SUOMEN KUNINGASKUNTA

Arvostamani ruotsalainen historijoitsija Herman Lindkvist, suomen kieltä osaava ruotsalainen, on vakaa rojalisti eli kuningaskunnan kannattaja. Eräässä kolumnissaan hän kertoi parista tasavaltaan tähtäävästä vallankumouksenpoikasesta Ruotsissa vuosina 1848, jolloin mellakoissa kuoli 18 ihmistä ja 1919, jolloin Ruotsi olisi saattanut muuttua sosialistiseksi tasavallaksi Venäjän vallankumouksen vanavedessä.

Suomikin ehti olla kuningaskunta noin kolmen kuukauden ajan vuonna 1918, mutta valittu kuningas, saksalainen Friedrich von Hessen eli Suomen kuningas Väinö I, peruutti suostumuksensa hallitsijaksi Saksan hävittyä sodan marraskuussa 1918. Englannin ollessa sodan voittaja ja Suomen tärkein kauppakumppani, saksalainen kuningas olisi ollut haitaksi Suomelle.

Monarkia eli järjestelmä, jossa valtionpäämiehen virka periytyy tietyn perheen jäsenille sukupolvesta toiseen, on jotenkin vanhanaikainen systeemi eikä enää 2000-luvulle sopiva. Näin minulle on ainakin koulussa ja mediassa opetettu. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että kun katsoo vaikkapa Estelleä ja tietää hänen tulevaisuudessa, esimerkiksi 2050-luvulla, olevan Ruotsin kuningatar, niin se jotenkin antaa vakautta, jatkuvuutta ja ihan turvallisuuden tunnetta. Tulevaisuus ei pelota niin paljon kun sen tuntee tai ainakin pystyy jossain määrin ennakoimaan.

Ajatellaan vaikkapa Suomen presidenttiä 2050-luvulla; se mies, nainen, tai muu ei ehkä ole vielä edes syntynyt tai tätä kirjoitettessa lauantaina, parantelee krapulaansa hilluttuaan teininä pussikaljan kanssa perjantai-illan kaupungilla. 2050-luvun presidentin nimeä ei voi vielä edes arvailla; ties millainen konna on kyseessa.

Esimerkkitapaus Estelle taas on lapsesta saakka koulutettu pitämään Ruotsi vakaana ja toimimaan valtion nimellisenä hallitsijana, olemaan ruotsalaisia yhdistävä symboli. Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa, sanoo jo suomalainen sananlaskukin.

Herman Lindkvist on myös huomauttanut, että maailman vakaimmat, demokraattisimmat ja rauhallisimmat valtiot: Ruotsi, Tanska ja Norja ovat aina olleet kuningaskuntia. Pohjolassa Suomi ja Islanti ovat tasavaltoja ja Suomen historia on täynnä sotaa ja rauhattomuuksia sekä nytkin rypee talouskurassa. Kaukana kaikesta oleva Islanti on rauhallisempi mutta muutama vuosi sitten oli sekin pahoissa talousvaikeuksissa. Hermanin mukaan pari tuhatta vuotta keisarikuntana ollut Japani on aina ollut Aasian kehityksen veturi vaikkakin demokratia piti sinne viedä atomipommien voimalla.

Muitakin esimerkkejä monarkian vakaudesta on: Iran ei ollut demokratia saahin monarkian aikaan, mutta suhteellisen länsimainen, vapaamielinen ja vakaa valtio joka sitten vaihdettiin islamilaiseen diktatuuriin. Israel ja sen ympärillä olevat valtiot ovat tasavaltoja, ja ovat uutisissa toistuvasti väkivallan ja rauhattomuuksien vuoksi. Paitsi poikkeuksena Jordanian kuningaskunta, josta harvoin mitään kuulee eli olot siellä ollevat vakaat ja rauhalliset.

Tämä on kaikkea sitä vastaan, mitä yhteiskunta ja media meille opettavat, mutta voisiko olla niin ettei paras tapa hallita maata ole demokraattinen tasavalta, jossa kuka tahansa hyvä tai paha jolla on oikeat suhteet, otteet ja raha, voi saada vallan? Ehkä parempi valtiomuoto olisi demokraattisesti hallittu monarkia kuten Pohjolan kuningaskunnissa.

Out of the box ja täysin väärin ajateltu, mutta ehkä silti totta.