ELINKAUTISISTA ELÄMÄN PITUINEN
Suomen
rikoksien rangaistuskäytäntöjä pidetään syystä rikollisia suosivina.
Jokaiseen tapaukseen löytyy jokin syy lieventää, lyhentää tai alentaa
rangaistusta. Tiettävästi vain pari prosenttia vankeusrangaistuksista on
yli kahden vuoden mittaisia ja moni vankeus määrätään ehdollisena, eli
käytännössä ei joudu vankilaan ja jää ilman rangaistusta.
Lyhyet
tuomiot olisivat kelpo juttu, mikäli rikokset olisivat lieviä mutta
tavaksi on tullut antaa törkeistäkin väkivaltarikoksista lyhyitä ja
usein ehdollisia tuomioita. Lyhyitäkin tuomioita lyhennetään lomilla,
ehdonalaiseen pääsyllä ja ennenaikaisella koevapaudella, joitten aikana
osa vangeista tekee uusia rikoksia.
Elinkautiseen
vankeuteen tuomitaan Suomessa vain äärimmäisen raaoista murhista ja
elinkautista tuomiota suorittavat ennemmin tai myöhemmin päästetään
vapaaksi yhteiskuntaan. Ja useamman kerran yksi henkilö on istunut
useamman elinkautisen syyllistyttyään uuteen tai uusiin murhiin. Jos
mukaan huomioitaisiin määräaikaisia tuomioita tapoista ja
kuolemantuottamuksista istuneet, moneen kertaan ihmisen tappamiseen
syyllistyneitä on vielä enemmän.
Olen sitä mieltä, että
murhasta tuomitun elinkautisen vankeuden tulisi olla elämän pituinen
vankeus. Murha on niin vakava rikos, ettei pidä ottaa riskiä sen
uusimisesta. Lisäksi on ajattelen sitä, että murhaajan uhri pysyy
kuolleena, hän ei saa uutta mahdollisuutta. Miksi murhaajan pitäisi
saada uusi mahdollisuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti