NATO ON HISTORIAA

Suomessa puhutaan puolesta ja vastaan siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATOon vai ei. Itse olen vastaan, NATOon olisi pitänyt liittyä jo sitä perustaessa vuonna 1949 tai ainakin kylmän sodan aikana. Historia on ajamassa NATOn ohitse.

Perustelen sitä tällä: USAn johtavissa asemissa olleet poliitikot ja virkamiehet ovat olleet lähes täysin eurooppalaistaustaisia valkoisia. Nyt espanjaa puhuvat latinalaisamerikkalaiset ovat Yhdysvaltojen suurin vähemmistö ja heistä tullee enemmistö USAssa arvion mukaan vuonna 2043, alle kolmen kymmenen vuoden kuluttua. Jo ennen sitä, merkittävä määrä latinoja tullaan valitsemaan korkeisiin poliittisiin tehtäviin ja saamaan johtavia virkatoimia. On vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen taustaltaltaan espanjankielinen latino valitaan Yhdysvaltain presidentiksi. Vuoden 2008 vaaleissa oli jo presidenttiehdokas-ehdokkaana amerikanmeksikolainen Teksasin kuvernööri Bill Richardson. Espanjankielisten määrä merkinnee että latinosta Yhdysvaltain presidenttinä tulee uusi normi, kuten nyt valkoisesta miehestä Valkoisessa Talossa. Piti siitä tai ei, useimmat äänestävät ehdokasta, jonka kokevat olevan "omaa porukkaa" kuten samaa kieltä puhuva.

Entä miten tämä liittyy NATOn tulevaisuuteen? Aivan, eurooppalaistaustaiset Yhdysvaltain johtajat ovat kokeneet oman sukunsa ja rotunsa kotimantereen asiat ja turvallisuuden omikseen ja tärkeiksi. Latinalaisesta Amerikasta tulevat Yhdysvaltain presidentit ja poliitikot eivät koe näin. Heidän politiikkansa tulee keskittymään Rio Granden eteläpuolisiin maihin, koska siellä on heidän ja heidän äänestäjiensä viiteryhmä, kotiseutu, suku ja historia. Eurooppa ajautuu USAn politiikassa sivuraiteelle eikä ole enää ulkopolitiikan tärkeysjärjestyksessä ykkönen. Latinoilla ei ole sellaista kosketuspintaa Eurooppaan kuin valkoisilla amerikkalaisilla. Jokaisella on oma kokemuspiirinsä ja latinoilla se on Latinalainen Amerikka, ei Eurooppa, Aasia tai Afrikka.

NATO on Euroopan puolustamiseksi perustettu sotilasliitto. Sillä ei ole tekemistä Latinalaisen Amerikan kanssa. Tästä syystä NATO jäänee sivuun tulevaisuuden Yhdysvaltain politiikassa.

Mikäli NATOlle tulevaisuudessa on käyttöä, se ollee kriisinhallintajärjestö joka toimii kehittyvissä maissa tehden työtä joka kuuluisi Yhdistyneille kansakunnille. Mutta silloin NATO ei enää ole puolustusliitto Euroopan turvana. Voimavarat eivät kaikkeen riitä.