lauantai 4. huhtikuuta 2015

OPPOSITIOMEDIA

Joskus nuorena poikana luin ahkerasti lehtien elokuva-arvosteluja, ja pistin merkille että ne olivat yhtä mieltä elokuvista. Oli kuin yksi olisi arvostellut elokuvan, ja muut lehdet kirjoittaneet oman arvostelun tämän ensimmäisen kirjoittaman arvostelun pohjalta edes näkemättä elokuvaa. Pidin huomiotani merkkinä toimittajien laiskuudesta ja helpoimman tien valinnasta. Miksi tehdä työtä jos joku muu on jo tehnyt sen, tuntui olevan toimittajien mottona.

Vanhempana yhteiskunnallisista asioista kiinnostuttuani, havaitsin saman ilmiön muissakin lehtijutuissa. Iltasanomilla ja Iltalehdellä useinkin on lööpit samasta aiheesta ja jututkin molemmilla joko puolesta tai vastaan, mutta ei vastakkaisilla asenteilla. Niin kauan kuin jutut ovat hömppää Matti Nykäsen elämästä tai Miss Suomen poikaystävistä, asialla liene niin suurta merkitystä.

Huolestuttavampi ilmiö on politiikan ja yhteiskunnallisten asioitten samanlainen kuvaaminen kaikissa lehdissä ja muissa medioissa. Kaikki mediat hehkuttaa samoja asioita, kuten sukupuolineutraalia avioliittoa ja monikulttuurin hyvyyttä ja vaikenee samoista asioista kuten monikulttuurin epäkohdista ja poliitikkojen väärinkäytöksistä. Tällainen panee foliohattuni propellin pyörimään vinhasti; onko jossakin joku joka sanelee mitä ja mistä media kertoo? Vai kopioivatko mediat vain toistensa juttuja? Kuka siinä tapauksessa kirjoittaa ensimmäisen jutun?

Onhan se totta, että kun kaikki ovat pohjimmiltaan samaa mieltä ja vain yksityiskohdat eroavat niin ei synny isoja riitoja. Kun kaikki toimijat; poliitikot, media, liikemiehet ynnä muut pysyvät sovitun tai jonkun julkisuudessa tuntemattoman asettaman laatikon sisällä, maa on rauhallinen kuin kuraoja.

Suomesta puuttuvat demokratialle tyypilliset eriävät mielipiteet ja varsinkin kanavat niitten ilmaisemiseen. Muissa maissa lehdet, televisio ja muu media kertoo toisistaan poikkeavia totuuksia ja näkökantoja. Keskustelu noissa maissa saattaa olla riitaista, mutta ainakin sitä käydään ja ihmisillä on vapaa tahto valita minkä totuuden haluavat uskoa. Suomessa sen sijaan vaihtoehtoisen totuuden tai mielipiteen kertomisesta rangaistaan joko oikeudessa, kuten Magneettimedialle kävi tai muun median haukkumisen kohteeksi joutumisella, kuten netin Mitä Vittua- lehti.

Mistä nykyinen konsensusmedia sitten johtuu? Sanon kuten amerikkalaiset salaliittoteoreetikot: "En tiedä, koska he eivät halua minun tietävän." Ja "he" ovat nimetön toimija josta media vaikenee, jonka olemassa oloakaan ei tiedetä.

Suuria salaliittoja asiaan ei tarvita; pääoma omistaa median ja rahoittaa poliitikkoja. Pääomalle on taloudellisesti eduksi, ettei kukaan heiluta venettä olemalla eri mieltä kuin muut. Mahdollisesti tämä pääomatakapiru juontuu jo Urho Kekkosen päiviin asti. UKK piti arvovallallaan ja myllykirjeillä maan ja kansan kurissa sekä rankaisi eri mieltä olevia, kuten Veikko Vennamoa puolueineen.

Ehkä se oli Kekkonen joka sitoi yhteiskunnan toimijat niin tiukasti yhteen että ne ovat yhdessä sumpussa vieläkin. Tai sitten Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu vain yksi totuus kerrallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti