussi pysyy suhteellisen puhtaana.

Telttoja on monen hintaisia ja tyylisiä. Joillakin pärjää talvellakin. Yksikerroksinen kupoliteltta ajaa aluksi asiansa, pitää vettäkin mikäli mukana on pressu, mutta on myös parempia (eli kalliimpia)kaksikerrostelttoja. Helppo kasaaminen on tärkeää, teltta pitää pystyä nostamaan myös pimeässä nälissään ja viluissaan nopeasti.

Keittimiä on monenlaisia ja hintaisia. Tärkeintä on, että sitä osaa käyttää. Lyhyillä retkillä pärjää voileivillä, pitemmille löytyy retki- tai muuten vain pussiruokaa jota voi lämmittää. Pidä mielessä ettei vettä välttämättä ole eikä nuotiota voi, tai saa, tehdä. Ruokaa voi myös itse tehdä kuivaamalla ruoka-aineet kuivurissa, joita löytyy marketeista kohtuuhintaan.  Valmiit ruuat saattavat tosin olla paremman makuisia, mutta itse tehty maistunee parhaalta kuitenkin, ainakin lisäaineet ovat tekijällä tiedossa.

Retkeilyalueista

Virkistysalueita löytyy monesta kunnasta. Niillä voi retkeillä eivätkä vaadi isompia retkeilytaitoja.

Valtiolla on seitsemän retkeilyaluetta ja niiltä löytyy merkittyjä reittejä, teltta- ja laavualueita, luontopolkuja ja usein luontokeskus, josta saa neuvoja ja kahvia.

Lapista löytyy 12 erämaa-aluetta, yhteispinta-alaltaan n. 15 000 neliökilometriä. Näiltä ei löydy teitä, mutta polkuja sentään, joista kaikki eivät ole kartalla. Autiotupia saattaa olla mutta oma teltta tai muu majoite on parasta olla mukana. Tuvat saattavat olla täynnä.

Erämaa vaatii kartanluku- ja suunnistustaidot. Näin käytetään kompassia:

1. aseta kompassin pitkä sivu kartalle osoittamaan lähtöpisteestä päätepisteeseen.

2. käännä kompassin neularasiaa siten, että pohjaviivat ovat samansuuntaiset kartan koordinaattiviivojen kanssa. kompassin pohjoishaarukan tulisi osoittaa karttapohjoiseen eli kartan yläreunaan.

3. ota kompassi vaakasuoraan käteesi ja käänny koko keholla kunnes kompassin pohjoisneula asettuu pohjoishaarukkaan.

4. kun kompassin pohjoisneula on pohjoishaarukassa, pohjan iso nuoli näyttää suunnan mihin mennä.

5. toista vaiheet 3 ja 4 säännöllisesti ja ota uusi suuntima ja joutuessasi kääntymään reitiltä esim. esteen vuoksi

Kuljetus kaupungista ulkoilualueelle voi olla haasteellista. Jos omaa autoa ei ole, täytyy turvautua julkisiin kulkuneuvoihin, jotka varsinkaan erämaissa eivät vie perille asti. Bussit usein kulkevat kävelymatkan päähän retkeilyalueilta, joskus luontokeskukseenkin. Oma auton käytössä on se hankaluus, että täytyy palata autolle takaisin eikä voi poistua haluamastaan kohdasta. Lisäksi varkaat ja ilkivallan tekijät nopeasti löytävät yksin jätetyn auton jopa Lapin erämaa-alueitten laitamilta.

Ensiaputarvikkeet on syytä olla mukana lyhyilläkin retkillä. Rakkolaastaria ja tavallista laastaria ainakin ja mahdollisesti  jotain särkylääkettä.  Kaupoissa  ja apteekeissa  on myytävänä  käteviä  ensiapupakkauksia jotka eivät  paljoa maksa  ja  mahtuvat taskuun.  Parempi  pitää mukana ensiapupakkausta jota ei tarvitse, kuin  tarvita pakkausta jota ei ole.  Sääskiöljyä  ei kannata  unohtaa matkasta. Punkit ovat  Suomessa  lisääntyneet  viime aikoina, niiltä suojaavat pitkävartiset saappaat  ja peittävä  vaatetus.


Ennen kuin lähdet pitemmille retkille, testaa kuntoasi kuntopoluilla. Harjoitus tekee mestarin eikä kannata lähteä matkaan jolta ei omin voimin pääse takaisin. Jos jaksat kävellä kuntopolulla päivän mittaan 15-20 kilometriä, pärjäät retkeillessäkin.  Tiettömällä taipaleella päivämatka saattaa olla lyhyempikin.  Äläkä lähde kertomatta läheisille minne menet ja milloin aiot palata. Jos kukaan ei tiedä sinun olevan kateissa, ei auttajiakaan ole tulossa, jos sattuisit tarvitsemaan apua.

Suomessa on vielä hyvä retkeillä, kauempana "sivistyksestä" purovesikin on usein juomakelpoista. Näin ei ole monestikaan Euroopassa. Jos mahdollista, veden voi puhdistaa keittämällä sitä noin 10 minuuttia tai vedenpuhdistukseen tarkoitetuilla laitteilla. Kaupunkilaisen maha ei välttämättä kestä luonnonvettä  aluksi, joten ulkomailta tuttu ”turistiripuli” saattaa iskeä kotimaassakin. Se useimmissa tapauksissa menee ohi vatsan totuttua uusiin bakteereihin. Lisäksi on syytä olettaa, että retkeily- ja vaellusoikeuksia tullaan rajoittamaan "luonnon ja ihmisten suojelemiseksi". Kannattaa nauttia luonnosta vielä kun se on mahdollista.
  
Suomen suosituimmat  vaellusalueet ovat  Kuusamon Karhunkierros  (80 km)  ja Lemmenjoen kansallispuisto Lapissa.  Niistä  on hyvä  harrastus aloittaa,  jos joutuu  pulaan, on mahdollista saada apua muilta vaeltajilta ja käännykätkin saattavat toimia. Niitten suosio johtuu myös hyvästä tavoitettavuudesta, molempiin on toimivat kulkuyhteydet.  Päivän mittaiset taivallukset  kodin  läheisyydessä sijaitsevilla retkeilyalueilla  tuovat tuntumaa ennen pitempiä vaelluksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti