RUOKAHAUTAJAISET
Esa Paloniemi
Markku Järvinen kuoli kesäkuun lopulla vuonna 1945.Alle
kolmekymppinen mies oli selvinnyt kolmesta sodasta elävänä ja palannut
edellisvuoden syksyllä työhönsä Oulun
satamaan. Työnä oli laivojen purkamista ja lastaamista miesvoimin. Se oli
rankkaa työtä ja työssä Markku kuolikin. Viikon toisena työpäivänä hän jäi
kaatuvan lavan alle ja kuoli välittömästi.
Tuohon aikaa, sotien vasta loputtua, Suomessa elettiin
pula-aikaa. Ruokaa ja muita tarpeita
säännösteltiin ja niitä sai ostaa korttiin merkityn määrän eikä enempää
laillisesti. Markun vaimo Johanna halusi miehelleen kunnon hautajaiset ja
päätti pitää niin kutsutut ”ruokahautajaiset”, joissa vieraille tarjottiin
ateria. Sana ilmaisesta ruuasta levisi nopeasti naapurustoon. Markun kavereita
ja sukulaisia, joista ei ollut aikoihin kuulunut mitään saapui Markun lesken
luo surun valitteluja tuomaan. Taka-ajatuksena heillä oli saada kutsu hautajaisiin ja niihin kuuluvalle aterialle.
-Markun kanssa paleltiin Raatteella ja pelättiin
Ihantalassa, sanoi Reijo Kurvinen, josta Markku ei ollut kuullut siviiliin
päästyään vaikka Oulussa molemmat asuivat.
Huovisen rouva taas oli tätä mieltä:
-Oli se Markku kova työmies, edesmennyt mieheni häntä usein
kehui kotona ollessaan.
Markulle tai hänen Johanna-vaimolleen kumpikaan Huovinen ei
ollut kehuista maininnut Markun eläessä.
Satamamies Markku Järvisen hautajaisista oli tulossa
parinkymmenen tuhannen asukkaan Ouluun suurtapahtuma. Leskirouva Johanna kutsui
kaikki vähänkään halukkaat Markun ruokahautajaisiin. Enemmän osallistujia,
surijoiksi Johanna ei heitä kutsunut, oli aina parempi. Markun leski oli sitä
mieltä, että kun väki saisi ainakin Markun perikunnan kustantaman aterian, he
ehkä muistaisivat joskus hautajaisten jälkeen.
Hautajaiset pidettiin heti heinäkuun alussa. Kuumana kesänä,
ilman ilmastointia hautajaisia ei kannattanut lykätä turhan pitkälle.
Hautajaisvieraat olivat hyvissä ajoin Oulun tuomiokirkossa keskellä kaupunkia.
Eräs nuorempi pastori piti pitkähkön saarnan ja puhui kauniisti
Markku-vainajasta. Papin puhutua muutamat kävivät muistelemassa edesmennyttä,
useimpien kuulijoitten katsellessa kirkon valkoista sisustusta. Oululaisen
merimiehen tuomiokirkkoon lahjoittama purjelaivan suurikokoinen pienoismalli
oli erityisen kiinnostuksen kohteena.
Hyvin sujuneen siunaustilaisuuden jälkeen kutsuvieraat siirtyivät seurakunnan
juhlahuoneistoon luvatulle aterialle.
Markku Järvisen ruokahautajaisissa tarjottiin kalakeittoa ja
ruisleipää. Johanna-leski oli Markun satamajätkäkavereitten avulla oikeaa
kahvia jälkiruuaksi. Pula-ajan Oulussa kyseessä oli varsinainen juhla-ateria.
Hiljainen puheensorina hallitsi salia ruokailijoitten puhellessa niitä näitä.
Ruoka syötiin ja kahvit juotiin hyvällä halulla. Sen jälkeen vieraat kävivät
jättämässä jäähyväiset leskelle ja lähtivät ajalleen hyvin syöneinä koteihinsa
tai jatkamaan iltaa kaupungille.
Kaiken kaikkiaan Markku Järvisen ruokahautajaiset olivat
hyvät ja onnistuneet. Tuore leskirouva Johanna muisteli niitä pitkään ja oli
niihin tyytyväinen.
Novelli, jonka kirjoitin Murikan kirjoituskurssilla syksyllä 2013. Idean sain kuulemastani radioohjelmasta, jossa kerrottiin ruokahautajaisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti