+30 ASTETTA TAMMIKUUSSA
Olen jonkin verran matkustanut, enimmäkseen Suomessa ja
Välimeren maissa ja ajanmittaan se ei ihan tuntunut riittävältä. Kesällä ei tee
mieli pois Suomesta ja talvella joku parikymmentä astetta ilman lämpötilana
sekä vesi ehkä 15-asteisena ei ollut tarpeeksi lämmintä. Thaimaata oli moni kehunut, thaimaalaiseen
ruokaan olin jo Suomessa tutustunut ja kun huomasin lämmön keskellä talvea
olevan yli kolmenkymmenen asteen, kiinnostuin todella. Ajatuksena oli tehdä
yksi isompi reissu parin pienemmän sijasta.
Ensimmäisen matkani Thaimaahan tein Khao Lakiin 2010, sinne
missä Sauli Niinistö kiipesi puhelinpylvääseen tsunamia pakoon tapanina 2004.
Ruoka oli hyvää, sää lämmin ja olin vanhempieni seurassa joten matkaseurakin
oli hyvää. Khao Lak on pieni tsunamin runtelema kylä kansallispuiston alueella,
ei siellä paljon tekemistä ollut. Lähinnä tuli oltua rannalla uimassa ja
kävelemässä puuterihiekassa pitkiäkin matkoja. Tsunami vuonna 2004 oli tuhonnut lähes kaiken, joten
myös hotellit olivat 2010 upouusia ja hienoja. Palvelu oli erinomaista ja
ystävällistä. Khao Lak oli kiva kohde, mutta olen sen verran kaupunkilainen,
että joskus kaipasin terästä, betonia ja valinnanvaraa ruokapaikkojen suhteen.
Tästä syystä suuntasinkin seuraavana talvena Thaimaan
Kanariaksi kutsuttuun Phuketiin, nyt äitini kanssa koska isän mielestä lento
oli liian pitkä ja hän jäi kissavahdiksi kotiin. Phuket on noin 300.000
asukkaan saari, jolla on useampi matkakohde. Olimme saaren pääkaupungissa
Phuketin kaupungissa. Siellä on jokaiselle jotakin; kauppoja, erilaisia
ravintoloita, turistirysiä ja jossain määrin kulttuurikohteita. Venäläiset
tuntuivat olevan suurin turistiryhmä mutta suomalaisiakin riitti. Erään kerran
kävelin äidin kanssa kadun viertä ja viereen pysähtyi skootteri. Kuski
esittäytyi Martiksi Sotkamosta ja kertoi edustavansa matkamessuja ja antoi
arvat joilla luonnollisesti voitimme T-paidan. Martti maksoi taksin ”messujen”
toistolle ”voittoa” hakemaan ja perillä paljastui messujen olevan uusi nimitys
viikko-osakkeina myytäville asunnoille. Paidan takia emme vaivautuneet muutaman
tunnin kierrokselle firman asuntoihin vaan jatkoimme kaupungin tutkimista.
Jäimme sentään taksimatkan ja limsat jutusta voitolle. Myyntimiehiä pitää osata
kuunnella tarkasti ja tulkita sanat harkiten.
Seuraavana talvena tammikuussa 2013 matkustin taas
Phuketiin, nyt oli äitikin jäänyt kotiin joten kuljin yksin. Kävi se niinkin,
mutta Phuket tuntui jo turhan tutulta paikalta ja se on Thaimaan kalleimpia
turistipaikkoja, taksimatka tuktuk- nimellä tunnetulla lavataksilla saattaa
maksaa kymmenenkin euroa ja muualla Thaimaassa pääsee saman matkan muutamalla
eurolla. Busseja ei juurikaan ole, koska se olisi pois taksikuskien tuloista
joten he pistävät vastaan mikäli bussilinjoja edes Phuketiin suunnitellaan.
Tapasin Phuketissa hotellissani kuusikymppisen
suomalaispariskunnan, joka on käynyt Thaimaassa parisenkymmentä kertaa. He
kehuivat Pattayaa, ja kun olin uutta paikkaa vailla, tammikuussa 2014 olisi
tarkoitus suunnistaa Thaimaan Pattijoelle. Se on Thaimaan alkuperäinen
turistirysä, johon matkailun aloittivat 1960-luvulla Vietnamista lomailevat
amerikkalaissotilaat. Pattayalla on maine, että sitä joko rakastaa tai vihaa,
kaikilla mielipide siitä. Joillekin riittää yksi matka eivätkä enää palaa,
toiset tulevat joka vuosi uudestaan ja jotkut muuttavat sinne pysyvästi
ikuiselle seiväsmatkalle.
Matkakuumetta alkaa pikkuhiljaa tehdä ja odotan innolla
miten minun käy, käynkö kerran vai tuleeko käytyä useammin. Saapi nähdä.
Esa Paloniemi
Virreyssanomiin kirjoittamani Thaimaata koskeva juttu. Tammikuun matka piti peruuttaa, mutta nyt olisi uusi yritys suunnata erääseen aasialaiseen kalastajakylään nimeltä Pattaya. Nykyään pattayalaiset tosin kalastanevat enemmän länkkärituristeja kuin kaloja.
Tervemenoa. Jäät mukavaan koukkuun... Käytäväkorva Oulusta.
VastaaPoista