RUOKAHAUTAJAISET

Esa Paloniemi

Markku Järvinen kuoli kesäkuun lopulla vuonna 1945.Alle kolmekymppinen mies oli selvinnyt kolmesta sodasta elävänä ja palannut edellisvuoden  syksyllä työhönsä Oulun satamaan. Työnä oli laivojen purkamista ja lastaamista miesvoimin. Se oli rankkaa työtä ja työssä Markku kuolikin. Viikon toisena työpäivänä hän jäi kaatuvan lavan alle ja kuoli välittömästi.

Tuohon aikaa, sotien vasta loputtua, Suomessa elettiin pula-aikaa.  Ruokaa ja muita tarpeita säännösteltiin ja niitä sai ostaa korttiin merkityn määrän eikä enempää laillisesti. Markun vaimo Johanna halusi miehelleen kunnon hautajaiset ja päätti pitää niin kutsutut ”ruokahautajaiset”, joissa vieraille tarjottiin ateria. Sana ilmaisesta ruuasta levisi nopeasti naapurustoon. Markun kavereita ja sukulaisia, joista ei ollut aikoihin kuulunut mitään saapui Markun lesken luo surun valitteluja tuomaan. Taka-ajatuksena heillä oli saada kutsu  hautajaisiin ja niihin kuuluvalle aterialle.

-Markun kanssa paleltiin Raatteella ja pelättiin Ihantalassa, sanoi Reijo Kurvinen, josta Markku ei ollut kuullut siviiliin päästyään vaikka Oulussa molemmat asuivat.

Huovisen rouva taas oli tätä mieltä:

-Oli se Markku kova työmies, edesmennyt mieheni häntä usein kehui kotona ollessaan.

Markulle tai hänen Johanna-vaimolleen kumpikaan Huovinen ei ollut kehuista maininnut Markun eläessä.

Satamamies Markku Järvisen hautajaisista oli tulossa parinkymmenen tuhannen asukkaan Ouluun suurtapahtuma. Leskirouva Johanna kutsui kaikki vähänkään halukkaat Markun ruokahautajaisiin. Enemmän osallistujia, surijoiksi Johanna ei heitä kutsunut, oli aina parempi. Markun leski oli sitä mieltä, että kun väki saisi ainakin Markun perikunnan kustantaman aterian, he ehkä muistaisivat joskus hautajaisten jälkeen.

Hautajaiset pidettiin heti heinäkuun alussa. Kuumana kesänä, ilman ilmastointia hautajaisia ei kannattanut lykätä turhan pitkälle. Hautajaisvieraat olivat hyvissä ajoin Oulun tuomiokirkossa keskellä kaupunkia. Eräs nuorempi pastori piti pitkähkön saarnan ja puhui kauniisti Markku-vainajasta. Papin puhutua muutamat kävivät muistelemassa edesmennyttä, useimpien kuulijoitten katsellessa kirkon valkoista sisustusta. Oululaisen merimiehen tuomiokirkkoon lahjoittama purjelaivan suurikokoinen pienoismalli oli erityisen kiinnostuksen kohteena.  Hyvin sujuneen siunaustilaisuuden jälkeen kutsuvieraat siirtyivät seurakunnan juhlahuoneistoon luvatulle aterialle.

Markku Järvisen ruokahautajaisissa tarjottiin kalakeittoa ja ruisleipää. Johanna-leski oli Markun satamajätkäkavereitten avulla oikeaa kahvia jälkiruuaksi. Pula-ajan Oulussa kyseessä oli varsinainen juhla-ateria. Hiljainen puheensorina hallitsi salia ruokailijoitten puhellessa niitä näitä. Ruoka syötiin ja kahvit juotiin hyvällä halulla. Sen jälkeen vieraat kävivät jättämässä jäähyväiset leskelle ja lähtivät ajalleen hyvin syöneinä koteihinsa tai jatkamaan iltaa kaupungille.

Kaiken kaikkiaan Markku Järvisen ruokahautajaiset olivat hyvät ja onnistuneet. Tuore leskirouva Johanna muisteli niitä pitkään ja oli niihin tyytyväinen.

Novelli, jonka kirjoitin Murikan kirjoituskurssilla syksyllä 2013. Idean sain kuulemastani radioohjelmasta, jossa kerrottiin ruokahautajaisista.