tiistai 5. heinäkuuta 2016

RYNNÄKKÖ BASTILJIIN

Kesäkuun 23. 2016 britit äänestivät neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä Euroopan Unionista eroamisen puolesta. Äänestyksen järjestänyt pääministeri Cameron ei aio Britannian eroanomusta Unionille jättää, vaan aikoo erota ja eron järjestämisen jäisi hänen seuraajalleen. On mahdollista, että pääministeri Cameronin seuraaja viittaa kintaalla neuvoa-antavalle kansanäänestykselle ja Britannia jää Euroopan Unioniin kansan enemmistön tahtoa vastaan.

Joka tapauksessa; median ja valtaapitävien paskahalvaus kansan äänestettyä väärin on ollut mitä melkoisin. Mitään hyvää ei mahdollisesta erosta löydetä ja vihjataan brittien katuvan äänestystä.

Kyse on siitä, että Euroopan päättäjät ja äänestävä kansa ei ole samalla aaltopituudella. Kansalle Euroopan Unioni näyttäytyy täysin erilaisena ja uhkaavampana kuin Euroopan päättäjille, joille Euroopan Unioni on pelkkää hyvää ja kauneutta. Kuten tavataan sanoa; päättäjät ovat erillään kansasta.

Tilanne on samankaltainen kuin 1700-luvun lopun Ranskassa. Kansa ja valtaapitävät ovat kuin eri planeetoilta, eivätkä he koskaan kohtaa tasaveroisina, eikä myöskään Euroopan Unioni ole demokratia vaan sitä johtavat virkamiehet, joilta ei valita vaaleilla. Ranskan kuningaskuntaa 1700-luvulla johti aateli, joita ei valittu demokraatttisesti. Ei ole väärin sanoa Eurooppaa johtavia eurokraatteja aateliksi, joka on erillään kansasta ja ajaa vain omaa etuaan.

Ranskan epädemokraattinen hallintotapa päättyi vuonna 1789 kansan rynnäkköön poliittisia, demokratian puolesta puhuneita kansalaisia vankinaan pitäneeseen Bastiljin vankilaan. Se oli kuuluisa Ranskan vallankumous, joka johti nykyiseen Ranskan tasavaltaan Napoleonin sotien ja parinkin keisarikunnan kautta.

Nykyinen Euroopan Unionin epädemokraattinen hallintatapa ei voi jatkua loputtomiin. Eurooppalaisten kärsivällisyys on pitkä, muttei loputon. Muutos tulee väistämättä.

Kysymys kuuluu: onko tuleva muutos rauhanomainen? Euroopan Unioni ei ole demokratia joten sitä ei voi demokraattisesti vaaleissa äänestämällä muuttaa. Todennäköisesti tullaan näkemään vuoden 1989 tai vuoden 2011 Arabikevään tyyppinen demokratian dominoefekti, joka leviää mielenosoitusten ja mellakoitten välityksellä maasta toiseen.

Seurauksia on vielä mahdoton ennakoida, mutta koitosten jälkeen lopussa kiitos seisoo ja joitakin aikoja eteenpäin saadaan nauttia demokraattisesta Euroopasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti