MINNE OVAT ULKOMAALAISET KADONNEET?

Mihail Solohovin romaani Hiljaa virtaa Don antoi Peter Seegerille idean laulun Minne ovat kukat kadonneet sanoitukseen. Laulu on eräs tunnetuimpia ja sen ovat eri kielillä levyttäneet muun muassa Marlen Dietrich, Dalida ja suomeksi Kukonpojat, Ritva Oksanen ja Ossi Ahlapuro.

Laulun nimi on tullut mieleeni lukiessani Suomen medioita viime aikoina. Kukaan ei median kuvauksen perusteella ole ulkomaalainen eli jonkin ulkomaan Suomessa oleskeleva tai asuva kansalainen, vaan kaikkia muita kuin suomalaisia Suomen kansalaisia kutsutaan mediassa ulkomaalaistaustaisiksi, maahanmuuttajataustaisiksi tai muuksi -taustaiseksi. Helsingissä viikonloppuna olleitten Vankimessujen rikoksiin syyllistyneet osallistujat oliva mediassa rikostaustaisia eivätkä rikollisia tai rikoksista tuomittuja. Ulkomaalaisten osallistumista messuihin ei tiettävästi uutisoitu, vaikka ulkomaalaisia rikollisia on Suomen vankiloitten vangeista 15%.

Sitä ihmettelen, että onko ulkomaalaisuus jotenkin ikävä tai huono piirre ihmisessä? Ja suomalaisuus hyvä ja sen lisäksi vielä ominaisuus johon kaikilla on oikeus?

Ruotsissa muutama vuosikymmen sitten oli maahanmuuttopolitiikkana, että jokaisessa maahan tulevassa ulkomaalaisessa piilee pieni ruotsalainen ja jokainen maahan muuttanut ei halua mitään muuta kuin muuttua ruotsalaiseksi. Tästä politiikasta on luovuttu Ruotsissa, mutta vieläkin maahnmuuttoviranomaisten asenteena on, että hienointa mitä ihminen voi olla. on olla ruotsalainen.

Suomi tuntuu apinoineen Ruotsista tämänkin kuolleena syntyneen ajatuksen, mutta ilman odotusta ulkomaalaisen kotoutumisesta suomalaiseksi.

Media myös jaksaa väittää ettei suomalaisuutta tai suomalaista identiteettiä ole olemassa, sen sanotaan olevan vain sosiaalinen rakennelma, paitsi jos kyseessä on ulkomaalaistaustainen Suomen kansalainen, hänen suomalaista identiteettiään ei kyseenalaisteta vaikka Suomessa olisi oltu vain muutama vuosi tai kuukausi. Ja jostain syystä somaleilta, kurdeilta ja arabeilta löytyy somalialainen, kurdilainen tai arabi-identiteetti, jota täytyy vahvistaa veronmaksajan maksamalla kotikielen ja kotikulttuurin opetuksella.