keskiviikko 4. toukokuuta 2016

HÄJYT, HOPEAA RAJAN TAKAA JA HARVOIN TARJOLLA

Minä olen sarja-ahmija. Tarkoittaa sitä että otan esimerkiksi kirjastosta kokonaisen televisiosarjan tai monta elokuvaa ja katson jakson toisensa perästä putkeen, kokonaisen kauden Supernaturalia tai kaikki Kummisedät yhdellä istumalla. Mestariteokseni oli jokunen vuosi sitten kun lainasin serkkuni mieheltä koko Sopranos- mafiasarjan ja katsoin kaikki seitsemän kautta á 13 jaksoa kahdeksassa päivässä. Aloitin aamulla yhdeksän aikaan ja illalla yhdentoista maissa kausi oli katsottu. Välissä pidin yhden "vapaapäivän" ja kävin vanhempieni luona syömässä, mutta muuten tein viikon täyttä työpäivää.

Kun olin nuori, suomalaisia elokuvia haukuttiin huonoiksi, ja itsekin taisin amerikkalaisia elokuvia suosia mutta nyt vanhuuden kynnyksellä olen alkanut katsoa paljonkin suomalaisia elokuvia ja televisiosarjoja. Nyt ne eivät tunnu enää niin huonoilta; uudemmat ovat kelpo tavaraa ja vanhemmissakin tuotannoissa saattaa olla iän kultaamia muistoja. Varekset, Metsolat, Kotikatsomon sarjat, Lapin kullan kimpussa, Villit Pohjolat, Uuno Turhapurot, Kuutamosonaatit ynnä muut pitävät pintansa siinä missä ulkomaisetkin tekeleet.

Suomalaisia elokuvia ja sarjoja DVDltä katsoessani olen pistänyt merkille, että niissä harvakseltaan on tekstityksiä eri kielillä. Joskus tektitystä ei ole lainkaan, useimmiten kuitenkin saatavilla vain suomen ja ruotsin kieliset tekstitykset, englannin kielinenkin on aika harvinainen. Ulkomaisissa sarjoissa ja elokuvissa on järjestään valittavana tusina tai parikymmentä eri kielisen tekstityksen välillä, lisäksi puhutun äänenkin saattaa valita useammasta eri vaihtoehdosta.

Tämä on puute suomalaisessa viihdeteollisuudessa. Kannattaisi laittaa DVD-levyihin laajempi tektitysvalikoima. Kielitaitoista porukkaa kääntämään löytyy kyllä Suomesta ja Suomessa käyvät ulkomaiset turistit; saksalaiset, japanilaiset, kiinalaiset, venäläiset ja muut saattaisivat hyvinkin ostaa edulliseen hintaan suomalaisen elokuvan matkamuistoksi mikäli voisivat ymmärtää mitä siinä sanotaan.

Suomalaisella elokuva- ja televisiotuotannolla olisi markkinoita ulkomaillakin, eikä pelkästään myymällä hyviä ideoita, kuten myymällä Mustat lesket tai Helppo elämä ulkomaalaisten kopioitavaksi. Kansainväliseen levitykseen pääsee liian harva suomalainen tuotanto.

Myönnän kyllä olevani ajatukseni kanssa hieman jälkijunassa; maailma ja viihdeteollisuus on muuttumassa digitaaliseksi ja DVD- ja Bluray- levyt ovat siirtymässä samoille nostalgisille keräilymarkkinoille VHS- ja Betavideonauhojen sekä laserlevyjen kanssa, mutta aikaa on vielä kerätä ulkomalaisten turistien ylimääräiset eurot parempaan talteen kuljeksimasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti