sunnuntai 31. toukokuuta 2015

ELINKAUTISISTA ELÄMÄN PITUINEN

Suomen rikoksien rangaistuskäytäntöjä pidetään syystä rikollisia suosivina. Jokaiseen tapaukseen löytyy jokin syy lieventää, lyhentää tai alentaa rangaistusta. Tiettävästi vain pari prosenttia vankeusrangaistuksista on yli kahden vuoden mittaisia ja moni vankeus määrätään ehdollisena, eli käytännössä ei joudu vankilaan ja jää ilman rangaistusta.

Lyhyet tuomiot olisivat kelpo juttu, mikäli rikokset olisivat lieviä mutta tavaksi on tullut antaa törkeistäkin väkivaltarikoksista lyhyitä ja usein ehdollisia tuomioita. Lyhyitäkin tuomioita lyhennetään lomilla, ehdonalaiseen pääsyllä ja ennenaikaisella koevapaudella, joitten aikana osa vangeista tekee uusia rikoksia.

Elinkautiseen vankeuteen tuomitaan Suomessa vain äärimmäisen raaoista murhista ja elinkautista tuomiota suorittavat ennemmin tai myöhemmin päästetään vapaaksi yhteiskuntaan. Ja useamman kerran yksi henkilö on istunut useamman elinkautisen syyllistyttyään uuteen tai uusiin murhiin. Jos mukaan huomioitaisiin määräaikaisia tuomioita tapoista ja kuolemantuottamuksista istuneet, moneen kertaan ihmisen tappamiseen syyllistyneitä on vielä enemmän.

Olen sitä mieltä, että murhasta tuomitun elinkautisen vankeuden tulisi olla elämän pituinen vankeus. Murha on niin vakava rikos, ettei pidä ottaa riskiä sen uusimisesta. Lisäksi on ajattelen sitä, että murhaajan uhri pysyy kuolleena, hän ei saa uutta mahdollisuutta. Miksi murhaajan pitäisi saada uusi mahdollisuus?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti